Kun itse olen ollut empaattinen muiden murheissa ja suruissa, yrittänyt sanoillani kannustaa
Niin täytyy todeta, että kun sitä vaille jää sitten kun itsellä on todellisia murheita, niin pistää miettimään ihmisiä ja ihmissuhteita.
En ole juuri koskaan se joka oma-aloitteisesti alkaa avautua omista vastoinkäymisistä, vaikka niitä on kuten kenellä tahansa. Voi kyllä, niitä on. Sitten sen kerran kun avautuisin jostain omasta vastoinkäymisestä tai surusta, niin toinen on että jatketaas seuraavaan aiheeseen, minulla sitä, minulla tätä.
Eli homma menee niin että minä kuuntelen myötätuntoisesti, teen huomioita, yritän sanoa jotakin kannustavaa, olen läsnä tilanteessa kokonaan hänelle, avautujalle, ja kun se toinen on saanut olonsa kevyemmäksi, niin oikeasti hyvä, jos olin lähimmäisenä avuksi. Kun sitten joskus tarvitsen samaa itselleni, niin ei ehdi kato kiirettä pitää, unohtui koko sun juttus niin mitä sä sanoitkaan silloin.
Verenimijät, viehättävä ihmislajike. Jatkossa mulla on kiire. En ole sun terapeuttisi. Puhu vaikka pihapuulle. Tai jos olen, niin ala latoa massia tohon pöytään, kiitoooos, sulla tunti aikaa. Tik tak, alkoi nyt. No mikäs se tällä kertaa painaa.
Kommentit (15)
Ihan yleisenä keskustelunaiheena mielestäni hyvä. En varmaankaan ole ainoa, jolla tuosta kokemusta. Ja missä luki, etten sanonut suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Avauduit sitten tänne, etkä niille ihmiselle. Eihän se auta mitään.
Saattaa se sittenkin auttaa, jos se joka olisi oikea osoite avautumiselle ei ota mitään vastaan. Täällä asia tuli ainakin sanotuksi. Joskus sekin voi riittää.
Ihan oikea johtopäätös ap, tee irtiotto terapeutin roolista, joku siitä varmaan suuttuu, mutta kaikin mokomin, siihen hänellä on lupa.
Tuttu tunne. Eikä se auta vaikka kuinka sanoisi niille joita on kuunnellut. Ei niitä ihmisiä kiinnosta kuin oma napa. Valitettavasti se menee niin ettei kukaan kuuntele kuuntelijan murheita vaan pitää häntä ilmaisena terapeuttina itselleen.
Tiedän tuon ihmistyypin.
Näin vanhemmiten olen ymmärtänyt,ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia.
Joiltakin ihmisiltä kerta kaikkuaan vain puuttuu se empatia kokonaan.He eivät osaa eikä ymmärrä olla empaattisia.
He eivät tee sitä ilkeyttään,he vain ovat sen luonteisia.
Itsekeskeisiä ihmisiä,heiltä on turha etsiä myötätuntoa.
Onneksi mulla on siskoja, joiden kanssa jaetaan kaikki. Ollaan läheisiä, vaikka etäisyyttä on 2000 km ja nähdään kerran pari vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avauduit sitten tänne, etkä niille ihmiselle. Eihän se auta mitään.
Saattaa se sittenkin auttaa, jos se joka olisi oikea osoite avautumiselle ei ota mitään vastaan. Täällä asia tuli ainakin sanotuksi. Joskus sekin voi riittää.
Ihan oikea johtopäätös ap, tee irtiotto terapeutin roolista, joku siitä varmaan suuttuu, mutta kaikin mokomin, siihen hänellä on lupa.
Ei se auta mitään, kokeiltu on. Se voi auttaa jos saa saman sanottua jollekin toiselle ihmiselle. Netti on kasvoton paikka.
Senpä takia olen alkanut kasvottomana purkamaan palstoille murheitani. Helpottaa ainakin mun oloa ja kuormitustani.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon ihmistyypin.
Näin vanhemmiten olen ymmärtänyt,ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia.
Joiltakin ihmisiltä kerta kaikkuaan vain puuttuu se empatia kokonaan.He eivät osaa eikä ymmärrä olla empaattisia.
He eivät tee sitä ilkeyttään,he vain ovat sen luonteisia.
Itsekeskeisiä ihmisiä,heiltä on turha etsiä myötätuntoa.
Jos on itse empaattinen ihminen, niin tällaiset empatiakyvyttömät pitää vain kylmästi sulkea kokonaan pois omasta elinpiiristä. Imevät sen empatian ja hyvän energian itselleen, mutta eivät anna mitään takaisin. Lopputuloksena on vain väsymystä. Toisen empaattisen ihmisen kanssa tilanne on tasapainoinen.
On aika tuttua. Joskus jollain tosin saattaa olla elämäntilanne, joka on hyvin ikävä ja hän kokee tarvetta puhua, mutta hänellä itsellään ei ole voimavaroja kohdata toisten ongelmia, eikä kuunnella toisten murheita. Silloin kannattaa vain olla kuunteleva osapuoli. Jo se, että kuuntelee on arvokas apu.
Sitten taas, jos joku on aina, tilanteesta riippumatta vain kiinnostunut puhumaan omat asiansa, huolensa, murheensa tai mitä nyt milloinkin on, niin tilanne on eri.
Tällainen henkilö ei ole kiinnostunut toisten voinnista ja murheista, vaikka ehkä yrittääkin joskus niin esittää. Hänelle tärkeintä on, että omat asiat saa kaataa toisten niskaan. Tällaisten kanssa täytyy vetää rajat, eli rajoittaa kanssakäymistä. Muuten voi kuormittua itse liikaa.
Vierailija kirjoitti:
On aika tuttua. Joskus jollain tosin saattaa olla elämäntilanne, joka on hyvin ikävä ja hän kokee tarvetta puhua, mutta hänellä itsellään ei ole voimavaroja kohdata toisten ongelmia, eikä kuunnella toisten murheita. Silloin kannattaa vain olla kuunteleva osapuoli. Jo se, että kuuntelee on arvokas apu.
Sitten taas, jos joku on aina, tilanteesta riippumatta vain kiinnostunut puhumaan omat asiansa, huolensa, murheensa tai mitä nyt milloinkin on, niin tilanne on eri.
Tällainen henkilö ei ole kiinnostunut toisten voinnista ja murheista, vaikka ehkä yrittääkin joskus niin esittää. Hänelle tärkeintä on, että omat asiat saa kaataa toisten niskaan. Tällaisten kanssa täytyy vetää rajat, eli rajoittaa kanssakäymistä. Muuten voi kuormittua itse liikaa.
Ihminen joka puhuu vain omia asioitaan ei välttämättä ole kaikkien kanssa sellainen tai empatiakyvytön. Saattaa kokea toisen vain liian tylsänä. Joku toinen voi olla kiinnostavampaa seuraa.
Haluan tarkentaa, siis en mä sano ettei tuolla tavalla toimivilla ihmisillä olisi empatiaa ollenkaan, on sitä aivan varmasti. Muuten en olisi tekemisissä, koska sehän olisi sitten paljon muutakin ikävää käytöksessä, huomattavasti pahempia asioita. Ennemmin tuo on ajattelemattomuutta, itsekkyyttä, tai jos on sitä kuormitusta tarpeeksi itselläänkin. En tiedä.
Ja huomaan kyllä, että itse asiassa muille ihmisille avautumisen sijaan mulla toimii helpotuksena paljon paremmin mm. kirjoittaminen päiväkirjaan, sekä muut rentouttavat itsenäiset harrastukset. Joskus sanon asioita jopa itsekselleni ääneen vaikka siivotessa. Se tuo helpotusta oloon, ajatusten jäsentäminen ja fyysinen toiminta samaan aikaan. ap
Näinhän se on. Kannattelee muita, autan vaikka viimeisillä voimillani ja väännän itseni mutkalle enkä koskaan kieltäydy auttamasta. Mutta kuka kannattelisi minua?
Ap, aseta itsellesi rajat siihen, kuinka paljon olet valmis toimimaan ihmisten kuuntelijana ilman vastavuoroista kuuntelua heidän taholtaan. Tästä lähtien sinulla on tosiaan "kiire", et ehdi jutella pitempään.
Avauduit sitten tänne, etkä niille ihmiselle. Eihän se auta mitään.