Ikävöittekö puolisoanne aina?
Oma puoliso oli viikon muualla töissä ja oli loukkaantunut kotiin tullessa, kun en ikävöinyt häntä tarpeeksi. Ollaan oltu yli 10 vuotta yhdessä, joten pärjään kyllä ilman häntä viikon, ehdin oikeastaan nukkumaan enemmän ilman häntä, en tietenkään sitä hänelle sanonut. Miten tuollaisesta voi loukkaantua? Hän on kyllä herkkä ihminen. Tarvitseeko puolisoa ikävöidä hulluna? Onko se hyvän liiton merkki?
Kommentit (13)
En tietenkään, meillä on myös omat elämät, emmekä ole läheisriippuvaisia.
Asumme elämäntilanteiden vuoksi eri osoitteissa ja paikkakunnilla. Paljon ikävöin, mutta paljon myös nautin yksinolosta, siitä että saan tulla tyhjään kotiin ja herätä aamulla aivan yksinäni. Silti hän on koko ajan rakkaana ja lämpimänä ajatuksena mielessäni.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään, meillä on myös omat elämät, emmekä ole läheisriippuvaisia.
sama juttu, omaa aikaa pitää olla reilusti
Seurannut yhtä erillään asuvaa pariskuntaa missä nainen ei ole ihan kauhealla tunteella mukana ja haluaa usein olla rauhassa, kun miehellä taas ei ole elämää ellei jatkuvasti voi olla naisen luona.
Vierailija kirjoitti:
Asumme elämäntilanteiden vuoksi eri osoitteissa ja paikkakunnilla. Paljon ikävöin, mutta paljon myös nautin yksinolosta, siitä että saan tulla tyhjään kotiin ja herätä aamulla aivan yksinäni. Silti hän on koko ajan rakkaana ja lämpimänä ajatuksena mielessäni.
Monille sopii parhaiten juuri tuollainen järjestely, on se rakas ja lämmin ajatus, muttei oikeastaan tarvitse muuten elellä toisen kanssa.
Kyllä minä ikävöin puolisoani, jos olemme pidempään erossa toisistamme. Olemme olleet yhdessä neljännesvuosisadan, eikä tunteeni ole mihinkään muuttuneet sen enempää hyvässä kuin pahassakaan. Ennemminkin vähän tasoittuneet.
Kyllä ikävöin häntä aina jos olemme vähän pidempään erossa, esimerkiksi muutaman yön ajan. Ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta.
Mistä hän päätteli, ettet ikävöinyt tarpeeksi?
Viikko on vielä niin lyhyt aika, että se on kiva olla yksin, eikä siinä suurempaa ikävää ehdi tulla :)
Ikävöin. Yhdessä ollaan oltu yli 30 vuotta. Kaipaamme molemmat myös omaa aikaa ja vietämmekin viikonloppuja ja lomailemme myös erillämme. Silloin ikävöinti on aina ihanimmillaan.
Kyllä ikävöin. Joskus on ihan mukava olla itsekseen kotona jos toinen on reissussa, mutta on kuitenkin ihanaa kun toinen tulee kotiin.
Ikävöinti loppui ehkä viidennen yhteisen vuoden jälkeen eli 35 vuotta sitten.