Te, jotka olette koulukuntaa 'ei aikuisille lahjoja jouluna'
Minkä ikäisenä omista lapsistasi tuli tässä asiassa aikuisia?
Saiko nuoremmat edelleen lahjoja ja 'aikuinen' jäi ilman
Kommentit (13)
Muistan viime jouluna kun katsoin ainoana aikuisena sisaruksena kun muut sisarukset saivat lahjoja ja jäin ilman. Oikeasti ilman. Lahjojen jakamisen jälkeen istuin syli tyhjänä katsoen kun sisarukset iloisena availivat lahjoja ja vertailivat niitä. Sen jälkeen äiti otti minut syrjään ja antoi käteistä (50€) käteen. Se kuiva seteli tuntui kylmältä ja tunteettomalta ja muistan pidelleeni ilmettäni etten näyttäisi suruani ja vaikuttaisi kiittämättömältä isosta summasta, vaikka oikeasti olisin ollut paljon iloisempi jos olisin saanut edes suklaata tai pyyhkeen tai jotain paketoituna minkä olisin voinut avata lahjana muiden kanssa.
Olin matkustanut pitkän matkan kampuskaupungista kotiin ja nähnyt kovasti vaivaa opiskelijabudjetilla hankkia kaikille edes jotain pientä. Junamatka joulun jälkeen takaisin kampukselle päin tuntui pitkältä.
Vierailija kirjoitti:
Muistan viime jouluna kun katsoin ainoana aikuisena sisaruksena kun muut sisarukset saivat lahjoja ja jäin ilman. Oikeasti ilman. Lahjojen jakamisen jälkeen istuin syli tyhjänä katsoen kun sisarukset iloisena availivat lahjoja ja vertailivat niitä. Sen jälkeen äiti otti minut syrjään ja antoi käteistä (50€) käteen. Se kuiva seteli tuntui kylmältä ja tunteettomalta ja muistan pidelleeni ilmettäni etten näyttäisi suruani ja vaikuttaisi kiittämättömältä isosta summasta, vaikka oikeasti olisin ollut paljon iloisempi jos olisin saanut edes suklaata tai pyyhkeen tai jotain paketoituna minkä olisin voinut avata lahjana muiden kanssa.
Olin matkustanut pitkän matkan kampuskaupungista kotiin ja nähnyt kovasti vaivaa opiskelijabudjetilla hankkia kaikille edes jotain pientä. Junamatka joulun jälkeen takaisin kampukselle päin tuntui pitkältä.
Toivottavasti tämä ei ole totta :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan viime jouluna kun katsoin ainoana aikuisena sisaruksena kun muut sisarukset saivat lahjoja ja jäin ilman. Oikeasti ilman. Lahjojen jakamisen jälkeen istuin syli tyhjänä katsoen kun sisarukset iloisena availivat lahjoja ja vertailivat niitä. Sen jälkeen äiti otti minut syrjään ja antoi käteistä (50€) käteen. Se kuiva seteli tuntui kylmältä ja tunteettomalta ja muistan pidelleeni ilmettäni etten näyttäisi suruani ja vaikuttaisi kiittämättömältä isosta summasta, vaikka oikeasti olisin ollut paljon iloisempi jos olisin saanut edes suklaata tai pyyhkeen tai jotain paketoituna minkä olisin voinut avata lahjana muiden kanssa.
Olin matkustanut pitkän matkan kampuskaupungista kotiin ja nähnyt kovasti vaivaa opiskelijabudjetilla hankkia kaikille edes jotain pientä. Junamatka joulun jälkeen takaisin kampukselle päin tuntui pitkältä.
Toivottavasti tämä ei ole totta :(
On totta. Oli vaikea tilanne. Nyt harkitsen menenkö ollenkaan tänä vuonna.
Ei kenellekään lahjoja. Mihin ihmeeseen nykyihmiset tarvitsevat koko ajan jotain uutta tavaraa jne.?
Vierailija kirjoitti:
Tää surettaa. Esimerkiksi jos aikuiset lapset antaa isälleen lahjoja, mutta oma isä joka omien sanojensa mukaan pitää joulua kuluttajien turhana juhlana ei anna mitään lahjoja omille lapsilleen.
Tai entä jos isommassa perheessä lahjoja annetaan vain lapille, niin miten sitten lapseton sisarus tuntee olonsa kun katsoo kun käyttänyt paljon rahaa ja vaivaa sisarusten lapsien lahjoihin eikä käytännössä itse näe mitään vastavaivaksi omaan suuntaansa, vain koska itsellään ei ole lapsia, joka vastaanottaisi myös lahjoja.
Tämä! Vain lapsille ja sitte sinkkuna oot ostanut lapsille ja ite jäät ilman. En mene enää, pitäkööt lahjansa!
Vierailija kirjoitti:
Ei kenellekään lahjoja. Mihin ihmeeseen nykyihmiset tarvitsevat koko ajan jotain uutta tavaraa jne.?
Ei sen lahjan ole pakko olla tavara. Voi olla esim herkkuja tai lahjakortti jotain elämystä varten tai ihan vain lupaus tehdä jotai toiselle tai tehdä jotain yhdessä toisen kanssa. Lahjat ovat eleitä ja toisen ajattelemista, ei esineitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kenellekään lahjoja. Mihin ihmeeseen nykyihmiset tarvitsevat koko ajan jotain uutta tavaraa jne.?
Ainut mitä ymmärrän niin rahaa voi antaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kenellekään lahjoja. Mihin ihmeeseen nykyihmiset tarvitsevat koko ajan jotain uutta tavaraa jne.?
Voihan se olla suun kautta syötävää tai juotavaakin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kenellekään lahjoja. Mihin ihmeeseen nykyihmiset tarvitsevat koko ajan jotain uutta tavaraa jne.?
Enkä yhtään ymmärrä miksi pitää lapset opettaa tuohon. "koska lasten kaveritkin saa jouluna uusimpia trendileluja" on varmaan se selitys.
Miksi on pakko elää idioottien sääntöjen mukaan ja opettaa lapsille että tuo uuden krääsän ostaminen on normaalia? Aikuiset on aivan kädettömiä ja aivottomia aina kun tulee joulu. On kuin joku luonnonlaki että krääsää täytyy ostaa.
Vähän ohis mutta taas yksi suomalainen erikoisuus. Ei lahjoja, ei saa ostaa mitään ja sitten kun noudatat pyyntöä niin sekin menee metsään. Työkaveri täytti pyöreitä ja sanoi että ei saa kerätä tai antaa mitään, hän ei halua. Työkaveri oli kuitenkin useaan kertaan auttanut asiassa x joten ajattelin että kortti ja suklaa olisi kuitenkin kiva muistaminen, hankin nämä ja en osallistunut lahjakeräykseen (en siis tiennyt että suurin osa osallistui). Juhlapäivänä sitten esitteli (melko kallistakin) korulahjaa tyyliin "katso nyt mitä muut ovat ostaneet". En oikeasti tiennyt itkeäkö vai nauraa? Kun nämä keräyksetkin aina menevät niin että opiskelijoiden odotetaan osallistuvan muiden lahjoihin kympillä mutta heidän juhlapäiviä ei sitten ikinä huomioida :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan viime jouluna kun katsoin ainoana aikuisena sisaruksena kun muut sisarukset saivat lahjoja ja jäin ilman. Oikeasti ilman. Lahjojen jakamisen jälkeen istuin syli tyhjänä katsoen kun sisarukset iloisena availivat lahjoja ja vertailivat niitä. Sen jälkeen äiti otti minut syrjään ja antoi käteistä (50€) käteen. Se kuiva seteli tuntui kylmältä ja tunteettomalta ja muistan pidelleeni ilmettäni etten näyttäisi suruani ja vaikuttaisi kiittämättömältä isosta summasta, vaikka oikeasti olisin ollut paljon iloisempi jos olisin saanut edes suklaata tai pyyhkeen tai jotain paketoituna minkä olisin voinut avata lahjana muiden kanssa.
Olin matkustanut pitkän matkan kampuskaupungista kotiin ja nähnyt kovasti vaivaa opiskelijabudjetilla hankkia kaikille edes jotain pientä. Junamatka joulun jälkeen takaisin kampukselle päin tuntui pitkältä.
Toivottavasti tämä ei ole totta :(
On totta. Oli vaikea tilanne. Nyt harkitsen menenkö ollenkaan tänä vuonna.
En tiedä perhetilannettasi mutta itsekin päätin yhtenä jouluna että nyt riitti. Koko yö tai päivä täpötäydessä junassa "kärsimään" päivä tai kaksi ja sitten takaisin. Onneksi työ oli sellainen että pystyin ottamaan jouluksi vuoroja ja pyhälisät, kävin sitten välipäivinä vanhemmilla ja oli kaikin puolin hyvä ratkaisu. Alkuun sille nyrpisteltiin mutta lähes kaikkeen tottuu. Oikeastaan ehdittiin paremmin vaihtaa kuulumisetkin välipäivinä vaikka ei kauhean läheisiä oltukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenellekään lahjoja. Mihin ihmeeseen nykyihmiset tarvitsevat koko ajan jotain uutta tavaraa jne.?
Ei sen lahjan ole pakko olla tavara. Voi olla esim herkkuja tai lahjakortti jotain elämystä varten tai ihan vain lupaus tehdä jotai toiselle tai tehdä jotain yhdessä toisen kanssa. Lahjat ovat eleitä ja toisen ajattelemista, ei esineitä.
No älä ny. Suurin osa lahjoista on TAVARAA, kaikenlaista krääsää lisää ja lisää.
Tää surettaa. Esimerkiksi jos aikuiset lapset antaa isälleen lahjoja, mutta oma isä joka omien sanojensa mukaan pitää joulua kuluttajien turhana juhlana ei anna mitään lahjoja omille lapsilleen.
Tai entä jos isommassa perheessä lahjoja annetaan vain lapille, niin miten sitten lapseton sisarus tuntee olonsa kun katsoo kun käyttänyt paljon rahaa ja vaivaa sisarusten lapsien lahjoihin eikä käytännössä itse näe mitään vastavaivaksi omaan suuntaansa, vain koska itsellään ei ole lapsia, joka vastaanottaisi myös lahjoja.