Miten äitisi tåreagoi ensimmäiseen raskauteesi?

Kun tokeni uutisesta, niin alkoi ostella valtavasti vauvanvaatteita.

Sanoi "Aijaa".

Olettehan te sentään naimisissa. Pärjäättekö?

Oli tosi innoissaan ja onnitteli, alkoi heti käydä läpi vanhoja vauvakamppeita että mitä haluaisin 😄 olin tyyliin raskausviikolla 5 tuohon aikaan

Tivasi ensin oliko raskaus vahinko. Ei ollut, mutta en olisi halunnut sitä hänelle sanoa. Sitten kyllästyin jankkaukseen ja sanoin ettei ollut, niin onnitteli happamasti. 

Ettei kannata liikaa innostua kun mitä vain voi vielä käydä (aivan kuin jokainen ei tiedostaisi mahdollisia riskejä). Muiden puolesta iloitseminen ei tältä ihmisiltä luonnistu. Aina pitää löytää jotain millä saa toisen hieman painettua alas.

Mun äiti on todella käytännönläheinen ja ratkaisukeskeinen. Se rupesi heti etsimään kaikkia vanhoja, kehittäviä leluja ja sittereitä.

En uskaltanut kertoa heti, sillä hän oli juuri täyttänyt 50 vuotta ja oli masentunut kun oli niin vanha. Soitin  vasta muutaman viikon kuluttua. Hän sanoi vain että jaaha. Soitti kohta takaisin ja pyysi kertomaan uudestaan.

Äitini; jaa mut sehän on kiva.

Isäni ei sanonut mitään kun on kuollut.

Anoppini; aikuihanaa musta tulee mummo! Onko se tyttö vai poika, joko tiedätte, koska syntyy?

Appiukko; jaaha, okei. Hyvä.

Oli iloinen.

Vierailija kirjoitti:

Tivasi ensin oliko raskaus vahinko. Ei ollut, mutta en olisi halunnut sitä hänelle sanoa. Sitten kyllästyin jankkaukseen ja sanoin ettei ollut, niin onnitteli happamasti. 

Ihana äiti sinullakin. Minun äitini sanoi naimisiin mennessäni että älä sitten tee lapsia, hän ei niitä hoida. Hän piti lupauksensa ja näki lastenlapsiaan vain pari kertaa vuodessa. Nyt hän on vanha, sairas ja yksin, ja ihmettelee miksi aikuiset lastenlapset eivät koskaan soita tai käy.

Apee.... mihin näitä tuntemattomien  jorinoita tarvitset?    Viisastutko???  .ja moukat vastailee 🤭🤭🤭😂..

"Kysyitkö sä sen lapsen isän mielipidettä?", kun kerroin abortista.