Seksuaalisista haaveista luopuminen

Olen sellaisessa vaiheessa elämässä, että olen tullut siihen ajatukseen, että naiset eivät hirveästi pidä miehistä eikä minulla ole mitään geeniominaisuutta, josta naiset pitäisivät. Voisin 'kiristää' naisen suhteeseen olemalla mukava, mutta tuntisin suhteen seksuaalisesti ontoksi, koska nainen tuntisi tekevänsä hyväntekeväisyyttä ja haaveilisi toisista naisista tai pitkistä pornotähdistä. 

Tämä vaihe elämässä tuntuu tosi ristiriitaiselta, koska välillä haluaisin paeta johonkin munkkiluostariin, missä minun ei tarvitsisi enää nähdä naisia koskaan ja tavallaan on vielä pieni toivonkipinä, että jotain mukavaa voisi tapahtua. En varsinaisesti vihaa naisia, mutta minun on vaikeaa erottaa omia taipumuksia, tarpeita ja asiakaspalvelumaista arjen vuorovaikutusta, missä koen positiivisia tunteita vieraita naisia kohtaan, mutta minun täytyy piilottaa seksuaalisuuteni myös itseltäni. Pieni hymy voi tuntua mukavalta ja muutaman sekunnin päästä tulee romahdus, kun muistan kaiken, mitä olen oppinut naisten seksuaalisuudesta ja omastani. Noiden asioiden erottaminen kokonaan on aika mahdotonta varsinkin, kun niissä hyvissäkin suhteissa asetelma on usein se, että nainen on ensin pidättyväinen ja pitää minua käden etäisyydellä, vaikka en edes haluaisi tehdä mitään aloitteita hänelle.

Vielä kolmekymppisenä uskoin itsevarmuuteen ja punapilleriin ja yritin täyttää mielikuvituksellani aukot todellisuudessa kuten deittailuvalmentajat, jotka uskoivat naisten heteroseksuaalisuuteen, kunhan mies tekee oikeat peliliikkeet. Karseimmalta nyt tuntuu se ajatus, että lähestymiskokemusta pitäisi keräillä kuin opintopisteitä tai rahaa ja miten naiset muka arvostaisivat sitä. Tuossa punapilleriajattelussa uskottiin, että se, mikä ei tapa, se vahvistaa ja minä taas tunnen asioista ihan päinvastaisella tavalla. Kun käyn lenkillä viikonloppuiltana, en edes kävele baarikatuja pitkin, koska pelkkä se melu ja bilemeininki saa mielen synkäksi muistuttaen siitä omasta yksinäisyydestä. Suojelen omaa rauhaani enkä hanki lisää todisteita omasta epäviehättävyydestäni. Näytöt on kuitenkin annettu; kävin itku kurkussa baareissa monta vuotta uskotellen itselleni, että minusta ollaan kiinnostuttu siellä.