Lue keskustelun säännöt.
Kohtalotoverita?
14.11.2026 |
Voiko avioliitto olla onnellinen, jos läheisyys ja intohimo puuttuvat?
Olen 50-vuotias nainen, ja takana on 25 vuotta avioliittoa. Rakastan miestäni edelleen enkä haluaisi erota. Mutta olen tilanteessa, jossa en enää tiedä, mitä tehdä.
Minulla olisi valtavasti halua seksiin, läheisyyteen ja intohimoon, mutta miehelläni ei. Seksiä on muutaman kerran kuukaudessa, mutta siitä puuttuu kaikki se, mitä niin kovasti kaipaan. Se tunne, että toinen syö mua silmillään on poissa.
Tiedän, että kyse ei ole ulkonäöstäni. Saan paljon huomiota eri-ikäisiltä miehiltä ja tunnen itseni edelleen viehättäväksi naiseksi. Mutta juuri siltä mieheltä, jonka katsetta ja kosketusta eniten kaipaan, en saa sitä huomiota.
En kaipaa muita miehiä. Kaipaan sitä, että oma mieheni haluaisi minua.
Tuntuu surulliselta ajatella, että olen vasta 50-vuotias ja joutuisin hyväksymään sen, ettei elämässäni ehkä enää ole sellaista intohimoa, jota niin kovasti kaipaan.
Rakastan miestäni, mutta olen silti yksinäinen. Ja ehkä kaikkein kipeintä on se, että voi olla parisuhteessa ja silti tuntea itsensä niin kovin ei-halutuksi ja yksinäiseksi.
En haluaisi heittää 25 vuoden yhteistä elämää hukkaan seksin takia, mutta en myöskään haluaisi herätä kymmenen vuoden päästä ja huomata, että olen tukahduttanut omat tarpeeni ja antanut vuosien valua ohi.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Onko itsekästä kaivata enemmän, vaikka muuten rakastaa puolisoaan?
Kommentit (2)
Meillä on toisin päin. Ollaan hiukan vanhempia. Huomioin ja hellin vaimoa, pusuttelen ja halailen sekä kehun kauniiksi. On mulla myös omat menot ja kiinnostukset, että ei se ympärillä pörrääminen ole kokoaikaista. Molemmilla on omaa aikaa.
Mutta seksiä on liian vähän. Eikä kyse ole siitä, ettenkö huomioisi häntä vällyjen välissä. Periaate on, että naiset ensin.
Olen tätä pohtinut, mutta ratkaisua ei oikein ole. Tartten tunneyhteyden, että voisi olla seksiä, joten avioliiton ulkopuoliset tarjoukset olen joutunut torppaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko lailla sama tilanne itsellä. Kaikki muu on kunnossa ja toimii, mutta en tunne olevani haluttu, koska vaimo ei milloinkaan tee aloitteita. Tai nykyään tekeekin joskus, kun asiasta on puhuttu noin 8 vuotta, mutta se on enemmän sellaista minun mielikseni antamista, kuin että hän itse haluaisi minua ja seksiä kanssasi.
Eihän se tunnu samalta eikä siitä tule erityisen haluttu olo. Joskus tunnen itseni vielä surullisemmaksi ja yksinäisemmäksi tällaisen jälkeen.
Ei ole itsekästä kaivata enemmän. Olisiko itsekästä etsiä onni sitten muualta? Ehkä se olisi, mutten enää ajattele sen olevan erityisen väärinkään, jos puoliso ei pysty pitämään tyytyväisenä.
Selän takana toimiminen on tietysti aina vähän arveluttavaa. Mutta jos se on ainoa keino pysyä järjissään ja pitää perhe kasassa...
En tiedä, mutta tosiaan, samoja pohdintoja täällä.