Itkuvideot somessa

Sinne jaetaan kaikki muukin niin halutaan sitten jakaa itkukin. Ja osalle se on myös mediakikka eli sillä saa huomiota. Mutta jos miettii että itsellä olisi vaikka sydänsuruja niin en minä niitä julkisesti haluaisi puida. Mutta olenkin milleniaali. 

Nuorena voi olla tunne että itkettää usein. Keski-iässä taas kriiseissä, yöllä tai väsyneenä.

Mulle itkuvideo on punainen lippu. Jos joku vaikka puhuessaan liikuttuu ja purskahtaa itkuun, on eri asia. Se, että joku varta vasten ottaa puhelimen esille kuvatakseen itkuaan, on toinen juttu. Minusta se on yritys manipuloida ihmisiä. Toki jos nyt joku julkaisee joskus yhden itkuvideon eikä muutoin vaikuta b-klusteriporukalta, ei voi vielä tehdä mitään johtopäätöksiä, mutta kyllä tuollainen käytös usein sinne b-ryhmän persoonallisuushäiriöihin viittaa. Teinit sitten erikseen. Kehitys on vielä kesken.

Minäkin ymmärrän hyvin, että itkettää ja surettaa. Mutta en vaan ymmärrä, miksi se pitää kuvata? Tuossa menee juuri huomiohakuisuuden, suremisen ja intimiteetin kokonaisuudet autuaasti sekaisin.

Joo. Jopa aikuiset tekevät tuota. Sen lumilautailijan vaimo, jonka nimeä en muista. Ehkä radiojuontaja. Oli se kyllä vaivaannuttavaa katseltavaa.

Voisiko kyse olla siitä, että kun maailma on niin paljon individualistisempi kuin aikaisemmin, niin se yhteys muodostetaan ihmisiin tuota kautta? Vaikka se hieman nololta näyttääkin, niin tuo tarkoitus olisi mielestäni ihan fiksu. Varsinkin, jos ei ole ketään kenelle purkaa sydäntään.

Mutta huomiohakuisuus tietty oksettaa, he ovat asia erikseen. Puhumattakaan jotkut some-influensserit, jotka tekee tuota vaan klikkausten ja tykkäysten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kyse olla siitä, että kun maailma on niin paljon individualistisempi kuin aikaisemmin, niin se yhteys muodostetaan ihmisiin tuota kautta? Vaikka se hieman nololta näyttääkin, niin tuo tarkoitus olisi mielestäni ihan fiksu. Varsinkin, jos ei ole ketään kenelle purkaa sydäntään.

 

Mutta huomiohakuisuus tietty oksettaa, he ovat asia erikseen. Puhumattakaan jotkut some-influensserit, jotka tekee tuota vaan klikkausten ja tykkäysten vuoksi.

Ihan hyvää pohdintaa, mutta minä sanoisin kuitenkin, että kyse ei ole aidosta yhteydestä, koska se ei ole vuorovaikutusta. Kun joku kuvaa oman monologinsa tai itkunsa muiden nähtäville, kyseessä on lopulta aika yksipuolinen interaktio, vaikka se onkin tarkoitettu muiden nähtäville ja kommentoitavaksi. Se on yhteyttä mukaileva juttu, mutta ei yhteys. 

Aika moni toivoisi saavansa lohtua ja ymmärrystä suruunsa. Sosiaalinen media on se taho, josta hyväksyntää ja myötätuntoa on helpointa hakea ajattelematta onko se ihan loppuun asti mietittyä ja järkevääkään. Seuraava itku tulee sitten siitä, jos joku kommentoi ilkeästi. Noidankehä, johon se itkijä lopulta jää. On julkaistava palaute, miten joku kommentoi hänen marsunsa kuolemaa niin ilkein sanoin ja kehoitti aikuistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kyse olla siitä, että kun maailma on niin paljon individualistisempi kuin aikaisemmin, niin se yhteys muodostetaan ihmisiin tuota kautta? Vaikka se hieman nololta näyttääkin, niin tuo tarkoitus olisi mielestäni ihan fiksu. Varsinkin, jos ei ole ketään kenelle purkaa sydäntään.

 

Mutta huomiohakuisuus tietty oksettaa, he ovat asia erikseen. Puhumattakaan jotkut some-influensserit, jotka tekee tuota vaan klikkausten ja tykkäysten vuoksi.

Ihan hyvää pohdintaa, mutta minä sanoisin kuitenkin, että kyse ei ole aidosta yhteydestä, koska se ei ole vuorovaikutusta. Kun joku kuvaa oman monologinsa tai itkunsa muiden nähtäville, kyseessä on lopulta aika yksipuolinen interaktio, vaikka se onkin tarkoitettu muiden nähtäville ja kommentoitavaksi. Se on yhteyttä mukaileva juttu, mutta ei yhteys. 

On se vuorovaikutusta, mutta se jää vähän ohueksi.

- itkut

- tsempit

- kiitti

Versus esim. kasvokkain näkeminen, soitto, puhuminen, hiljaisuus, läsnäolo.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni toivoisi saavansa lohtua ja ymmärrystä suruunsa. Sosiaalinen media on se taho, josta hyväksyntää ja myötätuntoa on helpointa hakea ajattelematta onko se ihan loppuun asti mietittyä ja järkevääkään. Seuraava itku tulee sitten siitä, jos joku kommentoi ilkeästi. Noidankehä, johon se itkijä lopulta jää. On julkaistava palaute, miten joku kommentoi hänen marsunsa kuolemaa niin ilkein sanoin ja kehoitti aikuistumaan.

Harrastan hevosia ja siksi mulle tulee somessa paljon hevosaiheista sisältöä. Osa siitä tulee siksi, että seuraan tiliä, osa siksi, että Instagram tyrkyttää koko ajan sellaista sisältöä, jota en ole tilannut. Säännöllisesti tulee vastaan parin aika tunnetun hevossomettajan sisältöä, ja tosi usein heiltä tulee postauksia, joissa puretaan tunteita siitä, että heitä haukutaan Suomen hevosmaaillman tunnetuimmalla keskustelualustalla eli Hevostalli.netissä.

Haukkuminen on tietenkin typerää, se on totta. Mun mielestä ht-netin ratsastuspalsta on muuttunut sisällöltään niin typeräksi haukkumiseksi, että en viitsi sitä oikeastaan enää lukea. Mutta edelleen on totta, että jos tuo oman elämänsä toisten ihmisten tarkasteltavaksi, mielipiteitä syntyy. Nämä somettajat pitävät tuota huonona argumenttina, koska totta kai jokaisella on oikeus tuottaa sisältöä joutumatta haukutuksi. Haukkuminen on hakkujien vika. Olen tästäkin tavallaan samaa mieltä. Jokainen ihminen on vastuussa omasta käytöksestään. Jos mua ärsyttää joku somettaja, en kyllä mene ainakaan ht-nettiin siitä avautumaan. Puhun ehkä kavereille, tai sitten en puhu ollenkaan. Kyseessä on mulle niin mitätön asia, siis joku somettaja. Mutta kun totta on, että mitä laajemmalle omat asiat levittää, sitä enemmän ihmisiä niitä alkaa kommentoimaan, ja sitten ei ole enää mitään takuita siitä, millaisia kommentteja tulee. Maailmassa on tosi paljon häiriintyneitä ihmisiä. Tästä syystä mä en ikinä tietoisesti alkaisia haalimaan seuraajia, joille jakaa ajatuksiani ja juttujani. Nämä suuren yleisön somettajat ovat tehneet niin. Miksi - sitä voi vain arvailla. Mutta seuraamukset (hullut haukkumassa) ovat ihan arvattavat.