Minkälaisella tuntemallasi pojalla ei ole kavereita?

pikku prinssi, jota kiusataan ylimielisyydestä ja joka rääkkää muista ilmat pihalle. Vanhemmat vain säälivät pientä sadistia, joka raapii, puree ja lyö vielä tokalla luokalla.



Voi meidän Sebastian parkaa.

perheen ainoa lapsi, puhuu kirjakielellä, viettänyt aina paljon aikaa aikuisten seurassa, ei ole kiinnostunut urheilusta ja liikkumisesta, kiinnostunut tietokoneista ja tekniikasta, hieman ylipainoinen, herkkä; itkee helposti



Tosi kiva poika, mutta valiettavasti ei löydy mitään yhteistä samanikäisten poikien kanssa. Tämä siis lähisukulainen.

mutta toisaalta ujo ja äkkipikainen aspergerpoika. Ikää 8v. Poika on myös melko pikkuvanha, mikä varmaan vaikuttaa toisten lasten mielipiteisiin :/

Tuntemani poika on 6v. ja aloittaa siis ykkösluokan ensi syksynä, jos kaikki etenee niinkuin kuuluisikin. Lapsi on todella fiksu, ymmärtää paljon luonnontieteestä, avaruudesta ja vaikka mistä. Puhuu sujuvasti ja ilmaisee itseään vailla ongelmia. Leikkii tavallisia "poikienleikkejä", ei siis jää ulkopuolelle ryhmästä vaikkapa sen vuoksi, että leikkii mielummin Barbie-nukeilla. Syy ainaiseen yksinäisyyteen on, että lapsi on todella arvaamaton. Jos joku lapsi hänen kanssaan innostuu leikkimään kerhossa tms. niin poika asettaa aivan aluksi leikille mahdottomat säännöt. Esimerkiksi: "Tämä ukkeli nyt menis tähän mut se ei saa koskea tuohon, muuten se kuolee. Ja sit sun ukon pitää pysyä siinä. Ei se saa tulla mun puolelle ollenkaan!!" Jos toinen lapsi vahingossakaan "rikkoo sääntöjä" jotka tämä poika on täysin YKSIN asettanut yhteiselle leikille, poika kilahtaa täysin. Saattaa lyödä, suuttuu kovasti, huutaa, murjottaa... Kun aikuinen puuttuu leikkiin saattaa poika lyödä/potkaista aikuistakin. Kukaan ei tahdo leikkiä pojan kanssa. Todella surullista katsottavaa.

On ylisuojeltu ja ylilellitty curling- lapsi, jolle on ostettu kaikki mitä haluaa ja on saanut kotona määrätä kaikesta. Kotona saa raivareita jos ei tehdä niinkuin hän haluaa.

Kavereitten kanssa ei osaa olla mitenkään, on epävarma, ei aggressiivinen, mutta ei vaan tiedä miten muitten kanssa ollaan.

Yrittää mielistellä niitä, jotka haluaisi kavereikseen, todella huono itsetunto. Yrittää ostaa kaveruutta tarjoamalla karkkia, jopa rahaa.

Ei kuitenkaan osaa olla kaveri kenellekään, ottaa helposti nokkiinsa, itkee heti kun asiat ei mene kuten hän haluaisi. Ja vanhemmat, varsinkin äiti, vielä tukevat tota käytöstä ja syyttelevät kavereita siitä, ettei hänestä tykätä.



Mun pikkuveli, alakouluiässä.

Ei sillä ole kavereita vieläkään. Ikää 25 v.

joka täyttää jokaisen tilan omalla äänellään ja muiden neuvomisella. Ei vieläkään kavereita, ikää jo 36 v. Ei kuitenkaan välitä asiasta, sillä luulee olevansa kaikkien, etenkin naisten jumaloima :D

yhden pojan kaveri, joka oli hyvin erikoinen. Itsekkyydestä johtuen, muut olivat jo luovuttaneet. Kävi käsiksi lapseeni ja löi repulla täysillä äitiään, ilmoitin lapselle ja vanhemmille, että eiköhän tämä ole tässä. Tiettyyn rajaan asti voi vain mennä, muuten oman lapsen turvallisuus on jo uhattuna, varsinkin jos vanhemmista ei ole laittamaan rajoja.



Hankala ymmärtää, että että vanhemmat eivät pistä rajoja väkivallalle. Ikä 11 vee.



Olen hyvin surullinen tästä.

epäfyysinen tiedemiestyyppi, jonka huumori kummallista pellepeloton/neropatti -tyyliä ja toisaalta sitten puuttuu sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa, ei esim. helpolla erota mikä muiden puheessa on läpänheittoa ja mikä tosissaan sanottua. Ja tähän päälle vielä lapsenomaisuus ja keskimääräistä myöhäisempi puberteetti.



Luulen, että viimeinen niitti tosiaan oli tuo myöhäinen murrosikä. Jos olisi ollut vaikka edes keskimääräisellä fyysisen ja sosiaalisen kehityksen tasolla, tilanne ei olisi ollut niin paha. Älyllisyys ja akateeminen orientaatio olisivat voineet näkyä silloin muulla, ryhmän paremmin hyväksymällä tavalla.



Ja ikäkausi siis oli 12-14v.

epäfyysinen tiedemiestyyppi, jonka huumori kummallista pellepeloton/neropatti -tyyliä ja toisaalta sitten puuttuu sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa, ei esim. helpolla erota mikä muiden puheessa on läpänheittoa ja mikä tosissaan sanottua. Ja tähän päälle vielä lapsenomaisuus ja keskimääräistä myöhäisempi puberteetti.

Luulen, että viimeinen niitti tosiaan oli tuo myöhäinen murrosikä. Jos olisi ollut vaikka edes keskimääräisellä fyysisen ja sosiaalisen kehityksen tasolla, tilanne ei olisi ollut niin paha. Älyllisyys ja akateeminen orientaatio olisivat voineet näkyä silloin muulla, ryhmän paremmin hyväksymällä tavalla.

Ja ikäkausi siis oli 12-14v.

Ei akateemisesti orientuneista ihmisistä tule huumorintajuttomia, omissa maailmoissaan eläviä tiedemiehiä sillä akateemisuus on MELKO laaja käsite. Naurettavaa yleistää kaikki tutkijat tuollaiseen sarjakuvamaiseen "hullu professori"-tyyppiin. Teillä on käynyt vain huono tuuri, olette assin vanhempia.