Miten tukea nuorta, joka ei ole tyytyväinen yo-tulokseensa?
Kirjoitti yhteiskuntaopin, odotti eximiaa, mutta tuli magnana takaisin.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Tukea? En kestä tätä nykynuorten jatkuvaa kannattelua. Elämää on tuo ja vastoinkäymisiä tulee ja ne eletään läpi. Nyt lukemaan kevään kokeeseen.
Kyllä nuorilla ja lapsillakin on tunteet jotka kuuluu ottaa tosissaan lapset etenkin herkkiä 🖕🏻🖕🏻🖕🏻🖕🏻🖕🏻🖕🏻🖕🏻🖕🏻
Niitä voi uusia niin monta kertaa kuin haluaa. Keväällä korottamaan vaan.
Vierailija kirjoitti:
Niitä voi uusia niin monta kertaa kuin haluaa. Keväällä korottamaan vaan.
Ei jaksa kun penkki kova perse puutuu tylsä koe
Vierailija kirjoitti:
Tukea? En kestä tätä nykynuorten jatkuvaa kannattelua. Elämää on tuo ja vastoinkäymisiä tulee ja ne eletään läpi. Nyt lukemaan kevään kokeeseen.
Onpa kova ajattelutapa. Miksi ei saisi antaa tukea ja lohdutusta ihmiselle, minkä ikäiselle tahansa, jos jostain asiasta on paha mieli.
Olisi opiskellut koulussa. Jälkeenpäin on turha itkeä. Sitäpaitsi yhteiskuntaoppi on terveystiedon ohella ylppärien helpoin koe. Ainakin oman lapseni mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tule koskaan työllistymään.
Miksei tulisi?
Vierailija kirjoitti:
Olisi opiskellut koulussa. Jälkeenpäin on turha itkeä. Sitäpaitsi yhteiskuntaoppi on terveystiedon ohella ylppärien helpoin koe. Ainakin oman lapseni mukaan.
Koulua käydään ja siellä opetellaan ja opitaan asioita. Läksyjä luetaan tai tehdään. Opiskelu tapahtuu yliopistossa.
Onpas täällä syrjäytyneiden/amisten juttuja :D yo-kokeita voi uusia loputtomiin, joten keväällä uutta yritystä kehiin. Kyllä se siitä, itsekin sain pari ainetta korotettua aikoinaan.
Huomaa, että joillekin kommentoijille yo-kirjoitukset ja nuoren ihmisten menestys on punainen vaate. Heti ärsyttää ja pitää päästä nälvimään, ettei susta tule koskaan mitään.
Heille on varmaan itselleen puhuttu noin lapsuudessa ja vähätelty.
Vierailija kirjoitti:
Olisi opiskellut koulussa. Jälkeenpäin on turha itkeä. Sitäpaitsi yhteiskuntaoppi on terveystiedon ohella ylppärien helpoin koe. Ainakin oman lapseni mukaan.
Siinä kanssa yksi dissaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukea? En kestä tätä nykynuorten jatkuvaa kannattelua. Elämää on tuo ja vastoinkäymisiä tulee ja ne eletään läpi. Nyt lukemaan kevään kokeeseen.
Kyllä nuorilla ja lapsillakin on tunteet jotka kuuluu ottaa tosissaan lapset etenkin herkkiä 🖕🏻🖕🏻🖕🏻🖕🏻🖕🏻🖕🏻🖕🏻🖕🏻
Mutta tuo on elämää ja oikeastaan pieni pettymys, kun kokeen voi uusia. Elämässä tulee vielä oikeasti kolhuja esim seuravana on varmaan se kouluun haku ja sen mahdolliset pettymykset. Entä kesätyöt, ihmissuhteet ja kaikki.
Yrittäkää nyt ihmeessä kasvattaa niitä lapsia elämään.
Vierailija kirjoitti:
Tukea? En kestä tätä nykynuorten jatkuvaa kannattelua. Elämää on tuo ja vastoinkäymisiä tulee ja ne eletään läpi. Nyt lukemaan kevään kokeeseen.
Heitä ulos kämpästä siinähän oppii olemaan.
Se on vain yksi yo-koe. Kannattaa panostaa pääsykokeisiin ja mennä elämässä eteenpäin, eikä jumiutua elämässään lukiovaiheeseen hinkkaamaan yo-arvosanoja vuosiksi. Tuo magnakin voi hyvin riittää pääsemään jopa suoraan, riippuu alasta. Sitten kun pääsee haluamalleen alalle, niin yo-papereilla voi pyyhkiä perseen, kukaan ei niitä ikinä katso enää.
Loistava mahdollisuus oppia elämän sääntöjä. Kannattaa todeta, että lapsi ei nähnyt tarpeeksi vaivaa ja vain kova työnteko palkitaan. Laiskalle opiksi vaan, nyt kova lukeminen päälle ja korottamaan kunnon arvosanaksi. Tässä vaiheessa se vielä on helppoa, myöhemmin aikuisena on enää yleensä vain yksi mahdollisuus yrittää ja näyttää kykynsä.
Magna on hyvä arvosana. Suurin osa saa C:n
Tää on ihan järjetön tää käytäntö, että kaikkien pitää korottaa ja korottaa niin kauan että tulee L. Tällaisella hommallako ne nuoret saadaan työelämään ja jaksamaan siellä? Vai iskeekö ennemminkin burn out ennen kuin on edes siellä työelämässä?
Mun äiti yritti aikanaan piristää omalla, kömpelöllä tavallaan. Muutoin ei kauheasti kiinnittänyt huomiota, mutta yo-kokeisiin tsemppaili.
Olin salaa toivonut edes muutamaa ällää, kaikki tuli eximiana takaisin, joka taustoihin nähden oli jälkikäteen ajatellen hyvä (alkoholistivanhemmat, joilla monia muitakin ongelmia ja liuta sisaruksia huolehdittavana).
Äiti vei mut ostoksille ja syömään, jutteli, että elämä jatkuu eikä kukaan kysele arvosanojen perään parin vuoden päästä.
Sano, että ymmärrät että harmittaa, mutta ottaa tuon nyt treeninä ja keväällä uusiksi jos haluaa.
Musta tuli lopulta kauppatieteiden tohtori.
Tukea? En kestä tätä nykynuorten jatkuvaa kannattelua. Elämää on tuo ja vastoinkäymisiä tulee ja ne eletään läpi. Nyt lukemaan kevään kokeeseen.