Mitä kivaa teille on sattunut tänään?

Ei mitään kai sitten kenellekään?

noup

Äsken join mukillisen kahvia ja söin korvapuustin. Molemmat maistuivat hyviltä.

Sain ostettua dipistä hyvän erän pörssiosakkeita.

Töitten jälkeen suihku ja iltapala on tämän päivän kivoin asia.

Tänään oli taas oikein mukava ja sopivan tapahtumarikas päivä, vaikka mitään erityistä ei oikeastaan tullut tehtyä.

Aamu alkoi hieman tavallista myöhemmin, kun heräsin yhdeksän jälkeen ja huomasin taloudenhoitajamme jo kattaneen aamiaisen talvipuutarhaan. Tarjolla oli tuttuun tapaan tuoretta briossia, Échirén suolattua voita, muutamaa pitkään kypsytettyä ranskalaista juustoa sekä aivan erinomaista espanjalaista Cinco Jotas 100 % ibérico de bellota -kinkkua. Keittiömestarimme oli saanut myös pienen erän aitoa Kobe A5 -wagyu’ta, josta hän oli valmistanut muutaman ohuen viipaleen aamiaiselle. Kahvina oli tietenkin Jamaica Blue Mountainia, jonka paahto oli tällä kertaa poikkeuksellisen onnistunut.

Aamiaisen jälkeen käväisin keskustassa hakemassa kelloni huollosta. Patek Philippen vuosikalenteriin oli tehty pieni säätö, ja samalla tuli katseltua muutamaa uutta mallia. En oikein osaa innostua nykyisestä kellomuodista, joten päätin pitäytyä vanhoissa suosikeissani. Myyjä tosin lupasi pitää minulle sivussa erään harvinaisemman mallin, mikäli sellainen sattuu tulemaan saataville.

Lounastin vanhan ystäväni kanssa. Hän oli juuri palannut Monacosta ja kertoi huvittavia sattumuksia huvijahtinsa talvisäilytysjärjestelyistä. Söimme alkuun hieman oscietra-kaviaaria ja sen jälkeen bressenkanan tryffelikastikkeessa. Viiniksi valikoitui aivan kelvollinen Meursault’n premier cru, joskaan vuosikerta ei ollut erityisen mieleenpainuva. Lasku taisi olla vajaat 900 euroa, mutta en tullut katsoneeksi tarkemmin.

Iltapäivällä poikkesin vielä taidekauppiaani luona. Olin jo pidempään harkinnut erästä pientä Chagallin litografiaa vierashuoneen seinälle, mutta päädyimme lopulta keskustelemaan aivan muista hankinnoista. Mukaan tarttui kuitenkin pieni 1800-luvun ranskalainen pronssiveistos. En varsinaisesti tarvinnut sitä mihinkään, mutta tällaiset pienet heräteostokset tuovat arkeen mukavaa vaihtelua.

Kotiin palatessani huomasin, että puutarhurimme oli saanut kasvihuoneen talvivalmistelut valmiiksi. Kävimme vielä läpi ensi kevään istutuksia ja keskustelimme siitä, pitäisikö kartanon eteläpuolelle hankkia muutama uusi oliivipuu. Nykyiset ovat hieman vaatimattomia, eikä niiden rungon muoto oikein miellytä silmääni.

Illallinen oli tänään poikkeuksellisen yksinkertainen. Alkuun hieman culatello di Zibello DOP:ta, 36 kuukautta kypsytettyä Parmigiano Reggianoa ja muutama viipale lardo di Colonnataa. Pääruokana keittiö valmisti japanilaista A5 Miyazaki -wagyuta, jonka seuraksi nautimme vuoden 2005 Château Margaux’ta. Jälkiruoaksi pieni pala Pierre Marcolinin suklaata ja lasillinen Château d’Yquemia.

Illan päätteeksi istuskelin kirjastossa takkatulen ääressä ja kuuntelin hieman musiikkia. Taloudenhoitaja toi vielä kupillisen teetä ja muutaman Laduréen macaron-leivoksen. Katselin samalla alustavasti ensi viikonlopun lentoa Pariisiin. Ajattelin käydä siellä lähinnä lounaalla ja katsomassa yhtä antiikkiliikettä, joten mitään varsinaista matkaa siitä ei ole tarkoitus tehdä.

Kaiken kaikkiaan oikein tavallinen ja miellyttävä torstai. Olen aina ajatellut, että onnellisuus löytyy lopulta pienistä arkisista asioista. Ei elämän tarvitse olla jatkuvaa juhlaa, kunhan osaa nauttia siitä, mitä ympärillä on.

Kävin Normaliissa ja ostin kassillisen hygieniatuotteita ja maksoi vain 43€. Kyllä kannatti käydä.

Ihana se rollaattorisetäjuttu!

Rupesin kuuntelee huippuhyvää kirjaa äänikirjana, jota vaikeaa lopettaa. Ihana tunne innostua jostain kirjasta yhtä paljon ku lapsena!

Sitä kivaa että avasin Rammsteinin adventtikalenterista kaikki luukut. Nyt mietin ripustaisinko kaulaani ruostumattomasta teräksestä valmistetun pienen mustan kärpäsen jonka selässä lukee KEINE LUST.

Vierailija kirjoitti:

Töitten jälkeen suihku ja iltapala on tämän päivän kivoin asia.

Mulla kanssa töistä kotiintulo ja että saa vihdoin istua omassa rauhassa syömässä. Tee ja suklaa odottaa jälkkärinä. Elämä on nyt tosi ankeaa eikä kivoja asioita tunnu olevan liikkeellä. Enemmänkin niin että joka ikisestä asiasta mitä yrittää hoitaa tulee uusi isompi riesa, joutuu soittelemaan perään, säätämään, reklamoimaan yms yms. 

Työpäivä loppui. Maailman ihanin tunne sen jälkeen, kun on viettänyt 8h kiireessä v*ttumaisten työtoverien keskellä. Seuraavaksi paras tunne on se hetki, kun tuonne ei tarvitse enää palata, mutta sinne on vielä aikaa.

Kakka tuli