Lue keskustelun säännöt.
Olin tänään töissä niin väsynyt, että pääsi itku
11.11.2026 |
Mikä järki tässä on, että ihmisistä viedään viimeisetkin mehut. Ne joilla on töitä, raataa niska limassa katkeamispisteessä ja toisilla sitten taas ei ole töitä. Mitään ei uskalla kritisoida. Tehdään muutosta muutoksen perään. Ihan kuin päättömät kanat. Ja sitten jos joku kritisoi mitä tahansa, johto on päätöksensä jo tehnyt, että tämä on toimivaa ja hyvää, turhaan kitiset. Minne on kadonnut keskustelukulttuuri? Miksi ajetaan ihmisiä loppuun? Jos joku ei jaksa, siitä ei hiiskuta sanaakaan, ei tietenkään, koska koko toimintakulttuuri joutuisi tarkastelun alle. Käsittämättömintä on, että meilläkin otettiin käyttöön malli, jonka joku uusi pomo toi jostain eri organisaatiosta mukanaan. Se ei toimi, koska se todettiin meillä jo ennen korona-aikaa toimimattomaksi, minkä takia siitä luovuttiin. Tarkoitan tilannetta, jossa olisi commadore 64, josta luovutaan,kun tulee uudempi malli, mutta joku päättäisi 10 vuotta myöhemmin ottaa sen vanhan kapistuksen taas käyttöön. Tietenkään meillä ei ole tietokoneista kyse, vaan paljon isommasta asiasta.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
En pysty mitenkään tajuamaan sitä, että kun on massoittain ihmisiä jotka enemmän kuin mitään haluaisivat työpaikan, ja sitten on varmasti yhtä paljon ihmisiä jotka ovat aivan uupuneita työssään, niin MIKSI ihmeessä tätä ei tasata mitenkään?
Se ei olisi edes vaikeaa, säädettäisiin vain työnantajamaksuja siten, että tietyn tuntimäärän teettäminen työnantajalle olisi ihan samanhintaista riippumatta montako työntekijää sitä olisi tekemässä. Ja sitten osa-aikainen työaika pitäisi säätää samalla tavalla työntekijän oikeudeksi, kuin nyt on osittainen hoitovapaa alle kouluikäisten lasten vanhemmille.
Tästä olisi niin paljon etuja. Työttömät pääsisivät töihin eivätkä syrjäytyisi. Työssäkäyvät eivät uupuisi. Ihmisille jäisi aikaa ja voimia huolehtia paremmin lapsistaan ja terveydestään ja ikääntyvistä läheisistään. Työnantajan kohdalla pienenisi riski yksittäisen ihmisen sairastumisen tai vanhempainvapaalle jäämisen tai irtisanoutumisen suhteen, kun saman homman osaisi useampi ihminen.
Meillä kyllä tehdään melko paljon vapaaehtoista osa-aikaista. Joku tekee opiskelua työn ohesss ja 80 % työaikaa ja joku toinen taas ottaa palkatonta vapaata viikon silloin tällöin. Meillä tämä sallitaan. Sijaista ei oteta. Esimerkiksi nyt kun kollegani on poissa viikon muistaakseni joulukuun alussa, minä hoidan hänen juoksevat asiansa ja kaikki muu jää loman jälkeiselle ajalle. En tiedä, onko hyvä vai huono. Vaikka saisi palkata sijaisen viikoksi, mistä se löytyisi? Meillä on asiantuntijatyö, johon ei riitä viikon perehdytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin sote-alan esihenkilönä, tuo muutostahti kiihtyi. Vaihdetaan ohjelmistot, palkanlaskenta, strategia, tavarantoimittajat, tavoitellaan laatua ja tuottavuutta. Meillä oli eräässä johtamassani yksikössä ohjelma, jonka taloustieteiden maisteri teki. Sen piti laskea oikein henkilöstömitoitus joka työvuoroon. Otin kynän ja paperin ja laskin itse. Jos kone näyttää, että tänään mitoitus 0.71 ja minä saan kynällä laskemalla 0,67, kumpi on oikeassa? Kun toin johdon tietoon, että ohjelma laskee väärin, ottaa mitoitukseen esimerkiksi henkilöä, joka ei työskentele hoitajana, sain vastaukseksi, että pitäisiköhän sinun tarkistaa taskulaskin. Aivan epäasiallista kohtelua. Sanoin, että minä aion jatkossakin suunnitella työvuorolistat siten, että henkilöstömitoitus on oikein.
Hyvin pian tämän jälkeen jouduin puhutteluun. Tässä käytiin läpi, että niin pitkään kuin työnantaja maksaa palkkani, minulla on lojaliteettivelvoite. Lopussa muistutettiin, että toimin työyhteisössäni työnantajan edustajana. Kokouksen jälkeen oli niin nöyryytetty olo, että sain sydämen rytmihäiriöitä ja jouduin monen viikon sairauslomalle. Sain ikuisesti riesaksi rytmihäiriöitä ja lääkityksen. Kun palasin töihin, minulta oli rajoitettu pääsyä johdon tietoihin. Lisäksi en päässyt enää asiakirjoihin, jotka ennen olivat esihenkilöiden kansiossa. Tietenkin kysyin, miksi muutos, ja sain vastauksen, että on linjattu uudelleen, mitkä ovat välttämättömiä tietoja missäkin työtehtävässä.
Loppuvuonna sanottiin, että minun pitäisi petrata talousjohtamisen taitoja, koska olimme ylittämässä henkilöstöbudjetin. Ihmettelin tätä, koska olen opiskellut talousjohtanisesta ylemmän korkeakoulututkinnon ja luulisin osaavani sekä budjetoinnin että seurannan. Kävi ilmi, että punakynä on laulanut jossain vaiheessa, eli on säästetty menoista tietty prosentti (olikohan 0,4%), mutta minulle ei ole informoitu siitä mitään. Kun otin tämän esille, että keskijohto ei ole tuonut budjetin tiukentamista tietoon yksikkötasolle, sain kuulla sellaisen valheen, ettei kukaan uskoisi. Olen muka saanut viestejä ja muistioita asiasta ja jättänyt ne huomiotta. En ollut saanut. Minusta tehtiin ylimmän johdon silmissä kykenemätön hallitsemaan henkilöstökustannuksia. En saanut potkuja, koska lähdin itse. En ole palannut sote-alalle. Työuupumus oli valtava sen useita vuosia kestäneen piinan jälkeen.
Olen ollut lähes samanlaisessa tilanteessa. Takaan myös, että vääryydet oikaistaan lopulta. Täysi myrsky taas käynnissä, mutta itse napostelen poppareita vain katsellen ja nauttien esityksestä. Paha on saanut aina palkkansa, aina.
Joo, väsymys ei kyllä ole mikään palkallisen poissaolon syy. Se on luvaton poissaolo.