Jos joskus sata vuotta sitten olisi ollut näin huono hallitus.

Onhan meillä ollut puhtaita oikeistohallituksia 30-luvulla, ei ole sataa vuotta siitä.

Maksaja eli omistaja päättää asiat. Loput vikisee ja tyytyy kohtaloonsa.

Palataan sinne takaisin ? 

• Köyhäinhoitolaki (1922): Astui voimaan muutamaa vuotta aiemmin ja velvoitti kunnat järjestämään apua vaikeuksiin joutuneille, mutta "köyhäinapuun" turvautuminen oli leimallista, ja siitä saattoi menettää tietyt kansalaisoikeudet (kuten äänioikeuden).

• Ei kansaneläkettä tai lapsilisiä: Yleinen kansaneläkejärjestelmä luotiin vasta vuonna 1937 säädetyllä kansaneläkelain myötä, ja se astui voimaan vuonna 1939. Vuonna 1926 vanhuksilla ei ollut lakisääteistä kansaneläkettä.

• Työväen tapaturmavakuutus: Työtapaturmista oli jo olemassa säädöksiä (ja lainsäädäntöä uudistettiin 1920-luvulla), mutta työttömyysturvaa tai yleistä sairausvakuutusta ei ollut.

• Työlainsäädännön alkuvaiheet: 1920-luvulla säädettiin työsopimuslaki (1922) ja työehtosopimuslaki (1924), jotka paransivat työntekijöiden asemaa työpaikoilla, mutta eivät toimineet sosiaalietuuksina työttömyyden varalle.

• Vaivaishoito ja hyväntekeväisyys: Iso osa vähävaraisten, orpojen ja työkyvyttömien auttamisesta oli edelleen kuntien vaivaishoidon tai kirkon ja yksityisten tahojen varassa

Vanhanajan oikeistohallitusten touhuissa rahat jäivät kuitenkin Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Maksaja eli omistaja päättää asiat. Loput vikisee ja tyytyy kohtaloonsa.

Niin että omistaja saa ottaa kaiken itselleen ja koko kansalla ei ole mitään sanottavaa siihen. Kuulostaa tosi, tosi järkevältä. No huh, huh...