Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu pahalta. Tosi pahalta
09.11.2026 |
Kun vaimoni synnytti (20v) sitten ja menehtyi komplikaatioihin niin jäin yksin pienen pojan kanssa. Lopetin kaikki harrastukset ja mitä minulla oli, että voisin antaa kaikkeni lapselle. En juonut, en mennyt vaan olin aina kotona ja kasvatin lasta. En huutanut, antanut fyysistä kuria enkä jättänyt lastani koskaan yksin.
Häm muutti kotoa pois 2v sitten ja sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut juurikaan mitään. Kahteen isänpäivään ei mitään. Vastaa minun viesteihin jos vastaa. Kysyn häneltä, että mikä hänellä on koska tietää, että voi kertoa minulle kaiken aina. Hänestä on tullut kylmä. Onko muita jotka ovat kokeneet samaa ja miten tämän asian kanssa voisi päästä niinsanotusti eteenpäin. Aika?
Kommentit (6)
En usko, että johtuu sinusta. Voi olla j hankalaa itsellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ikävää. Voisiko olla masennus, päihteet?
Sinun pitää ajatella vain, että sinä teit parhaasi, aivan sama mikä loppu tulos on.
Ala panostamaan itseesi ja omaan elämääsi.
Ehkä hän haluaa vain itsenäistyä ja hoitaa asiansa ihan itse.
Tuossa iässä nuoret on usein niin keskittyneitä itsenäistymiseen. Anna aikaa.
On täysin luonnollista että se tuntuu tosi pahalta.
Tilanne ei ole sinun syytäsi.
Koskaan ei voi tietää miten aikuinen lapsi käyttäytyy vaikka hänet olisi kasvatettu parhaalla rakkaudella ja taidolla.
Hänellä itsellään voi olla vaikka masennus. Tai vain tarve itsenäistyä/irtautua henkisesti vanhemmasta.
Jumalan siunausta.
Joskus lapsi voi vain olla masentunut eikä tohdi kertoa välttämättä vanhemmalle vaan vetäytyy. Tällaisten kanssa aika antaa myöden. Minulla meni monta vuotta ja lopulta lapsi tuli kotiini ja kertoi kaiken. Sen jälkeen kaikki oli kuin ennen.