Miksi valtio ei estä rikollista toimintaa

 Miksi valtio väistää velvollisuutensa minimoida huumeiden haittoja, eli koostumuksesta, pitoisuuksista, valmistuksesta, jakelusta ja ongelmakäytöstä aiheutuvia ongelmia? Miksi se jättää huomiotta verotuotot ja kuluttajansuojan, jolla minimoida terveyshaitat, sekä käyttää samalla merkittäviä julkisia resursseja laittomien huumemarkkinoiden täysin tehottomaan valvontaan?

Kyse ei ole siitä, että kaikki päihteet olisivat yhtä vaarattomia, tai että niiden käyttöä pitäisi edistää. Kyse on siitä, että yhteiskunnalla pitäisi olla mahdollisuus hallita niiden markkinoita sen sijaan, että se ylläpitää järjestelmää, jossa rikollisilla on yksinoikeus laittomaan tarjontaan ja siitä saavutettaviin jättimäisiin voittoihin, korruptioon ja harmaaseen talouteen ilman mitään vastuuta toiminnan aiheuttamista haitoista.

Alkoholin historiasta voidaan oppia, ettei päihdeongelmaa ratkaista pelkällä kiellolla. Sitä voidaan hallita sääntelyllä, hinnoittelulla, saatavuuden rajoittamisella ja terveyspalveluilla.

Muidenkin päihteiden kohdalla pitäisi uskaltaa arvioida samaa vaihtoehtoa, etenkin kun vaikuttavat aineet ovat osin samat.

Suomi tarvitsee 10 vuoden pituisen lääketieteelliseen tutkimukseen ja seurantaan perustuvan asteittain etenevän huumepolitiikan, jonka päätepisteenä on valtiollisessa kontrollissa oleva valmistus ja jakelu, joka on vastuussa myöskin haitoista, sekä niiden hoidosta.