Kuulostaako normaalilta 2-vuotiaalta tytöltä?

joka ei uskalla näyttää tunteitaan.

Onhan nuita eriluontoisia lapsia.

Eli siis hiekkikselläkin pitää tytöt opettaa käyttäytymään erityisen neitimäisesti?



Ei pyhä sylyvi... Voin kyllä sanoa, että samanikäinen oma tyttöni on taatusti saanut huomiota kyllikseen, mutta ei ole kyllä käynyt mielessäkään, että hiekkikselläkin pitäisi tuon ikäistä jo kouluttaa. Minun tyttöni saa pihalla peuhata, nuhjata ja purkaa energiaansa juuri sen verran kuin tahtoo. Ei tässä mitään "todellista prinsessaa" olla tekemässä.



Ja todellakin. Lapset on eriluonteisia. Jos sinun tyllerösi olisi perustemepramentiltaan erilainen, ei siinä paljon huomion antaminen auttaisi. Lapsi voi olla hyväkäytöksinen ja kiltii, mutta silti temperamentiltaan vilkas. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten paljon saa huomiota. Käytöshäiriöiset ovat asia erikseen.

Juuri tuon ikäinen oppii ja kokeilee rajojaan. Missä pumpulissa olet lapsesi kasvattanut jos hän pari vuotiaana ei osaa lapiota käyttää hiekkiksellä. Onko tyttäresi ainokainen?

Ja jos ei ole, niin kannattaa viedä sitten noin käyttäytyvä lapsi tutkimuksiin, jotta saat selville mikä on vialla.

hiekkakakkuja. Tai seuraa todella kiinnostuneena toisten leikkejä.

Eihän juuri 2v. täyttänyt hirveästi vielä osaa.



Joskus on hieman hiekkaa polvissa, mutta nopsaan pyyhitään pois.

Joka on aivan normaali ja hyvin kehittynyt lapsi. Luonteeltaan vaan on rauhallinen, harkitseva ja hieman arka. Itse olen yrittänyt rohkaista lasta remuamaan pihalla, kiipeilemään ja riehumaan ja näyttämään kaikenlaisia tunteita. Neiti on nykyisin 5 v ja osaa eritellä tunteitaan oikein hienosti: kertoo kun keljuttaa ja yhdessä mietimme mitä voisimme asialle tehdä. Tyttö kiipeilee telineissä ja puissa eikä haittaa jos vaatteet sotkeutuvat. Minusta on hienoa, että rauhallinen ja arahko lapseni voittaa "pelkonsa" ja kokeilee uusia asioita rohkeasti. Tämä remuaminen ei sulje pois sitä, että esikoiseni kuten myös muut lapseni, käyttäytyy kauniisti kaupassa ja kylässä.

Ja tekeekin niitä, nyt sadekeleillä tekee aivan innoissaan mutakakkuja, touhuilee ympäri pihaa, keksii mitä ihmeellisempää puuhaa. Ei ap:n lapsi kyllä kuulosta miltään "hyvin kasvatetulta", että sen vuoksi noin käyttäytyisi, vaan siltä, että on arka lapsi, jolla ei ole paljoa oma-aloitteisuutta.

Kyllä 2-vuotiaat yleensä jo ottavat kontaktia muihin lapsiin ja haluavat leikkiä juoksuleikkejä yms.



Ehkä on hitaasti lämpiävä temperamentiltään.

Ja mikä on 100% huomio? Entä tämän ikäisen "moiteeton" käytös?



Meillä 2-vuotias tyttö, joka käyttäytyy yleensä ottaen hyvin, ei riehu kauppareissuilla yms. On normaali uhmaikäinen, joka testaa rajotaan välillä, mutta rakastaa riehua isosiskojensa kanssa välillä. Ja kuten tämän ikäiselle on luontaista, tutkii ympäristöään saaden aikaan välillä melkoista sotkuakin. Opetetaan toki siistimään jälkensä, neiti nauttiikin siivoamisesta likipitäen yhtäpaljon kuin leikkimisestäkin.



Lapsen tulee oppia myös sietämään pettymyksiä, sitä ettei hän aina saa kaikkea haluamaansa.

Ei koskaan huuda tai riehu. Joskus väsyneenä hieman itkee.

Hiekkiksellä leikkii tosi hienosti. Ei sotke vaatteitaan, vaan istuu kauniisti hiekkalaatikon laidalla. Joskus hieman potkii palloa, senkin todellakin riehumatta.

Käyttäytyy kyläilessä, juhlissa ja kaupoissa aina moitteettomasti.

Tässä tulos, kun annan lapselleni 100% huomioni!!!

Lapsi kuulostaa normaalilta, vanhempi ei. Musta erittäin epärealistista ja outoa pitää lasta 100% huomion keskipisteenä.

Meillä vilkas 3v. poika, jonka rinnalla tällainen tyttö näyttää siltä kuin olisi diapamia annettu.

Naapurimme kauhistelee poikamme juoksemista, riehumista yms. energian purkauksia. Pitää lastaan erinomaisen kasvatuksensa tuloksena.

Minusta heidän lapsi on ennen kaikkea arka ja liian lellitty. Kaikki tehdään puolesta. Mutta kukin tyylillään...

eikä sinun huomionantamisestasi. Hankipa lisää lapsia ja seuraile heitä. Saatat yllättyä :-) Tempperamentti on synnynnäistä eli se onko ihminen rauhallinen, vilkas, ujo, rohkea... jne.



terveisin äiti, joka luuli olevansa täydellinen äiti, kunnes sai toisen lapsen ja nöyrtyi

kun on pienestä asti heti putsailtu hanskoja, jos vähän sotkeentuvat "voi voi äläpäs koske siihen likaantuu vaatteet" jne. Äläkä nyt ainakaan vesilammikkoon mene, saati istu hiekalla.

Tosi hienotpa on leikit, jos lapsi istuu hiekkalaatikon reunalla lapio kädessä (2-vuotiaatkin muuten osaavat tehdä hiekkakakkuja!). Mutta provohan tämä tietysti on, ei kukaan vanhempi voi olla noin pönttö.

Hiekkiksellä leikkii tosi hienosti.

ja on sitä siksi, että on UJO. Ei siksi, että olisi jotenkin kohtelias, tai saanut huomiota tms. Käyttäytyy aina vieraiden läsnäollessa moitteettomasti, voi olla jopa 6-8 tuntia itkemättä ja mesoamatta jos vieraita näkösällä, no problem. Mutta sitten perheen kesken on ihan oma itsensä senkin edestä.

En minä vaan ajattele, että tuo johtuisi jotenkin kasvatukseta, vaan luonteesta enneminkin.

Ei koskaan huuda tai riehu. Joskus väsyneenä hieman itkee.

Hiekkiksellä leikkii tosi hienosti. Ei sotke vaatteitaan, vaan istuu kauniisti hiekkalaatikon laidalla. Joskus hieman potkii palloa, senkin todellakin riehumatta.

Käyttäytyy kyläilessä, juhlissa ja kaupoissa aina moitteettomasti.

Tässä tulos, kun annan lapselleni 100% huomioni!!!

Erona tosin se,että kotona kyllä huutaa jos ei asiat toimi niinkuin neiti tahtoo (hyvin voimakasluonteinen lapsi,sekä omapäinen),ja väsyneenä riehuminen on nyt kuvioon tullut uusi ilmiö.

Mutta tosiaan,ulkona leikkii normaalisti,mutta siististi,voi olla huoletta vaikka kaupunkivaatteissa hiekkiksella,ja kyläillessä tai julkisilla paikoilla on käytös aina moitteetonta :)

Ollut myös aina huomioni keskipiste,nyt tosin joutuu jakamaan huomion pikkuveljen kanssa,mutta suhteellisen helposti olosuhteisiin nähden tämäkin on onnistunut.

Jos lapsi käyttäytyy näin aina, kotioloissa oman perheen kanssa myöskin, ei lapsi uskalla näyttää tunteitaan. Hänellä ei ole elämässään turvallisuuden tunnetta, ei uskalla kokeilla rajojaan, tehdä sitä kaikkea mitä tuon ikäiset tekee. Jos lapsi kokee elämänsä turvalliseksi, hän uskaltaa myös uhmata, tietäen ettei häntä hylätä.

Olisi kiva tietää millaista on se "100% huomio".

Osaavat käyttäytyä kun sitä tarvitaan. Osaavat näyttää ja puhua tunteistaan. Huutavat jos siltä tuntuu, itkevät kun itkettää, nauravat kun tekee mieli jne.. Sisällä ei juosta. Osaavat keskittyä leikkeihin, välillä leikit karkaavat käsistä. Ulkona juostaan, hypitään, lasketaan mäkeä, pyöräillään.

Syövät itse ja hyvin, välillä kaatuu maitolasi jne..

Joskus sotkevatkin:)

Kaikki tämä normaalia elämää ja meilläkin lapset saavat jossei 100% niin 80-90% aikaani/aikaamme.

Ei lapsen kuulu olla tollainen hiiri, joka ei näy eikä kuulu.. kuten ap:n lapsi. Lapsen kuuluu näkyä ja kuulua oikealla tavalla. Lapsen täytyy saada olla lapsi ja elää osata elää sen mukaan.