Oletteko muut koskaan miettineet, miten meille myytiin ihmiskunnan historian suurin downgreidaus 3D->2D?

Luontaisesti me ihmiset elämme 3D-todellisuudessa, jossa meillä on käytössä viisi aistia: näkö, kuulo, tunto, haju ja maku. Edellisten vuosikymmenien aikana olemme kuitenkin kasvavassa määrin siirtyneet ruutujen aikaan viettämään yhä suuremman osan ajastamme 2D-todellisuudessa näyttöjen kajossa. Ensin tuli televisio ja sitten puhelimet, tabletit ja läppärit. Ruutujen parissa voi helposti työn ja vapaa-ajan kautta vierähtää huomattava osa valveillaoloajasta. 

Siinä missä 3D -elämä on moniulotteista ja hidasta, 2D on nopeaa, välittömästi palkitsevaa, tuottaa mielihyvää, stimuloi tunnereaktioita ja saa aikaan asioita, tai ainakin niiden illuusioita, muutamissa sekunneissa, ehkä vain parin klikkauksen kautta. Voit saada, nähdä, tuntea ja tietää hetkessä. Impulsiivisuudesta palkitaan. Tunnereaktioista tulee totuuksia ja todellisten ilmiöiden mittareita. Alustat addiktoivat käyttäjänsä luoden tunteen, että niiden parissa käyttäjä "hallitsee" elämäänsä skrollauksen ja klikkauksen kautta. 

Kuitenkaan mikään ei oikeasti tapahdu reaalimaailmassa vain muutamalla klikkauksella, vaikka alustatalous käyttäjälleen sellaisen illuusion haluaakin luoda. Jokaisen ostoksen, ruokatilauksen ja tuotteen joku valmistaa, niihin käytetään planeetan resursseja sekä energiaa, ja joku kuljettaa ne tilaajan luokse. Jokaisen klikkauksen takana on pitkiä ketjuja ihmisen toimintaa ja resurssien käyttöä todellisessa maailmassa. Internet on jo ylittänyt kansainvälisen lentoliikenteen päästöt, ja tekoäly sekä datakeskukset tulevat kiihdyttämään tätä kehitystä ja ilmastonmuutosta. 

Tavallaan olemme downgreidanneet elämämme, eli siirtyneet rampautettuun todellisuuteen, jossa meillä ei ole kaikkia aistejamme käytettävissämme eikä tilan ja ulottuvuuden kokemusta, vaan elämä on litistetty 2D-näytölle.