Lue keskustelun säännöt.
Laihdutin ja en saa herkuttelusta enää iloa - olen henkisesti hukassa
04.11.2026 |
Olen laihduttanut tiukalla ruokavaliolla monta kuukautta. Nyt olen päässyt normaalipainoon. Olen antanut itselleni luvan pitää satunnaisesti (noin kerta 1,5 viikossa) herkkupäivän, jolloin saan syödä, mitä mieli tekee. Olen kuitenkin huomannut, etten enää saa iloa herkuttelusta. Ennen herkut maistuivat todella hyviltä, enää ei herätä samanlaista "aivot r'jähtää, kun on niin hyvää" -tunnetta. Saatan siis herkkupäivänä syödä herkkuja enemmänkin tavan vuoksi ja samalla yrittäen, josko herkut nyt alkaisivat taas maistua paremmilta.
Joku ihmettelee, mikä ongelma minulla tässä on. Olen koko ikäni tottunut siihen, että minua on lohdutettu lapsena ruoalla. Aikuisena olen hoitanut stressiä ja ahdistusta syömällä. Herkkuja on mennyt silloinkin, jos on ollut pitkästynyt olo. Nyt olen ihan hukassa, kun en tiedä, millä tunteitani työstäisin tai millä palkitsisin itseäni, jos olen iloinen. Tällä hetkellä tuntuu, ettei oikein mikään tunnu miltään tai iloiselta ainakaan. Kärsin yksinäisyydestä: minulla on elämässä jonkin verran tuttuja ja työni on sosiaalista, mutta vapaa-ajalla minulla ei ole ystäviä.
Osaisiko joku neuvoa, miten oppisin käsittelemään tunteitani rakentavasti, kun olen taustaltani tunnesyöjä ja olen syönyt ihan vain rutiininkin vuoksi paljon herkkuja?
Kommentit (35)
Herkut voi olla myös terveellisiä. Todennäköisesti herkut ei enää maistu, koska olet nyt tottunut syömään terveellisesti ja ultraprosessoitu roska maistuu ultraprosessoidulta roskalta. Voit vaihtaa karkit tuoreisiin marjoihin ja hedelmiin, sipsit vaikka itsetehtyihin perunalastuihin tai porkkanatikkuihin. Pitää herkkupäivänä hemmottelupäivän jolloin teet lempiruokaasi ja teet asioita joista pidät. Iloa kannattaa etsiä elämäänsä muualtkin kuin ruoasta, esim. liikunnasta, ulkoilusta, harrastuksista, ihmissuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo aloitus ole tosielämästä. Syököön marjoja ja hedelmiä ja hankkikoon harrastuksia, jos oikeasti on kysymässä neuvoa. Elämä pitää täyttää muulla kuin mässyttämisen ajattelulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma.
Uusi identiteetti ja vaikeus käsitellä tunnesyömistä.
Vaikka lohdutan jo itseäni hyvällä TV-sarjalla, kävelyllä, taidenäyttelyitä tms, niin vajaaksi jää.
Tällaiselle asialle ei ole tukiryhmiä, eikä minullakaan ole kenen kanssa puhua.
Sokeri on todella voimakas riippuvuuden aiheuttaja.
Juomisen ja tupakoinnin olen lopettanut kerrasta poikki tyylillä. Mutta tässä ei onnistu.
Kun jo lapsuudesta asti aivoradat ovat lukkiutuneet sokerin kanssa yhteen, niin tätä on vaikea muuttaa.
Karkkipäiviä voin pitää, mutta kuinka kauan ?
Ja karkkipäivänä mulla lähtee ns mopo käsistä ja seuraava päivänä morkkis/halu jatkaa.
Muita saman läpikäyneitä ?
Samoja fiiliksiä itsellä. Muu hemmottelu ei auta. Makeasta luopumisen jälkeen on ollut olo, että elämä on ihan ilotonta.
Tuntuu vaikealta, ettei enää syömisestä saa samanlaista iloa kuin ennen. Tämä ilottomuus harmittaa eniten. Makea toi ennen heti iloa, nyt sen tilalla on tyhjyys.
Ala deittailla, rakastu
Vierailija kirjoitti:
Herkut voi olla myös terveellisiä. Todennäköisesti herkut ei enää maistu, koska olet nyt tottunut syömään terveellisesti ja ultraprosessoitu roska maistuu ultraprosessoidulta roskalta. Voit vaihtaa karkit tuoreisiin marjoihin ja hedelmiin, sipsit vaikka itsetehtyihin perunalastuihin tai porkkanatikkuihin. Pitää herkkupäivänä hemmottelupäivän jolloin teet lempiruokaasi ja teet asioita joista pidät. Iloa kannattaa etsiä elämäänsä muualtkin kuin ruoasta, esim. liikunnasta, ulkoilusta, harrastuksista, ihmissuhteista.
Tätä olin itse tulossa sanomaan. Makuaistisi on muuttunut. Itselleni kävi näin. En himoinnut enää karkkia. Sen sijaan marjat ja hedelmät maistuivat taivaallisilta.
Vierailija kirjoitti:
Jotain hemmottelua syömisen tilalle. Esim. tv-sarja, hyvä kirja, joku liikuntalaji, sauna tms.
Mikä hemmottelu olisi sellaista, että itseään voisi hemmotella kesken työpäivän 5 min? Tai hetken illalla, kun lapset on menneet nukkumaan? Ei sitä saunaa aina voi olla lämmittämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain hemmottelua syömisen tilalle. Esim. tv-sarja, hyvä kirja, joku liikuntalaji, sauna tms.
Mikä hemmottelu olisi sellaista, että itseään voisi hemmotella kesken työpäivän 5 min? Tai hetken illalla, kun lapset on menneet nukkumaan? Ei sitä saunaa aina voi olla lämmittämässä.
No onpa vaikea elämä! Turvottele sitten itsesi möhköfantiksi takaisin jos olet jäänyt lapsen asteelle henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain hemmottelua syömisen tilalle. Esim. tv-sarja, hyvä kirja, joku liikuntalaji, sauna tms.
Mikä hemmottelu olisi sellaista, että itseään voisi hemmotella kesken työpäivän 5 min? Tai hetken illalla, kun lapset on menneet nukkumaan? Ei sitä saunaa aina voi olla lämmittämässä.
No onpa vaikea elämä! Turvottele sitten itsesi möhköfantiksi takaisin jos olet jäänyt lapsen asteelle henkisesti.
Ihan järkevä kysymys. Monet hemmottelut ovat kestoltaan aika pitkiä. Sokeri taas antaa nopean koukun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ei tarvitse mitään "hemmottelua".
Olet koukuttanut itsesi nopeaan dopamiiniin jota sokeriherkut erittävät. Siksi mikään ei tunnu nyt miltään. Sama juttu alkoholin kanssa. Kokeile dopamiinipaastoa niin alat saamaan mielihyvää myös muista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voisin hankkia jonkun laitteen, jolla voi hieroa ja rentouttaa lihaksia.
Vierailija kirjoitti:
Olet koukuttanut itsesi nopeaan dopamiiniin jota sokeriherkut erittävät. Siksi mikään ei tunnu nyt miltään. Sama juttu alkoholin kanssa. Kokeile dopamiinipaastoa niin alat saamaan mielihyvää myös muista asioista.
Tän lisäksi suosittelisin terapiaan hakeutumista. Tarvitset työkaluja tunteiden käsittelyyn ja esim. yksinäisyyden kokemukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene hoidattamaan tuo syömishäiriösi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samankaltainen ilmiö. Syömiseni on aika huonolla tolalla, en syö riittävästi ja säännöllisesti ja siksi menee illalla kaikkea ns moskaa. Sitten kun hetken pysyn ruodussa ja syönkin riittävästi minulle ei tule mielitekoja karkkeihin ja pizzaan, mutta se tuntuu oudolta. Siinä hiilarirasvamätössä yksin iltaisin on ollut jotain lohduttavaa, ja vaikka minulla ei ole nälkä eikä fyysisesti tee mieli syödä niin joku mielentaso on toista mieltä. Saan jotain dopamiinia ja lohdullisuutta niistä isoista aterioista ja ruoan tilaamisesta kotiin. Tästä yritän päästä eroon nyt.
Voit herkutella vaan silloin alat jojoilla, pudotettu paino tulee takaisin. Ruokavalio pitää remontoida pysyvästi, karkeille yms tarkka rajoitus kirjanpidolla.