Lue keskustelun säännöt.
Onko sinun vaikeaa sanoa ystävlle, ettei ole rahaa tehdä jotain
02.11.2026 |
Mulle tämä oli vaikeaa, mutta tänä syksynä ylitin kynnyksen (jokin tällainen mulla oli), ja olen sanonut suoraan, jos ei ole ollut varaa lähteä johonkin ehdotettuun juttuun (teatteri tai keikka). Oli iso helpotus! En ole mikään nuori enää, ihan perheellinen nainen, mutta rahat on sen verran tiukilla, että ne menevät perheen välttämättömyyksiin, kun lapset ovat teini-ikäisiä.
N47
Kommentit (10)
Olen ihan suoraa sanonut esimerkiksi, että nyt ei ole varaa (konserttiin, viikonlopputeissulle) koska ensi kuussa lennän Suomeen tai veljeni vaimoineen tulee 5 päiväksi Suomesta tänne Saksaan. Minulla on vain sellaisia ystäviä, jotka ymmärtävät tämän. Mitään häpeämistä mielestäni ei ole, jos johonkin ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eristäytynyt tuttavista, kavereista ja sukulaisista. Minulla ei ole työttömänä mitään annettavaa heille, enkä halua aina olla silmätikkuna, outolintuna normaalien ihmisten keskuudessa. Me elämme aivan eri maailmoissa enkä osaa samaistua elämään, jossa jokainen päivä ei olekaan selviytymistä.
Viesteissä on vaikeampaa sanoa, mutta kasvotusten helpompi että esim. jokin reissu ei sovi tai että yhden yön reissu ok, ei kahden budjettisyistä. Teatterireissu väliaikatarjoilulla ja ruokailu ennen teatteria sekä matkat saattaa viedä useamman satasen.
Vierailija kirjoitti:
Olen eristäytynyt tuttavista, kavereista ja sukulaisista. Minulla ei ole työttömänä mitään annettavaa heille, enkä halua aina olla silmätikkuna, outolintuna normaalien ihmisten keskuudessa. Me elämme aivan eri maailmoissa enkä osaa samaistua elämään, jossa jokainen päivä ei olekaan selviytymistä.
Ymmärrän fiiliksen, mutta ei pidä paikkaansa, ettei olisi mitään annettavaa. Eikö löytyisi joku rahaa vaatimaton keino tavata ja olla yhteydessä? Työttömyys voi sattua kenen tahansa kohdalle, et ole outolintu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eristäytynyt tuttavista, kavereista ja sukulaisista. Minulla ei ole työttömänä mitään annettavaa heille, enkä halua aina olla silmätikkuna, outolintuna normaalien ihmisten keskuudessa. Me elämme aivan eri maailmoissa enkä osaa samaistua elämään, jossa jokainen päivä ei olekaan selviytymistä.
Ymmärrän fiiliksen, mutta ei pidä paikkaansa, ettei olisi mitään annettavaa. Eikö löytyisi joku rahaa vaatimaton keino tavata ja olla yhteydessä? Työttömyys voi sattua kenen tahansa kohdalle, et ole outolintu.
Ap
Tämän ikäiset ihmiset eivät enää tee mitään missä ei olisi raha jotenkin osallisena. Vapaa-aikaa on perheellisillä ja työssäkäyvillä niin vähän, että ei vapaa-ajalla lähdetä kavereiden kanssa kävelemään tai johonkin ilmaistapahtumaan. Silloin mennään teatteriin, konsertteihin, matkoille, syömään laadukkaasti tai jotain vastaavaa. Minulla kun ei ole autoakaan niin en pääse minnekään, jos sinne ei voi linja-autolla kätevästi mennä. Parempi on ihmisten olla omantapaistensa kanssa samoissa piireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole yhtään vaikeaa. Ennen häpesin, mutten enää.
On ja ei. - Vaikeampaa on vastata miski on työtön kun kuitenkin hyä tutkinto ja jonkin verran työkokemusta. Haave parisuhteesta, omista lapsista tai vaikka omistusasunto ovat haaveita ja unelmia jotka tuntuvat päivä päivältä sille, että niitä ei ollut tarkoitettu minulle.
Seuraavksi voin vain odottaa, vain vittuilua, että oliko ihan pakko opiseklla jotain saatanan käsien heiluttelua ilman että sitä ennen kukaan viitisis kysyä, että mitä oikeastaan tulin opiskelleeksi. Ja totta kai kusi on mennyt päähäni kun en ole mennyt köyden jatkokski tai kovapanosammuntaalueelle maalitauluksi, niin kuin riippumattomat työllsitämsien asiantuntijat tietävät neuvoa meitä työttömänä eläviä.
En usko, että olisi vaikeaa. Miesystävälleni kerran jouduin sanomaan ette ole varaa, kun hän pyysi minut pohjoisen reissuun. Hän tarjosi sitten. Muuten onneksi on ollut varaa.