Vuosia ilman seksiä

Tätä ei pidä lukea valituksena.

Olen ollut nyt useamman vuoden ilman seksiä. Jonkin aikaa myös ilman mitään läheisyyttä tai kosketusta toiseen ihmiseen. 

Ehkä tässä alussa pitäisi myös heti mainita, että minulla on ongelmani joiden takia läheisyys ja ihmissuhteet ovat todellinen haaste. Eli toisaalta tässä on puolensa kun ei tarvitse niinsanotusti kestää läheisyyden ja vuorovaikutuksen tuomia kuormituksia. 

Mutta siinä missä aiemmin, seksittömyyden pitkittyessä kun vielä olimme aiemman kumppanin kanssa yhdessä, olin turhautunut ja jopa epätoivoinen. Nyt tuntuu että en osaisi tai välttämättä edes haluaisi harrastaa seksiä. 

Taustojeni tai ominaisuuksieni takia en voisi kuvitellakaan yhden yön juttuja. Sen lisäksi että minä henkilökohtaisesti tuskin saisin hyvää seksiä sellaisessa, voisi se olla toiselle aika epäreilua jos jokin ongelmistani konkretisoituu kesken seksin. 

Nyt suhtautumiseni seksiin on alkanut muuttua, ikäänkuin laimentua, ensimmäistä kertaa sitten teini-iän. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että ehkä voisin sitten olla seuraavat vuosikymmenet aina hautaan asti ilman seksiä. Uskon kokemuksen perusteella että hyvässä (seksi)suhteessa kehitys voisi olla myös täysin toisensuuntaista. 

Kiihotun edelleen voimakkaasti noin kerran päivään useimpina päivinä ja joskus innostun samoista fantasioista tai muistoista kuin yleensä.

Mutta siinä missä aiemmin seksi oli suorastaan pakkomielle ja jaksoin harrastaa paljon myös huonoa seksiä, koska olihan siellä joku minullekin hyvä kohta. Niin nyt en oikeastaan enää edes haluaisi harrastaa seksiä, ettei tarvitsisi tehdä niitä epämieluisia asioita. Voihan tämä tietysti olla myös jokin iän myötä seksuaalisten toimintojen hiipuminen joka vain sattui juuri vaikean ja pitkään seksittömän suhteen hitaaseen erovaiheeseen, mutta epäilen.