Lue keskustelun säännöt.
Kun huomaat ajattelevasi, että ei ole oikeastaan syytä elää
31.10.2026 |
Onko muille tullut keski-iässä sellainen ajatus, että elämässä ei ole oikeastaan mitään sisältöä. Elämästä ovat kadonneet kaikki iloa tuovat ihmiset ja uusiinkaan ei enää jaksa tutustua, koska kaikki, joihin olet tutustunut, ovat osoittautuneet yhtä tylsiksi. Nykyään, kun joskus harvoin jonkun tutun kanssa tapaan, ne tapaamiset eivät ole millään tavalla "voimaannuttavia", vaan pikemminkin masentavia. Kukaan ei jaksa tehdä mitään, kenellekään ei kuulu mitään.
En jaksa istua aina yksin kotona, en jaksa tutustua yhä uusiin ja uusiin ihmisiin, jotka ovat yhtä hengettömiä, kuin ne kaikki edellisetkin. En jaksa "harrastaa" mitään, koska ei sekään mitään sisältöä elämään tuo. Menet jonnekin kurssille pyörimään hetkeksi joidenkin tuntemattomien ihmisten kanssa: miksi? Yksin teen jo paljon ja koko ajan enemmän, koska kuten jo mainitsin, kukaan ei koskaan jaksa lähteä tekemään mitään ja minä en enää jaksa kysyä. En jaksa olla muiden ihmisten ohjelmatoimisto.
Mutta joo. Summa summarum, tässä ei enää tiedä mitä tekisi, koska millään tekemisellä ei näytä olevan mitään merkitystä tai tulosta. Olen jo alkanut miettiä muuttoa pois koko maasta ja aloittaa elämän nollasta jossain muualla, koska ei se ainakaan surkeampaa voi olla, kuin tämä....
Kommentit (14)
En tiedä... Mun tekee mieli salmiakkia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman Onnellisimmassa Maassa tämä on ihan yleistä 🤣😂😅
Mahtaako tuo kertoa enemmän masennuksesta kuin keski-ikäisyydestä? Minä ainakin pidän ystävistäni ja harrastuksistani. Jopa työstäni satunnaisesti. Uusia haaveitakin keksin sitä mukaa kuin ehdin entisiä toteuttaa.
Minun mielestäni viestisi lopussa olevat ajatukset nostaa kytkintä nyt ja lähteä pois täältä ja kauas ovat todella hyviä ja kannatettavia! Tee ensin vaikka kuuden kuukauden reissu Euroopan ulkopuolelle, jollet ole tehnyt jo! Kokemus täältä puhuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi muutoksia, mihin voit vaikuttaa? Itseään et pakoon pääse vaikka menisit vinkuvenäjälle.
Ajatukset seuraa,
mieti mikä auttaa koita jaksaa vielä.
Oletko masentunut ja lääkäri oikea paikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin lapsenakaan oli ihan tärkeä kaikille, paitsi vanhemmat. Mutta vaan oli olemassa, syy olemassaoloon on.. olemassaolo. Kipinä. Nyt ehkä vanhemmat poissa kuvioista monilla, voi olla vanhempi kuollut tai välinpitämätön, tai raskas. Jolloin tietysti miettii mitä pitäisi olla elämässä. Luontoa on vähän lähellä ja ehkä pientä elämää? Mikä on sitten mahdollisuus muuten on toinen juttu, kirjan teko tai joku oikea sopiva henkilö? Keskustelu.
Tapa itsesi, niin loppuu toi tylsä ulina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotahan se ollu alakoulusta lähtien.
Ja reissuja on tehty monta,aina samassa jamassa tultu takas.
Vain tylsillä ihmisillä on tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako tuo kertoa enemmän masennuksesta kuin keski-ikäisyydestä? Minä ainakin pidän ystävistäni ja harrastuksistani. Jopa työstäni satunnaisesti. Uusia haaveitakin keksin sitä mukaa kuin ehdin entisiä toteuttaa.
No kun täytyy sanoa, että en juurikaan pidä "ystävistäni". He ovat juuri niitä tylsiä, joiden kanssa ei voi tehdä mitään muuta kuin juoda teetä ja käydä kävelyllä. Ja suurin osa ihmisistä tässä maassa vaikuttaa olevan täysin samanlaisia. Saatan pitää "harrastuksistani", mutta eivät ne silti varsinaisesti mitään mielekästä sisältöä elämään tuo. Usein mietin, onko mitään järkeä edes tehdä niitä. Onko mitään järkeä missään? Työni on ihan ok, suorastaan hyvä monella mittarilla, mutta en ole myöskään ihminen, jonka elämän sisältö on työ. Ja sitä paitsi tiedän olevani korvattavissa niin kuin kaikki, joten turha liikaa nyt siihen työhönkään on kiinnittyä. Varmasti olen masentunut, kukapa ei näissä olosuhteissa olisi? En haluaisi hyväksyä, että elämä oli nyt tässä, ja tätä se vaan nyt on hautaan asti. Tai jotain vielä pahempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vain tylsillä ihmisillä on tylsää.
Näin minäkin ruukasin ajatella. Mutta elämä voi lannistaa sinnikkäimmänkin.
Siltä tuntuu että elämässä ei ole mitään iloa tai sisältöä. Tosin olen sellainen jolla oikeasti ei ole mitään sisältöä. Enkä jaksa välitä enää vaikka ei olekkaan. Tee niinkuin parhaaksi asian näet. Jos onnen löydät niin tsemppiä.