Miten lääkäri mahtaa käsitellä potilaiden kuoleman?

Tuntematon jos kuolee. Siitä ei oikeasti tule paha mieli. Enempikin no höh voi harmi. Ja ei muutakun kahville ja jatkaa matkaa.

Olen entinen ensihoitaja. Mutta itselleni riitti se, että tein kaikkeni. Enempää en voinut. Sillä niistä aina pääsi yli.

Samalla tavalla kuin ravintolan tiskari tähteisiin - kah, piisaahan noita...

Lääkärin hommassa elämän rajallisuus tullee vastaan vähän eri lailla ja useammin kuin monessa muussa hommassa.

Toivottavasti ei juuri mitenkään. 

Riippuu siitä kuka kuolee ja miten.

Aivojensa avulla, niinhän kaikki käsittelevät toisten ihmisten kuolemat.

Vierailija kirjoitti:

Tuntematon jos kuolee. Siitä ei oikeasti tule paha mieli. Enempikin no höh voi harmi. Ja ei muutakun kahville ja jatkaa matkaa.

Kollegani on lääkäri ja on tullut vaikutelma, että häntä ei hetkauta, jos joku kuolee. Kun kerroin että äitini hautajaiset ovat klo 12, niin hän olisi halunnut, että menen töihin klo 13. Piti selvästi laiskurina, kun halusin sen päivän kokonaan vapaaksi, ei ymmärtänyt, että miksei voi vain pistäytyä hautajaisissa ja jatkaa sitten päivää normaalisti.

Mun tekis mieli kysyä psykiatrilta, miltä tuntuu kun potilas yrittää it semurhaa ja psykiatri on ollut aivan tietoinen olon pahenemisesta ja epätoivosta.

Me tehdään osalle ruumiinavauspyyntö ja osalle suoraan kuolintodistus. Jos nuori kuolee tai muutoin liian aikaisin, vaivaa se kyllä  joskus kauankin. Itsesyytöksiä voi olla, jos tuntuu, ettei ole hoitanut hyvin. Kaikki kuolevat joskus, ja suurta osaa kuolemista ei voi estää. Ei tähän voi vastata kattavasti. Osa meistä kestää kuolemaa heikommin, ja vaikuttanee tuo esim. erikoisalan valintaan.

Puhuu jotain siihen mikkiin ja katsoo kelloa.

Tekee tietokoneella raportin jollekin "ylemmälle taholle".

Olen anestesialääkäri eikä heilauta minua ollenkaan. 15-vuotisella urallani kerran potilas kuoli minun virheen takia, mutta vakuutus korvasi oikeudenkäynnin.

T. anestesialääkäri 45

Samalla tavalla kuin sinä kun katsot tuntemattoman ruumista tv.stä, eli ei mitenkään. Korkeintaan sanoo viekää raato pois silmistäni.

Lääkäreitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Korkeintaan ylävitosia heittelevät kollegoiden kesken kahvihuoneessa, kun taas saatiin yksi pois yhteiskunnan varoja kuluttamasta.

Lääkärit jopa kilpailevat kuka saa eniten ruumiita aikaiseksi leikkauksillaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen anestesialääkäri eikä heilauta minua ollenkaan. 15-vuotisella urallani kerran potilas kuoli minun virheen takia, mutta vakuutus korvasi oikeudenkäynnin.

 

T. anestesialääkäri 45

Olit sie silleen "no tsorii"?

Vierailija kirjoitti:

Mun tekis mieli kysyä psykiatrilta, miltä tuntuu kun potilas yrittää it semurhaa ja psykiatri on ollut aivan tietoinen olon pahenemisesta ja epätoivosta.

Ensihoitajana tulee vastaan näitä, jotka ties kuinka monennen kerran yrittävät itsemurhaa. Onhan se ristiriitainen tunne, pelastaa, vaikka toinen katsoo itkien ja pyytää, että antakaa mun kuolla...

No, emme voi.

Stalin oli viisas mies ihmisten kuoleman suhteen. Yksi kuolema on kauhistus, miljoona kuolemaa on vain tilasto.

Mitä käsiteltävää edes läheisen kuolemassa sinänsä on? Kun on tänne tultu niin on lähtökin luvassa. Mitä siinä on miettimistä.

Vierailija kirjoitti:

Mun tekis mieli kysyä psykiatrilta, miltä tuntuu kun potilas yrittää it semurhaa ja psykiatri on ollut aivan tietoinen olon pahenemisesta ja epätoivosta.

Tekevät työnsä eikä välitä sen kummemmin. Olet vain ns potilas. Jos ei mitään kummempaa ihmeellistä tapahdu sinun ja sen psykiatrin välillä. Ovat mahdollisesti kokeneet saman asian monta kertaa eri potilaan kanssa.