Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka parantuneet epävakaasta persoonallisuudesta tai muusta pershäiriöstä?
31.10.2026 |
Olen nyt 47 v. ja vasta toipumassa koko elämän kestäneestä, vaikeasta epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli fyysistä ja emotionaalista hylkäämistä ja pahoinpitelyä täynnä. En koskaan oppinut mikä on normaali ihmissuhde ja miten elämää eletään. Työpaikoilla pärjäsin, koska raamit oli selkeät. Sotkin talouden, riitelin kaikkien kanssa raivoisasti, tein äkkivääriä päätöksiä ja elin veitsen terällä kaiken suhteen.
Pari kolme vuotta sitten tapahtui jotain, en tiedä mitä, mutta aloin ajatella. Aloin olla sairaudentuntoinen, ennen syytin muita. Vetäydyin kaikesta. Viimeisen vuoden olen oikeastaan vain miettinyt, miettinyt, miettinyt. Olen tuijotellut tyhjyyteen, ja kokenut valtavan väsymyksen ja uupumuksen vyöryvän päälle. En tunnista enää itseäni siitä millainen ennen olin. Vahva häpeä on tullut tilalle, mutta samalla koen kuitenkin jotenkin pääni selkiytyvän ja elämän tervehtyvän.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Ei personaallisuushäiriöstä parane, se on persoonassa. Sen kanssa voi oppia elämään ja työstämään niitä huonoja asioita. Mutta onko sulla diagnosoitu se, vai omaa puoskarointia?
Kyllä paranee!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle terapeutti aikoinaan sanoi, että pääasiallinen ongelma PTSD, mutta myös epävakaan piirteitä. Terapia auttoi hylkäämisen pelkoon, sen jälkeen olen suurimmaksi osaksi yksin asiaa pähkäillyt... Vastikään havahduin siihen, että tunteiden voimakkuuden takana olisi se hulluksi tekevä kuvio, että rakkauteen olisi pitänyt voida laskeutua, mutta sitä ei ollut... Häilyvä minäkuva tuntuu liittyvän samaan ongelmaan, kun on hakenut toisilta vastausta siihen, millainen pitäisi olla jotta tulisi rakastetuksi, mutta eihän se sitten rakkautta ole, kun täytyy tekeytyä muuksi kuin mitä on... On tässä miettimistä.
Ennen uskottiin, että persoona kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa eikä sitten enää nuoren aikuisiän jälkeen muovaudu. Nykykäsityksen mukaan ihmisen persoona voi kuitenkin muuttua vielä aikuisiällä, etenkin jos elämässä tapahtuu isoja muutoksia, kuten esim. uuden ammatin opiskelu tai vanhemmuus. Vanhuusiälläkin voi tapahtua muutoksia, mutta iän myötä aivot kuitenkin muuttuvat vähemmän muovautuviksi ja muutos on hitaampaa.
Mutta moni on oppinut myös elämään epävakauden kanssa terapian avulla.
Luulin että olen persoonallisuushäiriöinen, kaksisuuntainem tmv.
Vaihdoin miestä ja olen ollut jo 7 v ihan ällistyttävän tylsän tasanen.
Tosin cptsd diagnoosi ja jonkin sortin autismi rapsahti syyskuussa omakantaan diagnoosiksi. Olen neurolla käynyt muista jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei personaallisuushäiriöstä parane, se on persoonassa. Sen kanssa voi oppia elämään ja työstämään niitä huonoja asioita. Mutta onko sulla diagnosoitu se, vai omaa puoskarointia?
Kyllä paranee!!
Persoonallisuushäiriöitä on erilaisia ja toisilla piirteet ovat voimakkaampia kuin toisilla. Joissakin tapauksissa voi parantua, mutta ei aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatriset diagnoosit, etenkin persoonallisuushäiriöt, ovat kulttuurisesti tuotettu narratiivi. Niihin ei tarvitse uskoa sen enempää kun joulupukkiin. Millään kuvantamisella tai verikokeella et pysty ihmisestä löytömään persoonallisuushäiriötä. Pohjimmiltaan kyse on traumoista ja itsensä ja omien reaktioidensa tunteminen voi olla hyödyllistä tasaisemnan elämän tavoittelussa. Usein näihin ”persoonallisuushäiriöihin” liittyvät oireet helpottuvat luonnollisesti iän myötä.
On ihan yleistä, että epävakaa on myrskyisä huonossa ihmissuhteessa. Kuuntelin terapeutin neuvoa, heitin epäsopivat ihmissuhteet ja autistisen mieheni kilometritehtaalle ja solmin heidän sijaansa ystävällisiä tasapainoisia ihmissuhteita. Sen myötä minustakin tuli harkitseva, myötätuntoinen, ystävällinen ja rauhallinen. Lääkäri kertoi, että diagnoosi jää papereihin, mutta olen ollut jo vuosia oireeton.
Ensin kannattaa tutkailla ystävyyssuhteita ja parisuhteita, että millaisia tunteita he ruokkivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos osaat englantia, suosittelen Youtube-kanavaa Crappy Childhood Fairy.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatriset diagnoosit, etenkin persoonallisuushäiriöt, ovat kulttuurisesti tuotettu narratiivi. Niihin ei tarvitse uskoa sen enempää kun joulupukkiin. Millään kuvantamisella tai verikokeella et pysty ihmisestä löytömään persoonallisuushäiriötä. Pohjimmiltaan kyse on traumoista ja itsensä ja omien reaktioidensa tunteminen voi olla hyödyllistä tasaisemnan elämän tavoittelussa. Usein näihin ”persoonallisuushäiriöihin” liittyvät oireet helpottuvat luonnollisesti iän myötä.
Estyneillä aivojen pelkokeskus toimii aktiivisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi toipua täysin. Epävakaushan on pähkinänkuoressa sitä, kun hyvin herkkä ja lujaa tunteva ihminen traumatisoituu jo lapsuudessa ja aika pahasti. Oireilu nyt toki vaihtelee paljonkin. Mediassa usein ääritapaukset esillä. Sinulla on itsereflektiokyky herännyt, ja se on sinun onnesi. Uskon itse että vakavimmissa epävakaus"keisseissä" kyse voi olla ihan narsismista, mutta sitähän ei diagnosoida leimaavuuden takia. Tällaisille ihmisille ei saa sitä itsereflektiota herätettyä millään hoidoilla, eivätkä siksi kykene muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos osaat englantia, suosittelen Youtube-kanavaa Crappy Childhood Fairy.
Täältäkin hänelle suositus! Toinen loistava on psykoterapeutti ja kouluttaja Daniel Fox Youtubessa. Hoitaa nimenomaan epävakaita ja korostaa kuinka on todellakin hoidettavissa oleva ongelma. Selkeitä, ulosanniltaan lämpimiä videoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin että olen persoonallisuushäiriöinen, kaksisuuntainem tmv.
Vaihdoin miestä ja olen ollut jo 7 v ihan ällistyttävän tylsän tasanen.
Tosin cptsd diagnoosi ja jonkin sortin autismi rapsahti syyskuussa omakantaan diagnoosiksi. Olen neurolla käynyt muista jutuista.
Kerrotko mitkä ovat nykyään trendikkäimmät diagnoosit ja ketkä antaa niitä helpoiten?
Kiinnostaisi kerätä itse kans uusia diagnooseja.
Et sinä parantunut ole. Kaheli olet ja kaheliksi jäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinä parantunut ole. Kaheli olet ja kaheliksi jäät.
Sanoo henkilö, jolla ei ole mitään kokemusta psykiatrian hoidoista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi toipua täysin. Epävakaushan on pähkinänkuoressa sitä, kun hyvin herkkä ja lujaa tunteva ihminen traumatisoituu jo lapsuudessa ja aika pahasti. Oireilu nyt toki vaihtelee paljonkin. Mediassa usein ääritapaukset esillä. Sinulla on itsereflektiokyky herännyt, ja se on sinun onnesi. Uskon itse että vakavimmissa epävakaus"keisseissä" kyse voi olla ihan narsismista, mutta sitähän ei diagnosoida leimaavuuden takia. Tällaisille ihmisille ei saa sitä itsereflektiota herätettyä millään hoidoilla, eivätkä siksi kykene muuttumaan.
Jätetään diagnosoinnit kuitenkin ammattilaisille. Jos epävakaa -diagnoosin saa, se pysyy elämän loppuun asti, mutta ihminen voi silti hoitojen ja tasapainoisten ihmissuhteiden avulla olla hyvinkin tasapainoinen ihminen. Jo se, että jättää huonot ihmissuhteet pois tasapainottaa, vaikka eläisikin yksin. Parempi olla yksin, kun olla huonojen ystävien ympäröimä. Psykiatri sanoi, että paskahanat kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei personaallisuushäiriöstä parane, se on persoonassa. Sen kanssa voi oppia elämään ja työstämään niitä huonoja asioita. Mutta onko sulla diagnosoitu se, vai omaa puoskarointia?
Kyllä paranee!!
Olen samaa mieltä. Lapsena, nuorena, vielä nuorena aikuisenakin olin narsisti jopa vähän psykopaattisin piirtein, mutta nykyään varttuneessa aikuisiässä olen aivan tavallinen, jopa empaattinenkin ihminen. (En kerro enempää.)
Ei personaallisuushäiriöstä parane, se on persoonassa. Sen kanssa voi oppia elämään ja työstämään niitä huonoja asioita. Mutta onko sulla diagnosoitu se, vai omaa puoskarointia?