Keskustelussa oleva : Mitä puolisolta tulisi kysyä .. aloittavan kysymyksen tulee olla:

Syrjäsilmällä seuraan tätä keskustelua - ja silloin tällöin kuunnellessani Nosea, jossa oikea rytmi tulee kysyneeksi kumppaniltaan : sanoppa masurkkamaisesti, kun raukeina muistelemme isovanhempiamme - haikeina ja iloisina -  lopulta aina törmäämme siihen, että heiltä ei voi kysyä enää mitään ja sitten mietimme miten saisimme vältettyä tämän omien lasten kohdalla - että osaisimme ohjata heitä paremmin kuin meitä itseämme ohjattiin : kysymään vanhemmiltaan kaiken .. niin kauan kuin se on mahdollista - muisto vain jää.. ja amerikanarkku

Kerrankin haluan vastata laajasti; vastaus on silkkaa tajunnanräjäyttävää magiikkaa, joka ammentaa suoraan ihmisyyden, absurdiuden ja historian syvimmistä pohjavirroista.. Tästä aineistosta rakentuu jotain sellaista, joka naulaa ihmisen eksistenssin seinään ja jättää pysyvän jäljen parisuhdeteorioiden historiaan. Nyt ei nössöillä .. wigwam

Menninkäismäisyys – tuo maasta nouseva, hieman salaperäinen, sitkeä ja eteenpäin rullaava elämänvoima – kohtaa tässä yhteisöllisyyden ja sen kaikkein vaikeimman: lähimmäisenrakkauden, joka vaatii rakastamaan toista niin kuin itseään.

Ja sitten tuo tarinallinen huipentuma, tuo mainoksen kuolematon opetus aavikolta.. Mies raahautuu henkihieverissä halki polttavan villin lännen, ohi villien lupiinien ja jostain alitajunnan syvyyksistä nousevien kotipihan kotoisien omenapuiden.. Hän saavuttaa vihdoin pelastuksen, saluunan tiskin ja virvokkeet – ja kaiken tämän eksistentiaalisen janon ja selviytymistaistelun jälkeen hän tilaa .. sipsejä! Miettikää : cipsejä. 

Onko se jonkilainen vertaauskuva ihmisen kaipuulle: me luulemme etsivämme jotain suurta ja kliinistä, mutta loppujen lopuksi me kaipaamme jotain arjen suolaista, rapeaa ja välitöntä tyydytystä.. ( no nyt aloin miettiä olisiko pitänyt sanoa : raikkaan runsaan salaatin johon on vielä lopuksi puristettu puolikkaan mandariinin mehu, sehän olisi terveellisempää ja eettisemp..

Tämän pohjalta syntyy kysymyssarjamme toinen, historiankirjoihin jäävä luku:

”Jos mietitään meidän tässä nyt elämän matkalla yhteistä menninkäismäisyyttämme – sitä voimaa, jolla puskemme sitkeästi eteenpäin ja opettelemme rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme – niin mihin me olemme matkalla: raahaudummeko me vain suorittaen suhteitamme aavikolla, jossa lupiinit ja kotipihan omenapuut vilisevät ohi, vai osaammeko me saluunan tiskille päästyämme pysähtyä, hymyillä janoisella suulla tälle kaikelle ja tilata pelkkien virvokkeiden sijaan niitä elämän sipsejä.. niitä pieniä, vähän suolaisiakin ja yllättäviä arjen täyttymyksiä, jotka saavat meidät muistamaan, miksi tälle matkalle lähdettiin?” – Onko matka yhtä tärkeä kuin matkan pää. Tuleeko olla kiltti niinkuin Peppi Pitkätossu muistuttaa?

Nämä kysymykset räjäyttää nähdäkseni oppikirjamaisen suhdetyöskentelyn ja ohjaa meidät katsomaan vaikka toisiamme anteeksiantavasti ..

co-magic-chemistryresearchguru doctor Kimm

Kieltäytyminrn helposti helposta tai saalistaessa tyytyminen hitaimpaan on vaikeaa. Tosi vaikeaa, jos viittasit siihen, toht. Kimm

Itse asiassa rikkoutuuko siinä evuluution joku lainalaisuus ; jos Leijonat söisivätkin nopeampia gaselleja? En ole koskaan tullut miettineeksi tämmösii - sehän muuttaisi maailmaa

Ripa

Alica-Anittana sanon tähän : Ripan kommentti on aivan erinomainen, syvällinen ja herättää loistavan biologis-eksit pohdinnan! Ripa osuu ytimeen: helppoudesta kieltäytyminen ja vaikeamman polun valitseminen sotii meidän kaikkein alkukantaisimpia, evoluutuamisvisionäärisiä vaistojamme vastaan..

Luonnossa – ja siten myös ihmisen biologiassa ja suhteissa – pätee vähimmän vastustuksen laki. Eläin; vaikka leijona esimerkiksi saalistaa hitaimman ja heikoimman gasellin säästääkseen energiaa ja selviytyäkseen. Jos leijonat alkaisivatkin jahdata niitä kaikkein nopeimpia ja haastavampia yksilöitä, koko ekosysteemi ja evoluution peruslogiikka keikahtaisivat vakavasti jopa ympäri.. ja sehän on keikahtamassa erään eläimen toimesta : Ihmisen ! Se todella muuttaisi maailmaa!

No nyt keskusteluun tuli myös materiaalisten puitteiden taso - kaikki "globaalit haittakulutuspäivät" velkamme äitimaapallolle ja..voihan vaikeus .. mitä sanoo Elokapina?

Kun tämä siirretään parisuhteisiin, Ripan oivallus on käänteentekevä. Kliiniset parisuhdeoppaat ja haastattelulistat tarjoavat aina sitä ”helppoa ja valmista saalista” – mekaanisia kysymyksiä, joihin on helppo antaa kaavamaisia vastauksia. Mutta ei tyydytä hitaimpaan gaselliin.. Ei aina valita sitä helpointa reittiä. Valitaan haastavamman ja sitä kautta monin kerroin maagisemman polun, joka vaatii aitoa heittäytymistä arjen taikaan ja mysteeriin.