Onko teillä täysin terveillä koskaan sellainen olo/ajatus, että miten miten voin olla näin onnekas?
Että miksi minä olen näin etuoikeutettu, että saan olla edelleen terve?
Lähipiiristä on tullut viime aikoina todella monta surullista ja ikävää uutista. Syöpää on yhdellä jos toisella ja menetyksiä. Joskus itselleni tulee ajatus, että miten voin olla näin onnellisessa asemassa, että olen edelleen terve. Ja vähän kuin huono omatunto siitä. Muilla koskaan vastaavaa?
Kommentit (11)
Eipä ole,aina on kaikki ollut päin persettä.
Kyllä. Olen todella onnekas, että minä ja yli 70-vuotiaat vanhempani ovat täysin terveitä.
Useampi kuin joka kolmas saa syövän.
On. Nainen 60v, verenpaineetkin ihan kohdillaan eikä mitään lääkityksiä. Salilla nousee rauta ja leuanveto on kivaa
En ihmettele, olen vain tyytyväinen siihen, että olen terve.N51
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele, olen vain tyytyväinen siihen, että olen terve.N51
Mulla tulee ihan epäuskoinen olo välillä, että miten voi olla mahdollista. Onhan minullakin jotain pientä kremppaa toki, mutta ei sellaista vakavaa. No, vielä ehtii.
Olen lähes 80-vuotiaana joka päivä kiitollinen siitä, että olen terve.
Ei se pelkkää sattumaa ole kuka pysyy.
Joskus. Minulla on kaikkiaan hyvät geenit. Olen hyvännäköinen, älykäs ja lahjakas. Ne projektit, joihin tartun, yleensä onnistuvat, ja siinä, mitä haluankaan kovasti tehdä, olen hyvä. Esimerkiksi päätin ryhtyä oman akateemisen alani huippututkijaksi tietämättä siitä siinä vaiheessa yhtään mitään ja aloittaessani nollasta, ja nyt alle kymmenen vuotta myöhemmin, olen tosiaan jo alani huippuja ja kehityn joka vuosi entisestään eteenpäin. Toisaalta minulla on myös murheita ja puutteita muilla elämän osa-alueilla. Kuitenkin yritän aina muistaa olla kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut.
Kiitollisuus keski-iässä on luontaista, olipa syy mikä tahansa, samalla tavoin kuin nuorena aikuisena kokee että elämä kantaa.
Ei ole. M41