Siivooja kertoo, lukekaa

Olen työskennellyt siivoojana suuren yrityksen pääkonttorissa viimeiset 25 vuotta (pääsin töihin suhteilla). Ensimmäiset kymmenen vuotta miestenhuoneet pysyivät aina siisteinä ja olivat helppoja ylläpitää. Pahimmillaan lattialla oli vain muutama virtsatippa pisuaarien edessä, kun joku oli ravistellut huolimattomasti, tai pöntöissä näkyi ulostejälkiä – erityisesti IT-osastolla, jossa väki teki pitkää päivää ja eli pelkällä pizzalla. 
Joskus tasoilla oli myös saippuaa, kun joku oli innostunut pumppaamaan sitä liian innokkaasti.

Naistenhuoneet sen sijaan olivat aina todellinen riesa: naiset heittivät kuukautissuojia pönttöön, mikä tukki viemäröinnin. Silti he jatkoivat tukkeutuneen pöntön käyttöä, kunnes sinne kertyi valtava kasa ulostetta ja virtsaa. 
Tilanne alkoi muuttua noin kymmenen vuotta sitten, kun yrityksen johtoryhmään palkattiin intialainen mies; vähitellen eri kerroksiin alkoi tulla lisää intialaisia ​​esimiehiä. Aluksi ongelmana olivat vain vetämättömät vessat, mutta heidän määränsä kasvaessa tilanne paheni entisestään. Työ, joka oli aiemmin ällöttävää mutta loppujen lopuksi melko stressitöntä ja kohtuullisesti palkattua, on muuttunut painajaiseksi. IT-osaston vessat ovat kaikkein pahimpia.

He eivät istu pöntölle, vaan nousevat istuimen päälle kyykkyasentoon. He kärsivät usein rajusta ripulista, ja koska he kyykkivät pöntön päällä, ulostetta roiskuu istuimelle, lattioille ja seinille. He eivät edes yritä siivota jälkiään, joten seuraava kyykkijä astuu helposti tähän sotkuun ja levittää sitä ympäri lattiaa poistuessaan kopista. He pyyhkivät itsensä käsin sen sijaan, että käyttäisivät tarjolla olevaa vessapaperia – tiedän tämän, koska kopin seinillä näkyy nykyään päivittäin ulosteisia kädenjälkiä.