En enää oikein pidä koirista

Aiemmin koirat oli tärkeimpiä asioita mun elämässä. Lapsena haaveilin omasta koirasta, etenkin sellaisesta aktiivisesta ja isommasta rodusta. Teininä sain oman koiran, joka oli oikeastaan kaikkea muuta kuin mun unelmien koira, mutta nopeasti siitä tuli mulle maailman rakkain ystävä, ja mun oli vaikea kuvitella elämää ilman häntä.

Noin vuosi sitten menetin hänet, ja monestakin syystä se oli mulle tosi raskas kokemus. Sen jälkeen jotain mussa on muuttunut, koska monet asiat koirissa vaan ärsyttää. Ainoastaan sellaiset koirat, joissa näen jotain siitä, jonka menetin, tuo ikävän pintaan. Muunlaiset koirat ei herätä mussa oikein mitään tunteita tai jos herättää, niin lähinnä ärtymystä.

Ehkä tää liittyy suruprosessiin tai johonkin muuhun, mitä en ole vielä osannut käsitellä, mutta on tosi outoa, miten tunteet voi kääntyä niin päälaelleen.

En vihaa koiria enkä toivo yhdellekään mitään pahaa. Mielestäni jokainen koira ansaitsee rakastavan kodin ja hyvän elämän, ja toivon, että joskus voisin itsekin taas tarjota kodin sitä tarvitsevalle ja rakastaa yhtä paljon kuin ensimmäistä koiraani. 

Onko kenelläkään mitään vastaavanlaista kokemusta?