Lue keskustelun säännöt.
Puolison täydellinen muutos
23.10.2026 |
Kun eronneet tai eroa pohtivat ihmiset kertovat tilanteestaan, he saavat usein kommentteja, että "no eikö tuota nyt huomannut jo seurusteluvaiheessa" tai että "miksi muutit yhteen ja teit lapsen, kun puolisosi kerran on laiska / itsekeskeinen / pettäjä / väkivaltainen / sairaalloisen mustasukkainen..:"
Onko niin, että tällaiset piirteet tosiaan näkyvät ihmisessä jo pian seurustelun alussa vai voiko joku ihminen muuttua aivan täysin ajan kuluessa? Väkivaltaisuus varmaan on yleisin esimerkki, mutta voihan tässä olla kevyempiäkin muutoksia vaikka niin, että seurustelun alkaessa toinen on tosi urheilullinen ja liikkuu paljon, ja se yhdistää pariskuntaa, mutta sitten vuosien varrella hän muuttuukin sohvaperunaksi ja yhteinen tekeminen loppuu.
Oma parisuhde ja kumppanin muuttuminen pohdituttaa. Kuulisin muiden ajatuksia ja kokemuksia mielelläni.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Tietysti ihminen muuttuu ikääntyessään. Onnellista olisi jos puolisot kykenisivät vaikuttamaan toisiinsa positiivisesti niin että molemmat kehittyisivät parempaan suuntaan. Me esimerkiksi oltiin molemmat nuorena vasemmistolaisia ja keskustellaan paljon politiikasta. Vasemmistolaisuuteen liittyvä jatkuva tyytymättömyys ja kateus sekä se sosialismista valehteleminen ei enää uponnut. Siinä pikkuhiljaa aloimme liukua oikealle. Arvaatte varmaan mitä puoluetta nyt kannatamme.
Jatkuva tyytymättömyys ja sosialismista velehteleminen on selvästikin silti säilynyt jos kannatatte nykyistä laitaoikeistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut kolme vuotta sitten, mutta mietin vieläkin, että mitä oikein tapahtui.
Rupesimme seurustelemaan reilu parikymppisinä opiskelijoina. Meillä oli molemmilla vasemmalle kallellaan oleva arvomaailma, miehelle oli tärkeää esimerkiksi auttaa heikommassa oloissa olevia ihmisiä ja tämä piirre minut alussa hurmasikin. Muistan, että olimme niin aktiivisia joskus opiskelijoina, että kävimme oikein vappumarssillakin jonakin vuonna.
Olimme yhdessä yli 20 vuotta. Viimeisen 5-10 vuoden aikana miehen arvomaailma muuttui täysin. Hän ehkä putosi jonkinlaiseen kaninkoloon, en tiedä. Hän esimerkiksi kannatti vankasti Trumpia ja kulki Maga-lippis päässään. Häpesin silmät päästäni. Puheisiin rupesi tulemaan outoa, hyvin kylmää ja kovaa maailmankatsomusta, rasismille flirttailevia kommentteja. Ihan kuin entinen vasemmisto-humanisti olisi kääntynyt vähitellen kovemman siiven oikeistolaiseksi.
Se oli ihan hirveää.
Tottakai ihminen muuttuu vuosien myötä. Itse olin opiskelijaikäisenä liehuvalettinen huuhaahumanisti, joka halasi koko maailmaa ja niiiiiiiiiiiin liberaali vakosamettihousu kuin vain voi. En ole enää. Nyt olen erittäin kansallismielinen kansallisvaltioiden puolestapuhuja. Liberalismikin on kadonnut ja tilalle tullut konservatismi.
Minä taas olin nuorena aika konservatiivi ja markkinauskovainen. Kun olen nähnyt tätä maailmaa kohta 50 vuotta niin on tullut perspektiiviä siihen että yksi ainoa ajattelutapa ei kyllä selitä maailmaa kovinkaan hyvin. Siksi olen tullut koko ajan liberaalimmaksi ja näen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tärkeyden. Tämä siis siitä huolimatta että olen itse ihan hyvin elämässä menestynyt ja hyvin perinteisessä avioliitossa. En vain enää näe sitä ainoa autuaaksi tekevänä elämäntapana. Ja olen myös nähnyt että aina se menestys ei ole kiinni vain itsestä eikä varsinkaan menestymättömyys ole useinkaan vain oma vika.
Kerää esimerkkivastauksia, joissa on paljon plussaääniä, sisällytä ne omiin kokemuksiisi ja valmistaudu tulevaan eroon ja virallisiin selityksiin ystävillesi ja perheellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut kolme vuotta sitten, mutta mietin vieläkin, että mitä oikein tapahtui.
Rupesimme seurustelemaan reilu parikymppisinä opiskelijoina. Meillä oli molemmilla vasemmalle kallellaan oleva arvomaailma, miehelle oli tärkeää esimerkiksi auttaa heikommassa oloissa olevia ihmisiä ja tämä piirre minut alussa hurmasikin. Muistan, että olimme niin aktiivisia joskus opiskelijoina, että kävimme oikein vappumarssillakin jonakin vuonna.
Olimme yhdessä yli 20 vuotta. Viimeisen 5-10 vuoden aikana miehen arvomaailma muuttui täysin. Hän ehkä putosi jonkinlaiseen kaninkoloon, en tiedä. Hän esimerkiksi kannatti vankasti Trumpia ja kulki Maga-lippis päässään. Häpesin silmät päästäni. Puheisiin rupesi tulemaan outoa, hyvin kylmää ja kovaa maailmankatsomusta, rasismille flirttailevia kommentteja. Ihan kuin entinen vasemmisto-humanisti olisi kääntynyt vähitellen kovemman siiven oikeistolaiseksi.
Se oli ihan hirveää.
Tottakai ihminen muuttuu vuosien myötä. Itse olin opiskelijaikäisenä liehuvalettinen huuhaahumanisti, joka halasi koko maailmaa ja niiiiiiiiiiiin liberaali vakosamettihousu kuin vain voi. En ole enää. Nyt olen erittäin kansallismielinen kansallisvaltioiden puolestapuhuja. Liberalismikin on kadonnut ja tilalle tullut konservatismi.
Minä taas olin nuorena aika konservatiivi ja markkinauskovainen. Kun olen nähnyt tätä maailmaa kohta 50 vuotta niin on tullut perspektiiviä siihen että yksi ainoa ajattelutapa ei kyllä selitä maailmaa kovinkaan hyvin. Siksi olen tullut koko ajan liberaalimmaksi ja näen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tärkeyden. Tämä siis siitä huolimatta että olen itse ihan hyvin elämässä menestynyt ja hyvin perinteisessä avioliitossa. En vain enää näe sitä ainoa autuaaksi tekevänä elämäntapana. Ja olen myös nähnyt että aina se menestys ei ole kiinni vain itsestä eikä varsinkaan menestymättömyys ole useinkaan vain oma vika.
Itselläni konservatismi liittyy kristilliseen arvomaailmaan, mikä siis tarkoittaa tasa-arvon korostamista ja heikommasta ja vähäosaisemmasta huolehtimista. Kysymys on sellaisesta konservatiiviisuudestä, jonka mukaisella yhtenäisellä maailmankuvalla tästäkin maasta rakennettiin se hyvinvoiva yhteiskunta, jota ei nyt jostain syystä haluta enää ylläpitää. Jokainen ehkä ymmärtää, että kun maailmasta on yhtä monta totuutta, kuin on suuta, ei se ole yhteiskuntia ylläpitävä voima.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut kolme vuotta sitten, mutta mietin vieläkin, että mitä oikein tapahtui.
Rupesimme seurustelemaan reilu parikymppisinä opiskelijoina. Meillä oli molemmilla vasemmalle kallellaan oleva arvomaailma, miehelle oli tärkeää esimerkiksi auttaa heikommassa oloissa olevia ihmisiä ja tämä piirre minut alussa hurmasikin. Muistan, että olimme niin aktiivisia joskus opiskelijoina, että kävimme oikein vappumarssillakin jonakin vuonna.
Olimme yhdessä yli 20 vuotta. Viimeisen 5-10 vuoden aikana miehen arvomaailma muuttui täysin. Hän ehkä putosi jonkinlaiseen kaninkoloon, en tiedä. Hän esimerkiksi kannatti vankasti Trumpia ja kulki Maga-lippis päässään. Häpesin silmät päästäni. Puheisiin rupesi tulemaan outoa, hyvin kylmää ja kovaa maailmankatsomusta, rasismille flirttailevia kommentteja. Ihan kuin entinen vasemmisto-humanisti olisi kääntynyt vähitellen kovemman siiven oikeistolaiseksi.
Se oli ihan hirveää.
Voin vain kuvitella.
Psykologien mielestä, jos tuntee itsensä heikoksi, voi ajautua autoritaaristen hahmojen palvomiseen. Hakee ikäänkuin tukea, mutta eipä sen tietäminen auta tilanteessa.
Meni sitten täydestä sinuun tuo parodia? Että jonkun ukko on alkanut kulkea maga-lippis päässä? Suomessa? Just joo.
https://www.hs.fi/suomi/art-2000011771895.html
Onhan noita Suomessa.
Mutta on persujakin, jotka ovat ihan samaa kulttia, vain eri nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset muuttuvat. Sen kanssa eletään tai sitten ei eletä. Erokaan ei ole aina katastrofi.
Tottakai ihminen muuttuu vuosien myötä. Itse olin opiskelijaikäisenä liehuvalettinen huuhaahumanisti, joka halasi koko maailmaa ja niiiiiiiiiiiin liberaali vakosamettihousu kuin vain voi. En ole enää. Nyt olen erittäin kansallismielinen kansallisvaltioiden puolestapuhuja. Liberalismikin on kadonnut ja tilalle tullut konservatismi.