Muistan aina sen miehen kuntouttavasta työtoiminnasta

Olin joitain vuosia sitten kuntouttavassa työtoiminnassa kahtena päivänä viikossa. Samassa ryhmässä oli keski-ikäinen mies joka ei koskaan puhunut mitään. Hänestä näki että hän teki vain minimin pysyäkseen hengissä ja oikeutettuna yhteiskunnan tukiin. Hän tuli joka aamu paikalle samassa tuulipuvussa, tukka kampaamattomana, naama harmaana ja masentuneen näköisenä, hän istuutui aina samaan tuoliin ja tuijotti edessään olevaa betoniseinää sen neljä tuntia jonka kuntouttava kesti per päivä. Kellon lyötyä hän nousi tuolista ja naama harmaana ja ilmeettömänä käveli ulos ja läheiselle bussipysäkille. Kerran katsoin häneen vähän tarkemmin. Hänen katseensa näytti siltä kuin hän olisi ollut sodassa ja saanut vaikeat henkiset traumat. Sotaveteraani hän ei tietenkään ollut mutta jotain kauheaa oli tapahtunut.