Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan ihmetellyt läheisesti parinvalintaa?
20.10.2026 |
Onko sinulla läheisiä, siskoja, veljiä, ystäviä jne, joilla on hyvin outo tai muuten vaan huono kumppani? Oletko joskus miettinyt, että mitä hän näkee siinä kumppanissaan, miksi hän on sen valinnut?
Ainakin minulla on miespuolinen serkku, jolla on vaimo, joka on tosi hankala luonne. Vaimo ei edes osallistu yhteisen asunnon kustannuksiin (laskut, vakuutukset jne) vaan ne jää kaikki serkkuni maksettavaksi, vaikka tämä vaimo on ihan keskituloinen, eli rahaa kyllä olisi. Lisäksi tämä nainen tupakoi, mitä serkkuni ei tee ja lisäksi hän ravaa baareissa yhtenään vaikka on jo yli 40v. Mä en ainakaan rehellisesti ymmärrä, että mitä serkkuni on aikoinaan nähnyt tässä naisessa.
Sit mun edesmennyt täti aikoinaan asui pari vuotta avoliitossa miehen kanssa, joka oli tosi ällö ja käytti tätiäni taloudellisesti hyväksi. Mun mielestä he olisivat ihan hyvin voineet asua omissa asunnoissaan, jos ehdottomasti halusivat seurustella.
Sit mun pikkuserkku aikoinaan nuorena 1990-luvulla muutti töihin Ruotsiin ja siellä rakastui kur*dimieheen. Tämä mies on lyhyt, ruma ja oletettavasti köyhä, kun hän on pak*olaisena tullut Ruotsiin. He olivat siis yhteensä yli 10 vuotta yhdessä.
Kommentit (6)
Olen joskus, mutta jokaisella on omat kriteerinsä parinvalintaan. Enkä minä tietenkään tiedä, millaista heidän yhteiselonsa on kahdestaan ja mikä heitä pitää yhdessä. Pääasia, että minä olen itse voinut valita mieleiseni kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihmetellyt entisen työkaverini miesvalintaa. Työkaverini oli ihana ja herttainen nuori nainen, mutta otti miehekseen tosi juntin miehen, joka kertoi typeriä kaksimielisiä naisia halventavia vitsejä ainakin takavuosina. Tekivät pari mukulaakin. En voi ymmärtää mitä näkee tuossa miehessä, mutta ei onneksi ole minun asiani.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus, mutta jokaisella on omat kriteerinsä parinvalintaan. Enkä minä tietenkään tiedä, millaista heidän yhteiselonsa on kahdestaan ja mikä heitä pitää yhdessä. Pääasia, että minä olen itse voinut valita mieleiseni kumppanin.
Joo, mutta se kyrsii, jos se henkilö itse alkaa sulle avautua ja valittaa, kun kumppani on sitä, tätä ja tota eikä tee mitään eikä maksa mitään tms. Tekisi mieli vastata, että minä en jaksa kuunnella tuota valitusta, kun itsehän sinä sen kumppanin valitsit ja jos se yhteiselo on niin mielettömän vaikeaa, niin eroa sitten.
Siskoni meni naimisiin yli 15 vuotta vanhemman miehen kanssa ja heillä on lapsia.
Mies on hauska, ystävällinen, varakas ja melko komea. Ja kohtelee serkkuani ja lapsiaan ilmeisen hyvin.
Periaatteessa siis kaikki hyvin, mutta kaksi ongelmaa on. Ensimmäinen on miehen ilmiselvä vanheneminen. Toinen on hieman perusteeton, mutta jokin siinä miehessä varoittaa minua jatkuvasti. On sellainen outo uhkan ja tai peräti kuoleman tuntu. Ei niin että minulla olisi mitään valittamista ja olen ollut heillä aika paljon, että arjen kuviot ja käytös on kyllä selvä. Mutta tämä tunne on vaan jotenkin vahvistunut aina vaan, huh!
Olen, mutta jokainen tekee miten itse parhaaksi näkee.