Ärsyttääkö sinua kun jotkut puhuvat vaikeista ajoista aina kuten ne koskisivat kaikkia?

Varmasti sellaisia ihmisiä ärsyttää, jotka haluavat keskustelun koskevan aina itseään.

Yleistäminen suuntaan tai toiseen on sekä tavallista että väärin. Minua ei niinkään ärsytä huonoista ajoista puhuminen vaan koen olevani onnekas kun ne eivät henkilökohtaisesti kosketa juuri minua, ainakaan tällä hetkellä ja yritän muistaa, että kaikilla ei asiat ole yhtä hyvin.

Minua taas ärsyttää se, että joku ei tajua elävänsä osana yhteiskuntaa, jota kokonaisuutena ne vaikeat ajat kyllä koskettavat - ja siksi ne vaikuttavat jokaiseen, vaikkei aina samalla lailla eikä yhtä vahvasti.

Toisin sanoen, ei munullakaan huonosti mene, mutta jos olisi hyvä aika, menisi varmasti vielä paremmin. Ja monella tutulla ja läheisellä menisi myös, mikä varmasti vaikuttaisi minunkin mielialaani parantavasti. Harva meistä on oikeasti niin off the grid, ettei ympärillä olevalla taloudella tai yhteiskuntajärjestyksellä ole mitään väliä.

Ei minua ärsytä, jos joku kertoo itsellään olevan vaikeaa. 

Mutta yleistäminen ärsyttää. Eli valitetaan, kun kaikilla menee huonosti. 

Ei mene. En tunne ketään, jolla menisi huonosti. 

Tässä juuri se, mitä viestissä nro 1 tarkoitin: vastaaja nro 1 näkee asian niin, että on onnekas, kun huonot ajat eivät juuri kosketa häntä. Vastaaja nro 2 tuo esille, että vaikka hänellä ei nyt varsinaisesti mene aivan huonosti, vaikeat ajat kyllä vaikuttavat häneenkin, koska hän on osa yhteiskuntaan. Mutta aloittaja, jossa on vähemmän syvyyttä kuin keskivertolätäkössä, näkee asian vain niin, että ärsyttää, kun puhe ei keskity juuri häneen.

varsinkin iltamedian uutisista voisi ajatella, että kaikki suomalaiset nyt ovat juuri kuolemassa johonkin tautiin, mieluimmin syöpään.

Voisikohan an kerran julkaista uutisen,että tänäänkään lähes 6 miljoona ihmistä ei sairastunut syöpään eikä kuollut nälkään.

Ja vaikka meidän  yleisin kuolinsyy taitaa olla sydän- ym sellaiset sairaudet tai vain vanhuus, niin SYÖPÄ on sana mitä ne rakastaa.

Ja useimmat syövätkin pystytään parantamaan. Tunnen lähipiiristä monia, joilla on ollut syöpä.

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ärsyttää se, että joku ei tajua elävänsä osana yhteiskuntaa, jota kokonaisuutena ne vaikeat ajat kyllä koskettavat - ja siksi ne vaikuttavat jokaiseen, vaikkei aina samalla lailla eikä yhtä vahvasti.

Toisin sanoen, ei munullakaan huonosti mene, mutta jos olisi hyvä aika, menisi varmasti vielä paremmin. Ja monella tutulla ja läheisellä menisi myös, mikä varmasti vaikuttaisi minunkin mielialaani parantavasti. Harva meistä on oikeasti niin off the grid, ettei ympärillä olevalla taloudella tai yhteiskuntajärjestyksellä ole mitään väliä.

Näin koen myös itse. En ole vielä esim työstä ulkona mutta tunnen muuten ulkopuolisuutta ja haluaisin muuttaa jos voisin pitää työni, mutta tuo ei näytä mahdolliselta. 

Toisaalta tuntuu että tähän nykyiseen tukalaan tilanteeseen on laskeuduttu jo hitaasti parisen vuosikymmentä arvojen ja ihmiskuvan muutoksen kautta. 

Olo on aika neuvoton. Ei toivoton, mutta aika näköalaton. 

Mietin välillä sitä, että millaista olisi olla ns menestyvä, nimekäs ja vauras yhteiskunnassa/maassa joka rapistuu, kurjistuu, autioituu ja rumenee ympärillä. Että millaisena kokisin oman paikkani. Loisinko oman pienoismaailmani, johion tuo ikävä sisältö ei pääse.