Lue keskustelun säännöt.
Alkava ystävyys ja rajojen vetäminen
11.10.2026 |
Olisin halunnut tutustua uuteen ihmiseen ja sovimme tapaamisen. Tämä ihminen kuitenkin perui tapaamisen. Saimme sovittua uuden tapaamisen, mutta jälleen kerran hän taas perui viime hetkellä.
Pidän itse aika tarkasti kiinni siitä, että jos sovin jotain, en peruuta ellei kyse ole oikeasti jostain vatsataudista. Saimme viimein sovittua tapaamisen, johon tämä henkilö tuli myöhässä. Emme ole sen jälkeen nähneet, koska jäi tästä jatkuvasta peruuttelusta vähän huono fiilis.
Nyt itseäni on jäänyt vaivaamaan, olenko itse jotenkin nipo, kun ”vaadin”, että sovitusta pidetään kiinni (ellei oikeasti ole kyse sairaustapauksesta; henkilö ei kertonut syytä peruuttaessaan) vai olisiko minun pitänyt suhtautua peruuttamiseen rennommin?
Tuttavuus oli vielä sen verran alkutekijöissään, etten kokenut tässä vaiheessa alkaa ns. opettamaan pelisääntöjä miten minun kanssa toimitaan, vaan halusin rauhassa tunnustella. Mitä mieltä olette?
Kommentit (7)
Kaikille tapahtuu silloin tällöin asioita, joiden vuoksi on peruutettava jo sovittuja menemisiä, mutta toki jos noita juttuja tapahtuu jatkuvasti niin silloin tuskin enää sattumaa. Kuinka paljon hän oli myöhässä ja pahoitteliko hän myöhästymistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä aloitteellisesti haluat tutustua uuteen ihmiseen kouluttaaksesi hänet tavoillesi? Ehkä tämä toinen ei ole yhtä innokas? Ystävyys ja koulutus kuulostavat lähinnä vastenmieliseltä yhdistelmältä.
Et ole nipo, toisen ajan kunnioitus on myös sitä, että ei aina peru ja myöhästele. Hänellä voi olla sellainen elämäntilanne, että sinulle ei ole paljon aikaa joten ystävyydestäkin voi tulla takkuista ja hankalaa pidemmän päälle toteuttaa. Joudut luultavasti olemaan siinä se aktiivinen, joka tekee aloitteet muutenkin tai hänellä on jo kaveripiiri ja sinusta hän saa jonkun hyödyn silloin kun ehtii jos ehtii. Itse olen vetänyt rajan siihen, että en näe vaivaa tuollaisiin ihmisiin. Huomasin kerran, että omaa lastani yritettiin laittaa jonkun kakkos tai varakaveriksi, lopulta sitten luovutin, että ei todellakaan kannata juosta kenenkään perässä joka on kaveri vain silloin kun paras kaveri ei ole saatavilla. Siinä kävi sitten niin, että se joka pelasi lapseni tunteilla jäikin yksin ja omani sai uusia kavereita. Karma. Ei ole kivaa kun potkaistaan ulkopuolelle suosion huipulla kun sieltä voi aina tippua. Samaa toteutan omissa aikuisissa suhteissani. Jos jollakin on jo tiivis kaveriporukka johon en mahdu mukaan muutoin kuin silloin tällöin pieninä murusina, niin katson ettei kyse ole kaveruudesta vaan tuttavuudesta jolle en anna huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Sinä aloitteellisesti haluat tutustua uuteen ihmiseen kouluttaaksesi hänet tavoillesi? Ehkä tämä toinen ei ole yhtä innokas? Ystävyys ja koulutus kuulostavat lähinnä vastenmieliseltä yhdistelmältä.
Minusta aloittaja ei tarkoittanut tuota ja ihan aiheesta hän miettii, että kannattaako ko ihmiseen tuhlata enempää aikaa.
Tämä tuttavuus ei alun perinkään halunnut tavata sinua, mutta ei vaan saanut kakistettua sitä ulos. Yleensä selviä merkkejä siitä, että ystävyys alkaa hiipua on tapaamisten peruuttelu, tapaamisajankohtien jatkuva siirtely tai jopa jättää tulematta paikalle. Silloin ei enää tarvitse olla yhteyksissä tai pyytää selityksiä, silloin ei enää uhrata ajatustakaan kyseiseen henkilöön. Ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on vasta tutustumassa, niin en välttämättä olisi kertomassa oikeaa syytä peruutuksille ja myöhästymisille esim. ärtyneestä vatsasta johtuen.
En yrittäisi jatkaa tuota "ystävyyttä". Jos tavat on kovin erilaisia, ne hiertää aina. Pääset helpommalla, kun annat hänen etsiä ystävänsä jostain muualta.