Sain viimein parisuhteen, mutta miten totun tähän, kun olen niin tottunut vaihteluun? Sitoutuminen alkaa lopulta ahdistamaan.
Sain vuosien haikailun jälkeen viihdoin ja viimein parisuhteen, mutta nyt kun alkuhuuma on mennyt ja puolisosta tullut jo niin tuttu ja turvallinen ns. itsenstäänselvyys, niin on alkanut taas menojalka vipattamaan. En taida kyetä sitoutumaan enää lopullidrdyi, kun vuosikausia olen harrastanut irtosuhteita. Miten te muut joilla on vastaava tausta, olette onnistuneet asettumaan ja sitoutumaan? Taidan olla ikisinkku, kun parisuhteet alkaa aina kuukausien jälkeen ahdistamaan.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan selvittämään omia ajatuksiasi.
hmm...ei ollenkaan huono ajatus. Kiitos vinkistä.
Joko sinä oot saanut hoitajan pyyhkimään vai aiotko taas istua paskat housuissa koko päivän?
-winner-
Se on ihan tutkittu, että ympäriinsä panevien suhteet ei kestä.
Vapauta kumppanisi. Kukaan ei ansaitse tuollaista parisuhdetta. Älä ikinä lisäänny. Voin luvata sinulle että lopulta jäät yksin. Viisikymppisenä sinulla ei enää ole valinnanvaraa etkä kelpaa kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan tutkittu, että ympäriinsä panevien suhteet ei kestä.
No tuskinpa joutuisikaan paneksimaan ympäriinsä, jos suhteet kestäisi.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan tutkittu, että ympäriinsä panevien suhteet ei kestä.
no siksipä juuri mietin etten taida tosiaan kyetä sitoutumaan. Sinkkuna ilmeisesti mentävä loppuelämä
Vaikka tämä onkin trolli, niin vastaan että ensin pitää juosta ne juoksut ja sitten vasta siihen loppuelämän suhteeseen. Näin minä tein.
Irtosuhde- ja pornotumppuapinan monogaminen parisuhde kestää siis kuinka kauan? 3kk?
Vierailija kirjoitti:
Vapauta kumppanisi. Kukaan ei ansaitse tuollaista parisuhdetta. Älä ikinä lisäänny. Voin luvata sinulle että lopulta jäät yksin. Viisikymppisenä sinulla ei enää ole valinnanvaraa etkä kelpaa kenellekään.
Sitä joudun just miettimään että jos en nyt kykene sitoutumaan, niin yksin jään. Suhteita ei tässä iässä enää niin vaan kehity
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä onkin trolli, niin vastaan että ensin pitää juosta ne juoksut ja sitten vasta siihen loppuelämän suhteeseen. Näin minä tein.
Näin olen minäkin toiminut, mutta mun juokseminen ei ota loppuakseen vaikka olen juoksuni ja juossut. Näin olin jo itselleni selittänyt, että nyt saa riittää juokseminen.
Mene terapiaan selvittämään omia ajatuksiasi.