Lue keskustelun säännöt.
Onko teistäkin suurimmalla osalla joku "yksi joka pääsi karkuun" aikanaan?
02.10.2026 |
Muutaman kaverin kanssa puhunut (näitä ei ole paljoa joiden kanssa voi puhua asioista oikeilla nimillä) ja tuntuu olevan monella menneisyydessä se joku, jonka kanssa ei vaan sitten tullut mitään.
Minulla.. no on todellakin. Oli aikanaan kova yritys, mutta meni kiville omien hölmöilyjen takia. Näin jälkikäteen ajateltuna voi jopa olla hyväkin näin, mutta mistäpä näistä tietää
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä puhut?
Ap tarkoittaa mitä ilmeisemmin jotain menetettyä ihastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä puhut?
Ap tarkoittaa mitä ilmeisemmin jotain menetettyä ihastusta.
Minä kuin luulin, että alkuperäinen postaaja. (Ymmärsin pointin, mutta oli pakko)
Ei ole. En ole koskaan rakastanut ketään romanttisesti tai ollut edes rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Se "yksi joka pääsi karkuun" on yleensä todellisuudessa sellainen tapaus, että toisella ei vain ollut yhtä suuria tunteita kuin vastapuolella. Jos rakastuminen on molemminpuolista, niin kyllä siinä molemmat osapuolet ovat yleensä valmiita kaikennäköisiin kompromisseihin, jotta yhdessä päästäisiin elämään.
Mieli johtaa noissa muisteluissa helposti harhaan ja sitä rupeaa haihattelemaan sellaisen perään, mikä ei olisi ollut realismia.
Minulla on asia täysin päinvastoin.
Vuosituhannen alussa, eräs lukiolainen tyttö oli minuun palavasti ihastunut. Hän tunnusti sen. Mutta, valitettavasti silloin kun hän sen tunnusti, hän oli suhteessa toiseen mieheen ja hän itse sanoi ettei halua pettää. En ehdottanut pettämistä, mutta, hänelle se oli tullut mieleen.
Muutaman kuukauden päästä näin häntä uudestaan ja hän oli nyt erään tutun kainalossa ja silloinkaan en saanut häneen yhteyttä.
Kuulin vähän sen jälkeen että he olivat eronneet ja hän oli lähtenyt opiskelemaan ja opiskelijamatkalle Ranskaan ja Ranskassa hän oli tavannut miehen jonka kanssa he käsittääkseni hankkivat lapset.
Harmittaa se että hän on ollut koko elämäni ajan mielessäni. Hän oli kolmen vuoden ajan ihastunut minuun, kuten minäkin häneen. Hän oli minulle se unelma jota en uskaltanut lähestyä, koska pelkäsin että hän ei pitäisi minusta. Jotenkin minusta myös tuntui siltä kuin meidät olisi tarkoitettu yhteen. En osaa sitä selittää, eikä kyse ole mistään addiktiosta, vaan …jostain, koska hän oli tehnyt vaikutuksen jo kauan ennen lukiota jo! Kun hän oli lähtenyt Ranskaan ja kun kuulin että heillä olisi lapsi, sen jälkeen omalta elämältä putosi tavallaan pohja ja merkitys pois. Olen ollut parisuhteissa sen jälkeen, mutta mitään sellaista sitoutumista ja tunnetta ei ole päässyt syntymään joka olisi syntynyt ihastumisesta, vaan se on syntynyt lähinnä ”käytännön tarpeista”. Tietenkin nuo ihmiset ovat olleet tärkeitä, että en minä mikään tunteeton ole, mutta koskaan mitään ihastumista ei ole tullut, sellaista että tämä on se oikea, vaan parisuhteen osiot, kuten seksielämä, on vain hoideltu siinä sivussa ilman erityistä himoa tai halua, koska kuitenkin hän oli ollut mielessäni ja toiveissani niin pitkään.
Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässään miehensä rinnalla vaikka tietenkin toivon että hänen rinnallaan seisoisin nyt minä, mutta niinhän sitä sanotaan että kaikkea ei voi tässä elämässä saada.
Tietenkin, se että hän tuli tunnustamaan ihastuksensa minulle, sekä se että hän ei halunnut pettää, voi kertoa myös siitä että olin hänelle jonkinlaisella varasijalla ja hän on jo kauan sitten unohtanut minut, kuka tietää. Haluaisin kyllä ottaa häneen yhteyttä, ihan vain pelkästä mielenkiinnostakin että millä tavalla hänen elämä on mennyt tuon lukioajan jälkeen vaikka mitään muuta yhteyttä ei meidän välille koskaan tulisi. Olen jopa miettinyt että tällaisesta olisi hauska kirjoittaa myös kirja jossa yksinäiset sydämet ajautuvat eri raiteille ja elävät omaa elämäänsä, vaikka se ihastus onkin jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hän päässyt karkuun, hän kuoli, kun olimme jo sopineet hääpäivänkin. Joskus sitä miettii, olisiko siitä tullut mitään ja jos olisi, niin millainen elämästäni olisi tullut. Aika itsekkäitä ajatuksia siis.
Kihlattu kuoli autokolarissa, jossa hän oli syyttömän osapuolen autossa matkustajana, ei siis mitään dramaattista itsemurhaa tai huumekuolemaa. Ihan riitti kotimatka kaverin tupareista.
Vierailija kirjoitti:
Ei hän päässyt karkuun, hän kuoli, kun olimme jo sopineet hääpäivänkin. Joskus sitä miettii, olisiko siitä tullut mitään ja jos olisi, niin millainen elämästäni olisi tullut. Aika itsekkäitä ajatuksia siis.
Kihlattu kuoli autokolarissa, jossa hän oli syyttömän osapuolen autossa matkustajana, ei siis mitään dramaattista itsemurhaa tai huumekuolemaa. Ihan riitti kotimatka kaverin tupareista.
Otan osaa.
Tuo on kyllä kumma että sitä ajattelee itsekkyytenä että miettii että miten elämä olisi mennyt jos olisi päätynyt yhteen. Tietyllä tapaa se on itsekkyyttä, mutta ei se minusta silti ole mitenkään huonoa itsekkyyttä, että kaipailee sitä mahdollisuutta hyvään. Varmasti kaikki sen tunnustaa että olisihan siinä voinut käydä vaikka miten huonosti, mutta silti, ainahan ihmiset kaipaavat mahdollisuuksia ja mielestäni sellaisen jossittelu että ”se olisi kuitenkin päättynyt eroon”, on aika huono asia sen rinnalla että ajattelee sitä kuinka onnellisia olisi voitu olla.
Olen todella pahoillani siitä että menetit tilaisuutesi rakkauteen hänen kanssaan. Mutta, uskon, että jos teillä oli jo hääpäiväkin valittuna, sinulla on yhä se rakkaus olemassa ja hän siihen vastailee ja sinua kannustaa, eikä ajattele sinua itsekkäänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan. Kukaan menneisyydessä ollut säätö tai ihastus ei kiinnosta enää pskaakaan.
No vuoden 2024 ihastus voisi kiinnostaa jos olisi eri tilanne, mutta ennen 2020-lukua tapahtuneet ja olleet ei todellakaan.
Ei minulla, mutta kuulin vuosi sitten, että entinen FWB-mies yli 20 vuoden takaa oli minusta maininnut jotain tuonkaltaista kaverilleen. En tiedä hänen tarkkaa ikää, mutta arviolta 15-20 vuotta minua vanhempi eli nykyään vähintään 75-vuotias. Ikävää, jos ei ole kumppania löytänyt, minä olin hänelle väärä nainen., kun omalta puoleltani ei ollut mitään tunteita pelissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitääh? Koira, hevonen? En tajunnut aloituksesta yhtään mitään.
No KALA! Ainahan kalamiehet jupisevat siitä, joka pääsi karkuun.
No ei ja kuulostaa sairaalta. Muutenkin tuo "omien hölmöilyjen". Aka sait mitä halusit, kohtelit naista paskasti, sinulta otettiin hyvä nainen pois ja nyt poraat kun itse sössit asiasi.
Olen rakastunut elämässäni vain kerran enkä ole koskaan edes tavannut tätä ihmistä fyysisesti. Miehiä on pörrännyt ympärillä kuin kärpäsiä ja vieläkin saa niitä aktiivisesti hätistellä. Rakkauteni on ja pysyy. Vaikka en ole tyyppiä edes tavannut. Mitäs siihen sanot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se "yksi joka pääsi karkuun" on yleensä todellisuudessa sellainen tapaus, että toisella ei vain ollut yhtä suuria tunteita kuin vastapuolella. Jos rakastuminen on molemminpuolista, niin kyllä siinä molemmat osapuolet ovat yleensä valmiita kaikennäköisiin kompromisseihin, jotta yhdessä päästäisiin elämään.
Mieli johtaa noissa muisteluissa helposti harhaan ja sitä rupeaa haihattelemaan sellaisen perään, mikä ei olisi ollut realismia.
Joo, just tuollaiset minua ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ajattelen, että jokainen tuollainen ihastus oli vain väärä ihminen ja tuhlattua energiaa. Jälkeenpäin sen varsinkin näkee, miten vääränlaiseen sitä on saattanut nuorena ihastuksissaan jumia 😅 Ei enää edes 25-30v kiinnostuisi sellaisesta, saati sitten myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
No ei ja kuulostaa sairaalta. Muutenkin tuo "omien hölmöilyjen". Aka sait mitä halusit, kohtelit naista paskasti, sinulta otettiin hyvä nainen pois ja nyt poraat kun itse sössit asiasi.
Olen rakastunut elämässäni vain kerran enkä ole koskaan edes tavannut tätä ihmistä fyysisesti. Miehiä on pörrännyt ympärillä kuin kärpäsiä ja vieläkin saa niitä aktiivisesti hätistellä. Rakkauteni on ja pysyy. Vaikka en ole tyyppiä edes tavannut. Mitäs siihen sanot?
Ai mitä siihen sanon?
No, kuulostaa sairaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ja kuulostaa sairaalta. Muutenkin tuo "omien hölmöilyjen". Aka sait mitä halusit, kohtelit naista paskasti, sinulta otettiin hyvä nainen pois ja nyt poraat kun itse sössit asiasi.
Olen rakastunut elämässäni vain kerran enkä ole koskaan edes tavannut tätä ihmistä fyysisesti. Miehiä on pörrännyt ympärillä kuin kärpäsiä ja vieläkin saa niitä aktiivisesti hätistellä. Rakkauteni on ja pysyy. Vaikka en ole tyyppiä edes tavannut. Mitäs siihen sanot?
Ai mitä siihen sanon?
No, kuulostaa sairaalta.
Ajatella, ja silti voin paremmin näin kuin yhdenkään näiden kärpäsmiesten kanssa. Ei voi mitään :D Paras voitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se "yksi joka pääsi karkuun" on yleensä todellisuudessa sellainen tapaus, että toisella ei vain ollut yhtä suuria tunteita kuin vastapuolella. Jos rakastuminen on molemminpuolista, niin kyllä siinä molemmat osapuolet ovat yleensä valmiita kaikennäköisiin kompromisseihin, jotta yhdessä päästäisiin elämään.
Mieli johtaa noissa muisteluissa helposti harhaan ja sitä rupeaa haihattelemaan sellaisen perään, mikä ei olisi ollut realismia.
Minulla on asia täysin päinvastoin.
Vuosituhannen alussa, eräs lukiolainen tyttö oli minuun palavasti ihastunut. Hän tunnusti sen. Mutta, valitettavasti silloin kun hän sen tunnusti, hän oli suhteessa toiseen mieheen ja hän itse sanoi ettei halua pettää. En ehdottanut pettämistä, mutta, hänelle se oli tullut mieleen.
Muutaman kuukauden päästä näin häntä uudestaan ja hän oli nyt erään tutun kainalossa ja silloinkaan en saanut häneen yhteyttä.
Kuulin vähän sen jälkeen että he olivat eronneet ja hän oli lähtenyt opiskelemaan ja opiskelijamatkalle Ranskaan ja Ranskassa hän oli tavannut miehen jonka kanssa he käsittääkseni hankkivat lapset.
Harmittaa se että hän on ollut koko elämäni ajan mielessäni. Hän oli kolmen vuoden ajan ihastunut minuun, kuten minäkin häneen. Hän oli minulle se unelma jota en uskaltanut lähestyä, koska pelkäsin että hän ei pitäisi minusta. Jotenkin minusta myös tuntui siltä kuin meidät olisi tarkoitettu yhteen. En osaa sitä selittää, eikä kyse ole mistään addiktiosta, vaan …jostain, koska hän oli tehnyt vaikutuksen jo kauan ennen lukiota jo! Kun hän oli lähtenyt Ranskaan ja kun kuulin että heillä olisi lapsi, sen jälkeen omalta elämältä putosi tavallaan pohja ja merkitys pois. Olen ollut parisuhteissa sen jälkeen, mutta mitään sellaista sitoutumista ja tunnetta ei ole päässyt syntymään joka olisi syntynyt ihastumisesta, vaan se on syntynyt lähinnä ”käytännön tarpeista”. Tietenkin nuo ihmiset ovat olleet tärkeitä, että en minä mikään tunteeton ole, mutta koskaan mitään ihastumista ei ole tullut, sellaista että tämä on se oikea, vaan parisuhteen osiot, kuten seksielämä, on vain hoideltu siinä sivussa ilman erityistä himoa tai halua, koska kuitenkin hän oli ollut mielessäni ja toiveissani niin pitkään.
Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässään miehensä rinnalla vaikka tietenkin toivon että hänen rinnallaan seisoisin nyt minä, mutta niinhän sitä sanotaan että kaikkea ei voi tässä elämässä saada.
Tietenkin, se että hän tuli tunnustamaan ihastuksensa minulle, sekä se että hän ei halunnut pettää, voi kertoa myös siitä että olin hänelle jonkinlaisella varasijalla ja hän on jo kauan sitten unohtanut minut, kuka tietää. Haluaisin kyllä ottaa häneen yhteyttä, ihan vain pelkästä mielenkiinnostakin että millä tavalla hänen elämä on mennyt tuon lukioajan jälkeen vaikka mitään muuta yhteyttä ei meidän välille koskaan tulisi. Olen jopa miettinyt että tällaisesta olisi hauska kirjoittaa myös kirja jossa yksinäiset sydämet ajautuvat eri raiteille ja elävät omaa elämäänsä, vaikka se ihastus onkin jossain muualla.
Taitaa olla sellainen sarjaihastuja että ole tyytyväinen, että pääsit eroon.
Minä taas itse kyllä ajoin sen parhaan karkuun ihan itse. Ottaa päähän kun se nainen aina palaa mieleen ja turhankin usein. Toisaalta aika varmasti olisin jäänyt Suomeen jos siitä olisi tullut jotain. Lohduttaudun sillä että hän varmaan vihaa minua. Toivottavasti.
Ei todellakaan ole. Itsellä oli nuoruudessa niin surkea miesmaku, että jokainen joka niistä on jäänyt menneisyyteen, todellakin kuuluu vain sinne. En tiedä mitä päässäni on oikeesti liikkunut, ei varmaan mitään.
Englannin kielessä on aika vakiintunut käsite tuo the one that got away. Siihen ap viittaa.
Ei ole minulla. Kovasti pillitin parin perään, mutta aikuistuttuani havahduin, että mitähän niissäkin oikein näin. Ei mitään yhteistä arvomaailmaa tai harrastusta tai mielenkiinnon kohdetta. Hyvä kun meni mönkään ja halusivat hillua helppojen nakkien kanssa. Moikka.
Se "yksi joka pääsi karkuun" on yleensä todellisuudessa sellainen tapaus, että toisella ei vain ollut yhtä suuria tunteita kuin vastapuolella. Jos rakastuminen on molemminpuolista, niin kyllä siinä molemmat osapuolet ovat yleensä valmiita kaikennäköisiin kompromisseihin, jotta yhdessä päästäisiin elämään.
Mieli johtaa noissa muisteluissa helposti harhaan ja sitä rupeaa haihattelemaan sellaisen perään, mikä ei olisi ollut realismia.