Lue keskustelun säännöt.
Voisitko alkaa kuolevan tukihenkilöksi?
30.09.2026 |
Harkitsen että hakisin prosessiin jossa koulutetaan vapaaehtoisia kuolemansairaiden, palliatiivisessa hoidossa olevien ihmisten tukihenkilöiksi. Tukihenkilö tapaa ihmistä säännöllisesti ja keskustelee asioista joista tuettava haluaa puhua. Tai muuten viettää aikaa henkilön kanssa.
Olen elämäntilanteessa jossa minulla olisi hyvin aikaa, mutta mietin olisiko tuo liian raskasta henkisesti? Toisaalta voisi olla hyvin merkityksellistä.
Kommentit (18)
Ehdottomasti. Missä tällaista järjestetään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Pelkkää itkemistä olisi tukemiseni tuossa tilanteessa.
Aika henkisesti rasittavaa vapaaehtoistyötä.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti. Missä tällaista järjestetään?
Helsingin Seurakunnat ovat järjestämässä koulutusta, näitä ei ole joka vuosi joten nyt olisi hyvä hakea jos on kiinnostunut. Ei tarvitse olla seurakunnan jäsen eikä käsittääkseni mitenkään uskovainen, mutta tietysti avarakatseinen jos tuettava henkilö vaikka haluaa puhua taivaaseen pääsystä tms.
https://helsinginseurakunnat.fi/uutiset/ryhtyisitkotukihenkiloksisaatto…
Vierailija kirjoitti:
Aika henkisesti rasittavaa vapaaehtoistyötä.
Sitä minäkin mietin, mutta Kirkko ja Kaupunki -lehdessä oli juttu kahdesta jotka ovat jo pitkään tehneet tuota ja molemmat olivat hyvin onnellisen oloisia siitä että voivat auttaa noin. Oma pollahan tuossa pitää tietysti olla todella kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn vapaaehtoisena eräässä palvelutalossa ja siellä on joitakin jotka vapaaehtoisena valvoo kuolevien vierellä esim viimeisinä öinä ellei ole omia läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan voisin, kun saan valmennusta. Todella olisi merkityksellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin, kunhan se ei ole vassari tai woke.
En voisi. Menisin henkisesti liian syvälle ja samaistuisin liikaa potilaan elämäntilanteeseen. Myötäelän vahvasti. Tukihenkilönä oleminen olisi minulle henkisesti liian raaskasta. Tunnen ja tiedän omat rajoitukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi sopiva henkilö. Olen herkkä tällaisille asioille. Itkisin vain ja kuoleva joutuisi vielä tukemaan ja lohduttamaan minua.
Voisin, mutta jos saan valita, ryhtyisin mieluummin kuolemattoman tukihenkilöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä en. Tämän kuun alussa hautasin just oman isäni, 2 vuotta sitten äitini ja vuosi takaperin ex-anoppini. Olin kyllä loppuaikoina vierellä, mutta vaikka mulla sairaanhoitajan koulutus onkin ja nuorena keskityin hyvinkin paljon kuoleman kohtaamiseen, niin nyt ei olisi voimia. Ehkä viiden vuoden päästä? Siis mikäli olen itsekään enää elossa.
Kyllä voisin. Kokisin kunniatehtävänä enkä haluaisi että kukaan joutuisi olemaan yksin elämän loppumetreillä. Olen vasta kolmekymppinen mutta kuolemaa on joutunut pohtimaan omien sairauksien takia paljon. Kuoleminen on kaikilla edessä, se on silti typerästi aika suuri tabu nyky-yhteiskunnassa. Moni ei halua olla missään tekemisissä näiden asioiden kanssa koska ne muistuttavat omasta kuolevaisuudesta ja haavoittuvuudesta.
Voisin kyllä. En ole sillä tavalla tunneherkkä, että uskoisin että kävisi liian raskaaksi. Siinä kun ei ole kyse henkilökohtaisesti läheisistä kuitenkaan. Enpä ole kyllä tällaista tukihenkilömahdollisuutta miettinytkään, voisi olla oikeasti mun juttu, kun olen parempi rinnallakulkija muutenkin "syvissä vesissä" kuin kevyeen kivaan (olen siihen liian tylsä).