VL-anoppi...
Kaipaisin teidän kokemuksianne, millaista elämänne on kellä Vl-anoppi ja itse " tavallisia" ev-lut.kirkkoon kuuluvia.
Meillä tilanne ikävä ja mahdoton; kääntää asiat niin että meissä kaikki vika ja itse ei ole tehnyt mitään väärää.
Onko vl-porukoilla oikeus määrätä aikuisia lapsiaan ja puuttua heidän elämäänsä hyvinkin solvaavilla ja loukkaavilla nimityksillä vedoten raamattuun? Eikö vl:n tarvitse kunnioittaa toisten toiveita?
Valaiskaa tätä toivotonta tilannetta jotenkin...
Kommentit (6)
Mielestäni tämä anoppi-asia aiheuttaa keskustelua muutenkin, kuin vain silloin, kun anoppi on vl, ja itse ei. Siis silloin, vaikka kukaan koko suvussa ei olisi vl, tai kun itse on vl, ja anoppi ei ole.. kysymys siis ei varmaankaan ole siitä, että vl:t ovat huonoja, hankalia, määräileviä tms anoppeja, vaan paremminkin luonteesta. Meitä ihmisiä kun mahtuu tänne monenluonteisia, olivatpa he mitä uskonsuuntausta tahansa.
Sen verran kuitenkin, että mielestäni kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta solvata toisia, ja anoppien neuvotkin voi olla hyviäkin, mutta määräileminen ei kyllä ole kovin viisasta..
Aivan, mutta siksi juuri haen kokemuksia, koska en ole ihan perillä anopin käytöksestä, liittyykö uskontoon, luonteeseen vai mielenterveyden häiriöihin vai onko näiden kaikkien summa.
Ja kyse ei tässä tapauksessa ole neuvoista vaan suoranaisesti nimittelystä esim. esiaviollisesta seksistä johtuen yms..
tietenkään vl-ihmisillä ei ole oikeus kohdella muita ihmisiä huonosti, riippumatta heidän elämänkatsomuksestaan tai yhtään mistään.
Mutta näähän tuppaa olemaan monimutkaisia nämä anoppi-miniä-suhteet, puolin ja toisin. En tosiaan tiedä mistä on kyse, mutta ymmärrän hyvin jos anopista tuntuu pahalta esim se, että hänen lapsensa tuo anoppilaan kumppaninsa ja elää siellä avoimesti kuin aviopari, vaikka eivät siis ole naimisissa. Kunnioitusta tarvitaan molemmin puolin, haukkumista ja nimittelyä ei.
sen olen todellakin huomannut, että monimutkaisia ovat, ja alussa en todellakaan olisi uskonut että tämä menee tällaiseksi.
Omasta mielestäni olen kunnioittanut häntä ja hänen elämäntapaansa aina ajatellen niin, että kunhan ei vaikuta meidän elämään eikä meille edes alettais puhua niistä niin enempää, koska en ole kiinnostunut elämään hänen uskonsa mukaisesti.
Ihmettelen vaan miksi hän ei sitten voi kunnioittaa meitä vaan tyrkyttää epäasiallisia kommenttejaan ja nimityksiä. Miksei hän voi olla hiljaa uskomisestaan ja antaa meidän elää omaa elämäämme niin kuin elämme ja uskoa mihin me uskomme.
En tiedä mitä kirsikka00 tarkoitit elämisellä avoimesti avioparina anoppilassa, ja miten siellä sitten pitäisi käyttäytyä?
En halua tuomita vl-porukoita ja tiedän etten tiedä paljoakaan heidän tavastaan elää, mutta itse en ole siitä elämästä kiinnostunut siinä määrin että haluaisin niin elää ja uskoa, ja minua ei siihen voi pakottaa.
Siksi haluaisinkin kommetteja ja tietoakin asiasta.
Ja eikö sitten olisi parempi ettei ole lainkaan tekemisissä, kuin anopin jatkuva " syyttely ja tuomitseminen" ?
Miten nyt aviopari elää, nukkuu yhdessä, saunoo yhdessä...
Ajattelin vain, että anopista varmaan tuntuu pahalta että hänen lapsensa elää " huoruuden synnissä" , ja vielä pahemmalle jos lapsi tulee viettämään tätä syntielämää hänen kotiinsa. Tämä tuntuu tietysti naurettavalta ihmisestä, joka ei ole uskovainen.
Itse en kyllä vaadi enkä oleta avoliitossa elävien yövieraidemme yöpyvän eri huoneissa, mutta ymmärrän kyllä niitä jotka näin tekevät. Ymmärrän sen tunteen.
Uskonliikkeissä on kaikenlaista tallaajaa siinä missä muuallakin. Eli persoonakysymys tämä varmasti on.
Minullakin on paljon vl-sukulaisia, eivätkä he puutu elämääni mitenkään. Ihan hyvät välit on kaikkiin.