Lue keskustelun säännöt.
Vauvan saanut ystävä ärsyttää.
28.12.2011 |
Kaverini sai vauvan 4kk sitten. Ja ilmeisesti kaverini katosi laitokselle, ulos sieltä tuli pelkkä äiti.
On nykyään ihan sama mihin aikaan soitan, tuntuu että aina hän on joko nukuttamassa, puuhailemassa vauvan kanssa, vauva itkee tai jotain muuta. Ehkä hyvällä säkällä tunti keretään päivässä puhua puhelimessa. Ja minulle se on iso muutos verraten siihen että ennen meni helposti 3 tuntia päivässä, noin neljänä päivänä viikossa.
Jos kysyn kuulumiset, saan vastauksena vauvan kuulumiset "oppi kääntymään mahalleen, maistoi ekan kerran sosetta, nukkui 8 tuntia putkeen". En kysynyt mitä vauvalle kuuluu!
Ei keretä näkemään enää, ehdotan että lähdettäis kaupoille, niin saan vastauksen ettei viitsi lasta raahata kun on niin vaikeaa kun pitäisi pukea talvivaatteet ja riisua kaupassa ettei tule kuuma jne jne jne. Miehelle ei kuulemma viitsi jättää moneksi tunniksi. Ja minä haluan aikaa ystäväni kanssa, en jotain pikaista tunnin kahvittelua..
Hamittaa, haluan ystäväni takaisin!
Kommentit (20)
ymmärrät ystävääsi sitten, kun itse saat lapsia, ellei avauksesi ole provo. Tunti puhelimessa on aika pitkä aika pienen vauvan äidille.
Se vauvan elämä on nyt aika olennainen osa ystäväsi arkea, jopa sen tärkein sisältö. Kun kysyt häneltä, mitä hänelle kuuluu, hän kertoo tietenkin elämänsä tärkeimmästä sisällöstä. En mäkään jättäisi vauvaa miehelleni moneksi tunniksi, koska vauva ei oikein syö pullosta.
Et ole tainnut vielä ymmärtää, että ystäväsi elämä on muuttunut täysin - ellet siis ole provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppohoitoinen vauva hänellä, ei voi muuta sanoa.
Osta hyvät pullat ja tarjoa itseäsi visiitille kaveri luo. Kanniskele sinä vauvaa, jos se itkee, niin ystäväsi voi keskittyä juttelemiseen kanssasi.
jostain syystä ikinä kyläilty toistemme luona. Nyt ei kyllä edes huvita, kun haluan aikaa sen ystäväni kanssa, en sen vauvan. On se toki ihan söpö ja hienoa että ystäväni on onnellinen, mutta eikai niitä kavereita silti tarvitse unohtaa..
Joo ja mikäs siinä jos se olisikin tunti kerralla kun kerettäisiin puhumaan, mutta se tulee juuri vartin pätkissä kun soitan hänelle. "no varmaan herää kohta tuolta päikkäreiltä, mut voin mä hetken puhua.." Ja vartin päästä kuuluu parku. Illalla jos soitan "no puhutaan hetki, Teo on just vaihtamassa vaippaa, niin meen sit nukuttamaan sitä.." Tälläisiä vartin pätkiä, ei niissä paljon kerkeä puhuman OIKEITA asioita, niitä mitä oli ennen vauvaakin.
Ehkä se olisi eri asia kun saan itse lapsia, mutta eikö sitä tajua että jos toisella ei ole lapsia, ei ne vauva jutut kiinnosta loputtomiin..
Ja tuntuu niin turhauttavalta että tämän 4kk aikana hän on ehkä itse soittanut 3 kertaa minulle, muuten se olen aina minä joka soitan..
-ap
vauva nukkui jo 3kk iässä 3-4 tunnin päikkäreitä, joten kyllä sinä olisi helposti kerennyt tunnin puhumaan puhelimessa jos olisi jaksanut. Tosin itse käytin tätä aikaa kotitöihin ja omaan aikaan, lehtien lukuun ja hiljaisuuteen. Mutta olisi hyvin kerennyt puhua sen tunnin, vaikka kaksikin siinä välissä.
Tämä siis vastauksena sille joka ihmetteli että kerkeää muka tunnin puhua päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi toiminta kuulostaa normaalilta tuoreen vanhemman toiminnalta. Vai, että monta tuntia pitäisi ehtiä puhua puhelimessa?! Työttömiäkö olette olleet?
Sinun vaateesi ystävääsi kohtaan kuulostavat jo ahdistavilta, oli lapsia tai ei.
j
Joo ja mikäs siinä jos se olisikin tunti kerralla kun kerettäisiin puhumaan, mutta se tulee juuri vartin pätkissä kun soitan hänelle. "no varmaan herää kohta tuolta päikkäreiltä, mut voin mä hetken puhua.." Ja vartin päästä kuuluu parku. Illalla jos soitan "no puhutaan hetki, Teo on just vaihtamassa vaippaa, niin meen sit nukuttamaan sitä.." Tälläisiä vartin pätkiä, ei niissä paljon kerkeä puhuman OIKEITA asioita, niitä mitä oli ennen vauvaakin.
Pitäiskö sun mielestä jättää se vauva huutamaan sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olleet työttömiä. Ja pointti onkin että se ei silloin ahdistanut kumpaakaan, vaan oli kiva pölistä yhdessä puhelimessa. Ja nyt tuntuu että se aika on jopa kokonaan unohtunut tältä ystävältäni..
-ap
pitäisi, mutta miksei voi itse soittaa vaikka heti kun se vauva menee sinne päiväunille? Olen ymmärtänyt että kumminkin nukkuu noin kahden tunnin päikkäreitä.
Vai ihanko oikeasti te kaikki äidit olette itse hylänneet lapsettomat ystävänne? Ja sitten ihmetellään että lapsettomat ystävät katoavat.. Itse aina lupasin etten sitä tee, mutta tuntuu että se meneekin niin päin että se lapsen saanut katoaa..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisi, mutta miksei voi itse soittaa vaikka heti kun se vauva menee sinne päiväunille? Olen ymmärtänyt että kumminkin nukkuu noin kahden tunnin päikkäreitä.
Vai ihanko oikeasti te kaikki äidit olette itse hylänneet lapsettomat ystävänne? Ja sitten ihmetellään että lapsettomat ystävät katoavat.. Itse aina lupasin etten sitä tee, mutta tuntuu että se meneekin niin päin että se lapsen saanut katoaa..-ap
mutta nyt elämässä on niin paljon muutakin, että pakosti se syö aikaa kaikelta muulta. Tietenkin jos sen lapsettoman ystävän olisi hirveän vaikea ymmärtää, ettei aikaa riitä enää samaan malliin, voisi tuntuakin siltä, ettei ystävyys olekaan niin vakaalla pohjalla.
aikana.
Mä ehdotan, että kutsut itsesi kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelematon. Vauva se sitä ystävääsi tarvitsee, et sinä! Ensimmäinen vuosi menee vauvan kanssa helposti pelkästään vauvan tarpeita kuunnellen, tai ainakin ekat 6kk. Jos vauva saa kiinni rytmeistä(sekään ei onnistu kaikkien vauvojen kanssa), sitä on helpompi hoitaa, kun tietää milloin nukkuu jne...
Olet sinä aika itsekäs kaveri. Ja niin lapselliselta vaikutat, että ehdottaisin että suosiolla vaan päästät irti ystävästäsi, ja etsit jonkun uuden ystävän, jonka kanssa voit olla riippuvuussuhteessa. Tuoreen äidin kanssa se ei oikein onnistu.
entinen elämä onkin ollut turhaa. Merkitystä elämään tuo vain tämä vauva. Niin se on. Oleellista on vain vauva. Biologia sen määrää, eihän suku muuten jatkuisi.
Olen kokenut tuon saman ,mutta kun sain lapsen, ymmärsin että en halua jaaritella puhelimessa ollenkaan (paitsi vauvan asioista ehkä toisten vauvan äitien kanssa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja harvaan ystävään kerkeän yhteyttä pitämään kun on myös omat sisarukset, vanhemmat, mies, kenenkä kanssa pitäisi olla, pitää yhteyttä, joten aika on kortilla! kotityöt, kaupassa käynti yms. vievät myöskin paljon aikaa. koita ymmärtää, kyllä se siitä helpottaa ajan myötä helpottaa kun vauva kasvaa. itse ainakin oletan, että OIKEAT ystävät odottavat.
pitäisi, mutta miksei voi itse soittaa vaikka heti kun se vauva menee sinne päiväunille? Olen ymmärtänyt että kumminkin nukkuu noin kahden tunnin päikkäreitä. Vai ihanko oikeasti te kaikki äidit olette itse hylänneet lapsettomat ystävänne? Ja sitten ihmetellään että lapsettomat ystävät katoavat.. Itse aina lupasin etten sitä tee, mutta tuntuu että se meneekin niin päin että se lapsen saanut katoaa.. -ap
Prioriteetit kummasti muuttuvat kun naisesta tulee äiti.
ja oikeasti tänään on eka kerta kun ehdin tietokoneelle nyt hetkeksi!!
Sinulla AP ei ole itselläsi vielä vauvaa, odota vain kun itse saat ekan lapsesi, huomaat kuinka väärässä olet ollutkaan ystäväsi suhteen!!
Pienet ja isommatkin vauvat vievät ihan hirveäasti äidin, ja koko perheen energiaa, aikaa ja huolenpitoa!! Kahden-neljäntunnin välein vauva syö, puolesta tunnista tuntiin, sitten sitä pitää helliä sylissä, nukuttaa ja heijata, vaihtaa vaippaa, kylvettää, ja samassa välissä pitää itse muistaa syödä, juoda, käydä vessassa, suihkussa, tehdä perheelle ruokaa, ulkoilla yhdessä lasten kanssa, käydä kaupassa, pestä pyykkiä, imuroia, pyyhkiä pölyt, ja sitten on taas lasten ruoka-aika, korjata pöydästä astiat, tiskata, ja taas hoitaa vauvaa!!! Yhden päivän aikana huomaakin, että taas on yksipäivä takana, ja puolet niistä töistä mitä-piti-tehdä, ei ehtinytkään!!
Elämäni kiireisintä aikaa on just nyt, yöheräämisineen, vaikka kotona mies tekee osansa myös kotitöistä jne. Mieti sitä hetki AP
suoraan sanottuna vaikutat aika ahdistavalta tyypiltä. En ikinä jaksaisi noin velvoittavaa ja riippuvaista kaveria.. Soittelet väsyneelle kaverillesi monta kertaa päivässä vaikkei hänellä ole aikaa eikä voimia jaaritella kanssasi joutavia. eikä hänen elämäänsä luultavasti edes kuulu mitään muuta kuin sitä vauvaa, jos kerran istuu vain neljän seinän sisässä nukutellen ja vaippoja vaihdellen. Vaikea siinä on keksiä mitään "oikeaa" kerrottavaa. Luultavasti hän yritää koko ajan rivien välistä vihjailla että pliis jätä mut jo rauhaan..
Hanki sinäkin oma elämä, ja sopikaa tämän kaverin kanssa että soittelette/ näette vain tiettyinä aikoina, esim shoppailemaan kerran kuussa, lenkille kerran viikossa jne.
Ystäväsi elämä ei palaa enää entiselleen, eikä ystävyytenne voi olla enää yhtä tiivistä, se kausi on nyt ohi. Vastaavia muutoksia on edessä vaikka kuinka kun työpaikat ja asuinpaikat vaihtuu.. toiset ystävyyssuhteet kestää nämä, toiset ei.
Onneks mulla on sellainen ystävä jolla riittää ymmärrystä ja omaakin elämää ettei ärsyynny siitä minulle kun aikani ei riitä samaan kuin ennen.
Hän jopa kysyy mitä lapsille kuuluu ja joskus jopa tarjoutuu heitä kaitsemaan, vaikken en edes pyydä tai vihjaile mitään sen suuntaista.
Välillä menee pitkiäkin aikoja kun ei nähdä, mutta kun tavataan niin on kuin erossa ei oltaisi oltukaan ja kivempaahan se on kun on enemmän kerrottavaa.
Puhelimessa me ei juurikaan puhuta kun on tuo facebook paljon kätevämpi ja halvempi tapa kommunikoida.
¨
Meillä on ystäväni kanssa niin täydellisen erilaiset elämän tilnateet ja tavat, mutta silti osataan aidosti eläytyä molemmin puolin... Ehkä se on sitä ystävyyttä?
Elämänmuutos vaikuttaa myös ystävyyssuhteeseen. Kuten vaikkapa muutto paikkakunnalta, uusi työ tai uusi miesystävä.
Oikea ystävyys ymmärtää ja kestää sen, että ystävätär ei enää eläkään sinulle (sitähän se on, jos joku KOLME tuntia jaksaa päivässä jaaritella kanssasi puhelimessa... mitä helskettiä, eihän kenelläkään oikeasti riitä puhuttavaa noin pitkään puhelimessa!), vaan ensisijassa vauvalleen.
Se on sinullakin kenties edessä, jos lapsen joskus saat.