Lue keskustelun säännöt.
Abortti, olenko ainoa ihminen joka voi puhua siitä kiihkottomasti?
24.09.2026 |
Tunnen olevani aborttikeskustelussa aika yksinäinen susi. Minusta tuntuu, että keskustelua ei oikeastaan edes käydä kunnolla, vaan toisessa suunnassa huudetaan suu vaahdossa abortin puolesta ja pahimmillaan jopa ihannoidaan abortin tekemistä (olen nähnyt somessa lukuisia naisten videoita joissa ne sanojensa mukaan hankkiutuvat tahallaan raskaaksi jotta saavat tehdä abortin tai abortoivat vauvan sen sukupuolen vuoksi). Ja toisella puolella sitten taas jumalan sanaa toistavat hihhulit, joiden näkemys on vahva: abortti on mur*a, koska jumala!
Missä on kaikki tolkun ihmiset jotka haluaisivat oikeasti keskustella tästä aiheesta asiallisesti ja ovat valmiita myös kuulemaan muiden mielipiteitä?
Esimerkiksi minä olen välitapaus. Koen, että maailma missä abortteja ei tehdä, olisi varmasti ihanne maailma, jos jokaiselle vauvalle olisi ottaja. Ketään ei tarvitsisi tappaa. Mutta emme elä sellaisessa fantasiamaailmassa, vaan elämme tässä maailmassa missä abortteja tehdään, ja niitä tehdään vaikka ne eivät olisi laillisiakaan. Siksi koen, että aborttioikeus on hyvä olla olemassa. Näin estettään erilaiset puoskareilla tehdyt abortit joissa kuolisi todennäköisesti vauvan lisäksi myös äiti. Puhumattakaan tilanteista joissa tyttö/nainen on raiskat*u tai vatsassa oleva vauva on niin pahasti vammainen, että kärsii synnyttyään. Miksi näissä tapauksissa kärsimystä aiheutettaisiin syyttömille ihmisille? Näiden seikkojen vuoksi olen sitä mieltä, että aborttioikeus on hyvä olla olemassa.
MUTTA
Ymmärrän hyvin myös kritiikin abortteja vastaan. Kuka sen lopulta päättää mistä elämä alkaa? No me ihmiset tietysti ja silloinhan me ihmiset voidaan myös muuttaa sitä rajaa mistä elämä alkaa. Eli mielestäni ihan kaikilla tulisi olla oikeus kertoa tästä asiasta mielipiteensä. Lopulta nämä lait ja oikean/väärän rajat ovat ihmisten itsensä asettamia ja ne muuttuvat jatkuvasti. Myös abortti tulee olla aiheena sellainen mistä voidaan puhua. Abortteja tehdään tällä hetkellä aivan järkyttävän paljon ja suurin osa niistä olisi estettävissä oikeanlaisella ehkäisyllä, tai sillä, että lapsi annettaisiin esimerkiksi adoptioon. Saako odottavat äidit tarvitsemaansa tukea raskauden alkuvaiheessa? Kerrotaanko heille erilaisista vaihtoehdoista ja jos ei, niin miksi ei? Abortteja saa koko ajan tehdä myöhemmillä viikoilla, jopa niin myöhään, että toiset lapset pelastetaan jos he syntyvät samoilla viikoilla. Tämä aiheuttaa järkyttävää epätasa-arvoa syntyvien lasten välille. Voidaanko edes puhua enää vauvan ihmisoikeuksien täyttymisestä jos toinen jätetään kuolemaan pöydälle ja toinen pelastetaan? Tätä on hyvä miettiä.
Pystytäänkö tähän alle keskustelemaan asiallisesti aiheesta?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kopioi ainakin selostuksesi, sillä se poistuu kohta.
Olet. Muut ovat langenneet mainostoimiston retkuun. Yhdysvalloissa keksittiin brändätä abortti lapsen surmaamisen sijaan naisen oikeuden omaan kehoon turvaamiseksi ja siitä tuli globaali menestys. Täälläkin sitä toistellaan sen kummemmin tajuamatta mitä se edes tarkoittaa. Kun kaikkihan kannattaa ihmisen oikeutta omaan kehoonsa, eiks juu?
Minä en tunne kiihkoa aihetta kohtaan. Minulta abortoitu kolme keskenmenoon kuollutta sikiötä.
Kaikissa tapauksissa sairaaloiden henkilökunta puhui ainoastaan *raskausmateriaalista*, joka poistetaan. Esimerkiksi raskausviikolla 12 kuollut sikiö on raskausmateriaalia Naistentautien ja synnytysten osastolla. Muuta nimitystä tilanteelle ei ole.
Lisäksi, tultuani 41-vuotiaana vahingossa raskaaksi pitkässä avioliitossa, ehdotti yksityislääkäriaseman gynekologi ratkaisuksi tilanteeseen ensimmäiseksi aborttia. Ei siis edes onnitellut, vaan oli vihainen, että olin mennyt raskautumaan ja halusi, että teen abortin.
Samoin, jos naisella on jo ennestään lapsi, ehdotetaan terveydenhuollossa ehkäisykeinoksi sterilisaatiota, vaikka ei ole minkään ehkäisyasian vuoksi lääkäriin hakeutunut.
Abortti on jokaisen naisen oma päätös. Olen itse joutunut keskeyttämään raskauden, kun sikiö ei olisi ollut elinkelpoinen kohdun ulkopuolella. Tiedän myös monia jotka ovat päätyneet keskeytykseen ihan vaan väärän elämäntilanteen vuoksi ja se on täysin heidän päätöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys on tosiaan haastava. Enkä itse kannata aborttioikeuden poistamista, sillä en näe, että pakko toimii. Enemmän tulisi vaikuttaa ihmisten haluun ja asenteisiin. Nykyään on järkyttävää, miten aborttiin jopa painostetaan esimerkiksi jos nainen on raiskattu vetoamalla siihen, että on väärin synnyttää ihmishirviölle lapsi, tai jos lapsi on vammainen painostetaan aborttiin tai jos odottava äiti on väärän ikäinen.
Eli abortti ei enää olekaan vain naisen oma päätös vaan myös asenteisiin vaikuttava asia, johon naista voidaan painostaa vastoin omaa tahtoa.
On myös sekä älyllisesti epärehellistä, että keskenmenon kokeneita vähättelevää kieltää sikiön ihmisyys. On väärin puhua "raskausmateriaalista" kun nainen voi omin silmin nähdä kuolleena syntyneen pienen ihmisen, jonka sydän on sykkinyt pari viikkoa sitten. Ei se ole vain "raskausmateriaalia". Varmasti osaltaan juuri aborttien takia, suhtautuminen keskenmenoihin ja kohtukuolemiin on niin välinpitämätöntä eikä niitä monikaan ymmärrä jo olemassa olleen lapsen menetyksenä.
Naiset ovat verenhimoisia ja tappavat ennemmin tai myöhemmin, miksei sitten omaa sikiötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on tosiaan vaikea kysymys. Pitääkö se raja vetää jonnekin sinne, missä elämän alku ei vielä tunne ja ajattele ja keskeytys voidaan turvallisesti tehdä? Koska jos aletaan puhua oikeudesta elämään, päädytään siihen, että lapsia pitäisi tehtailla maksimimäärä, jotta he kaikki saisivat oikeuden elämään.
Mä pystyn aivan hyvin puhumaan asiasta kiihkotta: me ollaan jo kokeiltu yhteiskuntia, joissa abortti on kielletty. Ne ovat aina tuhoisia naisille ja lapsille, usein miehillekin. Siksi laillinen, saatavilla oleva abortti on mun mielestä välttämätön osa toimivaa yhteiskuntaa. Jätän moraalikeskustelut ja kiihkoilun muille, tämä on vaan fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo se, että puhut abortista tappamisena, osoittaa ettet osaa puhua aiheesta kiihkottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeen kiinnosta tämä nykyihmisten öyhötys, mutta jotenkin erikoisesti naisten oikeus aborttiin ja palestiinalaisten vapauttaminen ovat samaa asiaa.
Siis todellisessa maailmassa arabikulttuuri ja naistenoikeudet ovat vastakohtia, mutta ei kuulemma saa järjellä näitä asioita pilatamä.
Minä olen miettinyt, että jos se aika mikä käytetään abortista riitelyyn käytettäisiin ehkäisystä puhumiseen, niin abortit vähenisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en tunne kiihkoa aihetta kohtaan. Minulta abortoitu kolme keskenmenoon kuollutta sikiötä.
Kaikissa tapauksissa sairaaloiden henkilökunta puhui ainoastaan *raskausmateriaalista*, joka poistetaan. Esimerkiksi raskausviikolla 12 kuollut sikiö on raskausmateriaalia Naistentautien ja synnytysten osastolla. Muuta nimitystä tilanteelle ei ole.
Lisäksi, tultuani 41-vuotiaana vahingossa raskaaksi pitkässä avioliitossa, ehdotti yksityislääkäriaseman gynekologi ratkaisuksi tilanteeseen ensimmäiseksi aborttia. Ei siis edes onnitellut, vaan oli vihainen, että olin mennyt raskautumaan ja halusi, että teen abortin.
Samoin, jos naisella on jo ennestään lapsi, ehdotetaan terveydenhuollossa ehkäisykeinoksi sterilisaatiota, vaikka ei ole minkään ehkäisyasian vuoksi lääkäriin hakeutunut.
Eihän keskenmenon seurauksena kuollut lapsi ole ollenkaan sama, kuin abortoitu sikiö. Monelle keskenmeno on todella suuri shokki, eikä mikään abortti. Myös se, että ihmiselle ehdotetaan sterilointia ei ole mikään aborttiin verrattava asia. Tuskin tuo lääkäri ihan syyttä on vihainen ollut, kun olet tullut raskaaksi ja ehdotellut aborttia. Et nyt taida kertoa ihan kaikkea.
Näin oman ensimmäisen lapsen syntymän kynnyksellä mietin että ei tää raskaana oleminen oo asia, jota kukaan lähtisi kestämään, jos ei lasta haluaisi tai siitä ei maksettaisi. En hyvää hyvyyttäni tätä lasta pyöräyttäisi adoptiota varten. Eikä väkisin raskaana ollessa niin kiinnostaisi ruokarajoitukset, neuvolakäynnit tai liikelaskennat, eikä vauvan hyvinvoinnista olisi mitään takeita. Lapsia pitäisi tehdä vaan niitä halutessaan eikä siksi ettei vaihtoehtoja ole, ei se oo lapsenkaan edun mukaista.
Enkä oo ees ehtinyt päästä synnytykseen asti että voisin sanoa sen olevan sellainen kokemus jota ei pitäisi joutua käymään läpi pakotettuna, kuten ei sektiotakaan, jos joku miettii että leikkaamallakin sen ulos saa.
Vierailija kirjoitti:
Jo se, että puhut abortista tappamisena, osoittaa ettet osaa puhua aiheesta kiihkottomasti.
Onhan se tappamista, jos sikiö on elossa. Tämä voidaan varmistaa noin raskausviikolla 5+3, jolloin sydän alkaa sykkiä. Tätä ennen toki on epävarmaa onko se elävä vai ei eikä sitä voida varmistaa. Koska monesti raskaudet päättyvät ihan luonnostaan ennen tätä. Eli kuolevat ihan itsestään.
Jos kuitenkin abortoi sellaisen jolla sydän on sykkinyt ja omalla toiminnalla aiheuttaa, ettei se enää syki on sen tappanut.
Ero on vain siinä, että pitääkö sitä moraalisesti hyväksyttävänä vai ei. Mutta kyllä siinä oikeasti tapetaan se sikiö. Kannattaa myös katsoa miten kehittynyt sikiö on jo rv 12. Sen sanominen ei ole kiihkoilua vaan ihan lääketieteellistä faktaa. Ja se on myös hyvä tiedostaa ennen aborttia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miettinyt, että jos se aika mikä käytetään abortista riitelyyn käytettäisiin ehkäisystä puhumiseen, niin abortit vähenisivät.
Itse asiassa abortit vähenevät. Viime vuonna, vai toissa vuonna, en enää muista kumpi, määrä kasvoi ihan aavistuksen edelliseen vuoteen verrattuna.
Evvk.