Lue keskustelun säännöt.
Onko oma koti paras paikka vanheta?
24.09.2026 |
Riippuu tietysti kodista ja elämäntilanteessa. Missä sinä haluaisit viettää "elämäsi ehtoota?"
Kommentit (14)
Pahoinvointialueen vetämässä vanhustenhoitolaitoksessa kuolet aliravitsemukseen, kotona mahdollisuudet selvitä ovat siis paremmat 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, koti. Vapaampi paikka, ei se että joku käskee aamusta iltaan. Yksityisyys.
On paras. Itse haluan asua loppuun saakka talossani maalla. Täältä lähden vain jalat edellä.
Kotona tietysti. Sen verran on nyt tullut vierailtua vanhojen sukulaisten luona eri hoitokodeissa ja -laitoksissa että en todellakaan lähde kotoa vapaaehtoisesti minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu missä kunnossa olen. Koti on silloin hyvä jos on liikuntakyky ja järki tallella. Jompikumpi jos noista menee niin on paljon hankalampaa.
Juuri näin, ja se koti kannattaa valita pitäen silmällä vanhenemisen tuomia haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu missä kunnossa olen. Koti on silloin hyvä jos on liikuntakyky ja järki tallella. Jompikumpi jos noista menee niin on paljon hankalampaa.
Juuri näin, ja se koti kannattaa valita pitäen silmällä vanhenemisen tuomia haasteita.
Mitä enemmän puuhaa, sitä paremmassa kunnossa pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun vanhassa talossa maalla. Voisin ajatella muuttavani helpompaan, kun kaikki puunteosta - kantoon ja pesien sytyttelyyn alkaa tuntua liian raskaalta, mutta toisaalta mummonikin asui näin satavuotiaaksi, maatalossa yksin. Uskon itseeni. Mielummin kuolisin tänne kotiin, vaikka jäätyisin ulos hankeen, kuin menisin vanhainkotiin. Vapaaehtoisesti en täältä lähde. Jos pakottavat, tiedän, mitä teen. Valkoista kattoa en lähde tuijottamaan millekään osastolle mihinkään laitokseen yhtään mihinkään kaupunkiin.
Maalla olet lähellä luontoa, eläimesi saavat kirmata vapaana, saat liikuntaa, ja kaikki - aivan kaikki, kuolemakin - tuntuu luonnollisemmalta täällä.
Vierailija kirjoitti:
Asun vanhassa talossa maalla. Voisin ajatella muuttavani helpompaan, kun kaikki puunteosta - kantoon ja pesien sytyttelyyn alkaa tuntua liian raskaalta, mutta toisaalta mummonikin asui näin satavuotiaaksi, maatalossa yksin. Uskon itseeni. Mielummin kuolisin tänne kotiin, vaikka jäätyisin ulos hankeen, kuin menisin vanhainkotiin. Vapaaehtoisesti en täältä lähde. Jos pakottavat, tiedän, mitä teen. Valkoista kattoa en lähde tuijottamaan millekään osastolle mihinkään laitokseen yhtään mihinkään kaupunkiin.
Maalla olet lähellä luontoa, eläimesi saavat kirmata vapaana, saat liikuntaa, ja kaikki - aivan kaikki, kuolemakin - tuntuu luonnollisemmalta täällä.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu missä kunnossa olen. Koti on silloin hyvä jos on liikuntakyky ja järki tallella. Jompikumpi jos noista menee niin on paljon hankalampaa.
Juuri näin, ja se koti kannattaa valita pitäen silmällä vanhenemisen tuomia haasteita.
Mitä enemmän puuhaa, sitä paremmassa kunnossa pysyy.
No ei todellakaan näin. Jokaisella on oma raja siihen tekemisen määrään, minkä ylitys kuormittaa liikaa ja estää palautumisen. Henkinen tai fyysinen burnout on väistämätön seuraus. Sitten loppui tekemiset kokonaan.
No, niin kauan kuin kuntoa vähänkin riittää, aion elää täysillä. Todennäköisesti jossain muualla kuin Suomessa. Sitten kun kunto alkaa menemään heikommaksi, yritän asua silti kotona niin pitkään kuin tukitoimilla pystyy. Mutta en ala iän perusteella automaattisesti miettimään mitään esteetöntä loppusuoran asuntoa ennen kuin on pakko. Ei mun 80-vuotiaat vanhemmatkaan vielä semmoisia mieti, asuvat saaristossa ja purjehtivat ja reissaavat paljon.
Riippuu missä kunnossa olen. Koti on silloin hyvä jos on liikuntakyky ja järki tallella. Jompikumpi jos noista menee niin on paljon hankalampaa.