Lue keskustelun säännöt.
Olisitko katkera jos joku toinen henkilö kokisi saman vastoinkäymisen kuin sinä ja saisi valtavasti tukea ja tsemppiä?
23.09.2026 |
Ja sinä kärvistelit samassa tilanteessa yksin vuosikausia.
Kommentit (32)
Minä kärvistelen edelleenkin, mutta en valita. Itse valitsin tieni, joka on kuljettava loppuun tai olen epäonnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
🎶🎶 En ole katkera, mutta kuitenkin... 🎶🎶
Mä toivoisin muiden saavan tukea. Ymmärrän että sellaisesta koulukiusaamisesta mitä sain osakseni koko peruskoulun olisi looginen lopputulos ollut hengenlähtö.
Vierailija kirjoitti:
En, miksi kokisin? Ennemmin ajattelisin, että hyvä että edes hän saa apua, jota itse en ehkä osannut pyytää tai että hänellä on sellaisia ystäviä, joita minulla ei ole.
Sille on aina kuitenkin jollain tasolla olemassa syynsä, että toisia autetaan ja toisia ei. Jos itse jään ilman apua, niin todennäköisesti olen jollain tavalla itse myötävaikuttanut sellaisen tilanteen syntymiseen.
Niin no jos sinua ei tueta, niin sinulla varmaan ei ole välittäviä läheisiä ympärilläsi, eikä todellisia ystäviä jotka auttaisivat. Sillä toisella varmasti on toisenlainen tilanne. On kuitenkin aika jyrkkää sanoa, että olisit itse jollain lailla aiheuttanut sen, että olet yksin., kun emme ollenkaan tiedä, mikä on tilanteesi. Oltekohan yrittänyt etsiä, tai olisiko sinun mahdollista saada ammatti apua itsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No periaatteessa. Mulla on vaivoja,jotka on menny lääkäreille kun kuuroille korville eikä apua heru. Ja sitten joku tuttu ohimennen sanoo hänen vaivat ( samat kun mulla), saa leikkaus aikaa, saa antibiootteja ja vaikka mitä. Ja minä olen näiden vaivojen kanssa eläny jo 20 vuotta eikä apua tullut. Mulle aina lääkäri " huutaa", että ei antibiootteja tule. En ole ikinä edes pyytänyt. En tiiä, ehkä siellä mun tiedoissa sitten on jotain, että hankala potilas tai luulosairas tai jotain. Alkoholistejakin kohdellaan paremmin kun tällästä ihmistä joka käy töissä eikä sitä kuunnella vaan pitää vaan sinnitellä sitten hautaan asti. Enhän mä edes kehtaa mennä uusien vaivojenkaan takia lääkärille kun tuskin niihinkään saa apua.
En ole katkera, tiedän että maailma toimii noin. Joku saa apua ja toinen ei mitään. Tämän eriarvoisuuden huomaa oikein hyvin yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo? Itselleni on näin käynyt.
Monesti näistä yksinjäämistilanteista on syntynyt trauma, koska traumahan ei synny siitä, mitä tapahtui, vaan siitä että jäi tapahtuneen kanssa yksin.
Itse en näe että käytöksessäni tms. olisi mitään, mistä seuraisi se etten saa apua, sen sijaan olen vahvan oloinen ihminen, jonka vuoksi ihmiset varmaan ajattelee että pärjään yksin. Ironista on se, että minusta on tullut vahva koska olen aina joutunut pärjäämään yksin. Jotenkin tämä ympyrä pitäisi katkaista.
Vierailija kirjoitti:
Joo? Itselleni on näin käynyt.
Monesti näistä yksinjäämistilanteista on syntynyt trauma, koska traumahan ei synny siitä, mitä tapahtui, vaan siitä että jäi tapahtuneen kanssa yksin.
Itse en näe että käytöksessäni tms. olisi mitään, mistä seuraisi se etten saa apua, sen sijaan olen vahvan oloinen ihminen, jonka vuoksi ihmiset varmaan ajattelee että pärjään yksin. Ironista on se, että minusta on tullut vahva koska olen aina joutunut pärjäämään yksin. Jotenkin tämä ympyrä pitäisi katkaista.
Komppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katkera. En voi sille mitään. Siskoni saa kaiken mahdollisen tuen ja teeskenteli olevansa liian heikkomuelinen tekemään mitään kun isämme kuoli. Minä hoidin kaiken yksin ja maksoin yksin. Varmasti heikkomielisyys olisi unohtunut, jos perintöä olisi ollut tulossa.
Miksi?
Ei muuttaisi elämääni millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo? Itselleni on näin käynyt.
Monesti näistä yksinjäämistilanteista on syntynyt trauma, koska traumahan ei synny siitä, mitä tapahtui, vaan siitä että jäi tapahtuneen kanssa yksin.
Itse en näe että käytöksessäni tms. olisi mitään, mistä seuraisi se etten saa apua, sen sijaan olen vahvan oloinen ihminen, jonka vuoksi ihmiset varmaan ajattelee että pärjään yksin. Ironista on se, että minusta on tullut vahva koska olen aina joutunut pärjäämään yksin. Jotenkin tämä ympyrä pitäisi katkaista.
Näinpä. Minulle ei myönnetä ees saikkua, vaikka työkaverille myönnetty vastaavissa.
Näin onkin käynyt. Mutta enpä viitsi avautua siellä sun täällä. Ja menneisyyttä pidän kauempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään. Sehän olisi loistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi?
Ei muuttaisi elämääni millään tavalla.
Minun olisi muuttanut ratkaisevasti.
En oo katkera mutta joskus vtuttaa suorastaan se, että toisen vaivoja tai ongelmia jo lähtökohtaisesti kuunnellaan eri tavalla kuin minun. Esimerkkinä. Minä harvoin puhun omista asioistani töissä, mutta kun kerroin hiolestuneena kahvihuoneessa miten siskoni lapsi joutui edellisiltana pahaan onnettomuuteen ja on nyt teholla, työkaveri sanoi kirjaimellisesti "jaa" ja samassa lauseessa alkoi kertomaan omasta onnettomuudestaan. Hän sai ihan valtavasti sympatiaa muilta osakseen, enkä edelleenkään käsitä miten, koska jaksaa joka toinen viikko puhua samasta onnettomuudesta (joka muuten tapahtui 20v sitten) ja sen tarinan on kaikki kuulleet sata kertaa. Minun juttu vain lipui pois sen tieltä. Oikeasti kaipasin vain huoleeni vähän sympatiaa tai edes jatkokysymystä, miten pahasti kävi, mutta ei, työkaverin vaivoista jatkettiin oikein sujuvasti.
Ehkä. Kaverini isä itsemurhan samaan aikaan kun Thaimaassa oli tsunami, samasta koulusta yhden lapsen isä kuoli siellä. Tuo jonka isä kuoli tsunamissa sai kaiken ymmärryksen ja myötätunnon, kaverini taas sai jopa syytöksiä siitä että isänsä oli tehnyt itsemurhan. Mitäs jos sille jonka isä kuoli tsunamissa olisi sanottu samalla tavalla? Tuskin.
Tätähän tapahtuu jatkuvasti läpi elämän jossain määrin. Ei ehkä välttämättä aina vastoinkäyminen, mutta selvästi toinen saa tsempit ansiotta. Koulussa stipendit annettiin oppilaille, jotka pistivät kaiken ihan pelleilyksi, mutta joiden vanhemmat olivat silmäätekeviä. Itse kun panosti koulunkäyntiin niin ei saanut ainuttakaan stipendiä. Töissä täsmälleen samanlaisia töitä ja samalla nimikkeellä tekevä kollega sai palkankorotuksen, koska hän vaimoineen sai lapsen. Kuulemma lapsi on kallis ja siksi rahaa tarvitaan enemmän. Töitä hän teki lapsen tuomien kiireiden vuoksi vähemmän. Itse en saanut palkankorotusta, vaikka lapsettomana tein himuisesti töitä ja palkattomia ylitöitä. Talolla ei ollut kuulemma varaa korotukseen. Ja niin edelleen... esimerkkejä on vaikka kuinka.
En, miksi kokisin? Ennemmin ajattelisin, että hyvä että edes hän saa apua, jota itse en ehkä osannut pyytää tai että hänellä on sellaisia ystäviä, joita minulla ei ole.
Sille on aina kuitenkin jollain tasolla olemassa syynsä, että toisia autetaan ja toisia ei. Jos itse jään ilman apua, niin todennäköisesti olen jollain tavalla itse myötävaikuttanut sellaisen tilanteen syntymiseen.