Kai se työssäkäyvä ihminen on vakio-oletus
siis kun tyyliin lukkoseppä kyseli sarjoittaessaan meidän lukkoa, et "sinäkö se oot etätöissä? Voit samalla vahtia taloa". Mä vaan et joo, niin..
Oon oikeasti työtön. Oon kyllä ollu joskus etätöissä mut hyvin sitä osaa "valehdella" vastaavissa tilanteissa. Tai en tiiä onko se sinänsä valehtelua kun mitä se ulkopuolisille kuuluu oonko kotona sairaslomalla, vanhempainvapaalla,työttömänä, opiskelijana, eläkkeellä, sattuuko vaan olee vapaapäivä tai pidänkö vaikka kesälomaa.. Toki varmaan jos olis vapaapäivä tai loma niin voisin vastata et ei kun olen just lomalla. Mut jostain syystä ei tule sanottua et ei kun olen työtön ja siksi päiväsaikaan kotona.
Vastaavia tilanteita ollu muitakin. Tyyliin menin vanhempainvarttiin koululle niin luokanvalvoja totes smalltalkina et pääsit sitten töiltäsi lähtemään.. mä vaan et joo, se järjesty. Heh, tulin vaan kotoa koululle, en ollu töissä. 😄
Sit yks naapuri kerran ku ohimennen juteltiin jotai pihalla niin katsoi aiheelliseksi mainita et miks hän nyt siinä keskellä arkipäivää on eikä työpaikalla. Et "mua saattaa näkyillä tässä välillä pyörimässä päivisin kun teen nyt kotoa käsin töitä tämän kesän".. mä vaan et aijaa, joo. Olettikohan et selitän vastavuoroisesti miks itse olen arkipäivänä pihan läpi kulkemassa. Noh, en katsonut tarpeelliseksi. Eikä kysynyt suoraankaan. Mut oisin varmaan sanonu et joo mäki teen.. vaikken oikeasti tehny kun olin työtön.
Mut siis ihmiset jotenkin olettaa et on töissä ja taas työttömänä on se häpeä kuitenkin kun ei vaan helposti tule suusta ulos et työttömänä oon niin pyörin tässä päivisinkin tai on hyvin aikaa tulla millon vaan koululla käymään tms.
Onko muilla vastaavaa? Suht helppo vaan vastata niinku odotetaan/oletetaan eli kuin olis töissä vaikkei oo. Siis tollasissa tilanteissa. Ei nyt tutuille tai jos on enemmänkin tekemisissä.
Kommentit (15)
Olet henkisesti yhteiskunnan alistama jos et uskalla kertoa totuutta.
Onko työpaikka enää vakio-oletus? Onko se ikinä ollut?
Työpaikkaa kysellään melkein ensimmäisenä, jos tapaa uuden ihmisen. Se on se vakio-oletus.
Tämän takia en ole vuosiin käynyt missään tapahtumissa, bileissä tai muissakaan paikoissa missä saattaa joutua juttelemaan ihmisille muutamaa sanaa enemmän. Joskus vielä jaksoin valehdella, mutta enää en.
Takapajuisille konservatiiveille työ-uskovaisille näin kai onkin.
Vierailija kirjoitti:
Olet henkisesti yhteiskunnan alistama jos et uskalla kertoa totuutta.
Käytännössä kuvailit kaikki suomalaiset
Sattumalta tulin joku aika sitten rupatelleeksi satunnaisen ihmisen kanssa kun odotimme kirpparin avautumista. - Hän vaikutti yllättyneeltä, kun kerroin olevani työtön. Tuntui itsestänikin hyvältä kun saatoin asiasta rehellisesti kertoa, vaikka kyllä työttämyys myös harmitaa ja suututtaa ja kiukuttaa.
Jos ajattelisin enempo omaa mielenterveyttäni niin eihän minun kannattaisi esimerkiksi käydä juurikaan palstaila, jossa kohtaa (lähes) joka kerrta työttömiä halveksiviin ja loukkaaviin kirjoituksiin, joiden huomaamatta huomaan välillä tunkevan ihoni alle. - Niin kai niiden on tarkoituskin, vaikka näin ajatellessa tulee mieleeni, että onko minusta tulossa pian erialsiin enemmän ja vähemmän fiskuihin salaliittoihin uskova hörhö?.
Mutta ei. e En anna niiden sen paremmin kuin työttömyyden nujertaa isteäni.
Mitäkö teen täällä? - Kai tämä palsta on myös yksi tapa yrittää pitää pääni koossa kun en asuinsalueelstani tunne oikeastaan kuin ne harvat, joiden kanssa vielä hetki sitte olin samassa työyhteisössä. He tosiatsieksi voimassa olevilla soppareilla itse taas yhdessä määräaikaisuudessa, Mutta niin mukavia kuin he ovatkin niin kovin eri elämänvaiheessa ja tilanteessa kuin minä. - Muut "oikeista läheisstä" asuvat lähimmät muutaman sadan kilometrin päässä.
Minä en oleta kenestäkään mitään, olettamus on kaikkien virheiden äiti.
Vierailija kirjoitti:
Minä en oleta kenestäkään mitään, olettamus on kaikkien virheiden äiti.
Tajuaisivatpa useammat ihmiset tämän
Vierailija kirjoitti:
Minä en oleta kenestäkään mitään, olettamus on kaikkien virheiden äiti.
Toisaalta olettaminen on perin yleisinhimillstä. - On voiton puolella, jos tiedostaa, että istellä on ennakkoluuloja, kuten useimmilla meistä on mutta tiedostaa myös, että ne ovat ennakkoluuloja, joilla ei ole aina välttämättä yhtään mitään pohjaa mutta toisaalta voivat myös suojella meitä. Vaikka vastuu on tekijällä, eikä uhrilla niin on ihan fiksua ettei esimerkiksi lähde puolenyönaikoihon pelkissä pikkareissa baariin päihtyneessä mielentilassa, vaikka teksin mieli saada lisää viinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oleta kenestäkään mitään, olettamus on kaikkien virheiden äiti.
Toisaalta olettaminen on perin yleisinhimillstä. - On voiton puolella, jos tiedostaa, että istellä on ennakkoluuloja, kuten useimmilla meistä on mutta tiedostaa myös, että ne ovat ennakkoluuloja, joilla ei ole aina välttämättä yhtään mitään pohjaa mutta toisaalta voivat myös suojella meitä. Vaikka vastuu on tekijällä, eikä uhrilla niin on ihan fiksua ettei esimerkiksi lähde puolenyönaikoihon pelkissä pikkareissa baariin päihtyneessä mielentilassa, vaikka teksin mieli saada lisää viinaa.
Mikäli jäi huomaamatta, tuo on käytännössä käännetty toisin päin. Eli "ei ole minun vikani että lähdin tuntemattoman mukaan ja kävi huonosti".
Ettei vahingossakaan tarvitse ottaa vastuuta edes omista valinnoistaan.
Vapaaherra/-rouva. Käytännössä jos työttömäksi jäisi, niin ansiosidonnaisella kitkuttaisin sen reilun vuoden, säästöillä toisen vuoden ja sijoituksilla (sekä niiden tuotoilla) pystyisin kitkuttamaan varmaan eläkkeelle asti. Jos ansiosidonnaisen jälkeen muuttaisi maasta, johonkin Ranskan maaseudulle, niin ei menisi edes kituuttamiseksi vaan eläisi melkoisen hyvääkin elämää loppuun asti.
Juu mut mulle työssäkäyvä nainen on myös must must, joka hoitaa itse taloutensa ja älyää säästää, eikä osta mitään sontahömppää ja "kauneus-kusetus-tuotteita". ;)
M30
Onhan se, samoin kuin että on heterosuhteessa ja kolmekymppisellä on lapsia. Ei mikään näistä aina pidä paikkaansa mutta yleinen oletus se silti on.
No joo. Joillekin tuo on enemmän ideologinen juttu kun toisille. Antaa olla. Ei kaikki työttömätkään ole työttömyyden faneja aina.
Kai tuo oli jotenkin kohteliaampi kuin vaikka "sinäkö se oot työttömänä? Voit samalla vahtia taloa"?
Tai se että alkaisi tivaamaan että ootko työtön vai miksi oot kotona?