Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää pitäisikö erota?
20.09.2026 |
Meillä on miehen kanssa arki nykyään yhtä tervanjuontia. Ne vähät kerrat kun päivittäin jutellaan enää liittyvät vain käytännön asioihin ja melkein joka päivä jompi kumpi suutahtaa jostain. Ei ole väkivaltaa, paitsi ehkä henkistä (piikittelyä yms). Läheisyyttä on jäljellä enää iltapusut ja aamuhalit (samat mitä annan lapsellekin...). Olen miettinyt jo pitkään, että tätäkö se elämä pitkässä suhteessa sitten on. Illat töiden jälkeen mies puuhailee omissa harrastuksissa tai autotallissa. Itse huolehdin sillä välin päiväkoti-ikäisestä lapsesta ja koirasta, ja koitan kotitreenejä tehdä siinä sivussa. Mies osallistuu hyvin harvoin viikonloppuisin perhereissuihin (ulkoilu, uimahalli, mummolassa käynti). Ei huvita enää edes pyytää apua, helpommalla pääsee kun tekee vain itse kaiken lapseen liittyvän metatyön. Harkitsen eroa, mutta pelkään miten se vaikuttaa lapseen. Lähipiiri myös suht pieni (oma sisko asuu kaukana ja isovanhemmat jo iäkkäitä), joten mietin miten jaksaisin yksinhuoltajana, vaikka tuntuu, että olen jo yksinhuoltajana parisuhteessa. Muita samassa tilanteessa?
Kommentit (18)
No oletteko puhuneet teidän parisuhteen tilasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korvaa miehen joka 1 sana pierulla. Miltä tuntuu? Sitten tiedät onko aika erota.
No siitä sen tietää, ettei viihdytä yhdessä.
No sä voit miettiä, että voitko asua puolisosi kanssa kuten kämppikset.
Minä asennoiduin niin, että puolisoni on vain kämppis nykyään. Hyödymme kuitenkin puolin ja toisin työpanoksista, joita teemme talossamme.
Asumiskulut pysyy pieninä kun on 2 maksajaa. Ruokaa tehdään parin päivän satsit kerrallaan. Pihatöissä päästään puolta helpommalla kun on 2 tekijää jne
Vierailija kirjoitti:
No siitä sen tietää, ettei viihdytä yhdessä.
Minä vetäydyn omaan tilaani aina kun alkaa tympimään puoliso.
Hänelläkin on oma tila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo jos tosirasite on sun puoliso, niin mieluummin sitten jatkat yksinhuoltajana.
Vetelävätys-törtsytyyppi ovesta ulos vaan.
Siitä, kun ärsyynnyksen ja välittämisen tilalle astuu välinpitämättömyys. Täysin tunteettomuus ihmistä kohtaan.sen vain tietää, koska on oikea aika erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotahan se on monilla. Miehet kasvatetaan niin itsekkäiksi, ja he itse ylläpitävät vielä aikuisenakin samaa vääristynyttä kuvaa itsestään suhteessa muihin. Mikäpä siihen auttaisi.
Ap:n kirjoituksesta huokuu syvä tyytymättömyys.
Jos ei tee sinun kanssasi mitään vaan tekee omia juttuja niin ei tuo ole enää parisuhde vaan kaveri suhde. Olen eronnut tuollaisesta suhteesta. Jos mies lupasi jotain että tehdään jotain lauantaina niin se perui sen koska kaveri oli pyytänyt kaljaa juomaan. Sitten sanoin miehelle että parempi että muutamme erilleen mahdolliimman nopeasti. Olin jo seuraavaksi päiväksi tilannut muuttoauton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No elämä ei ole yhtä romantiikan ja seksuaalisuuden festivaalia. Ihmisen tulee keskittyä myös yhteiskuntaan, sukuun, lapsiin ja myös suojata omaa elämää ja läheisten elämää kaaokselta, mitä polygamia siihen tuo. Äärimmäisen harvoin nämä kakkosmiehet ja naiset ovat millään tasolla sivistyneitä ja lisäksi usein eronneen pariskunnankin viha toisiaan kohtaan roihahtaa vasta eron myötä
Etsi elämään uusia virikkeitä ja mielenkiinnon kohteita. Uudista itseäsi. Mutta ei uuden panokumppanin myötä. Älä stagnoidu tai jää tuleen makaamaan, mutta älä myöskään räjäytä elämäsi ja lastesi elämän perustaa, joka on avioliitto.
Avioliiton ei tarvitse olla joka päivä tai edes joka vuosi mitenkään erityisen palkitsevaa, kunhan se ei ole aktiivisen negaatiivista. Negatiivisuutta voi välttää etäisyyttä ottamalla ja virkistämällä itseään muualla. EI pano- tai sivusuhteessa vaan muissa harrasteissa.
Jos etäisenä aikana puoliso alkaa pettämään niin sitten ei voi mitään, sellainen ihmineen ei sovellu avioliittoon. Mutta tähänkään ei kannata reagoida itse polygamiseksi alkamalla, vaan etsiä tuki ja turva oman sielun kasvulle ja kehitykselle muualta kuin mädästä aviopuolisosta.
Romantiikka on vain yksi elämän monista nautinnoista. Etsi ne muut.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tee sinun kanssasi mitään vaan tekee omia juttuja niin ei tuo ole enää parisuhde vaan kaveri suhde. Olen eronnut tuollaisesta suhteesta. Jos mies lupasi jotain että tehdään jotain lauantaina niin se perui sen koska kaveri oli pyytänyt kaljaa juomaan. Sitten sanoin miehelle että parempi että muutamme erilleen mahdolliimman nopeasti. Olin jo seuraavaksi päiväksi tilannut muuttoauton
Absurdi ajatus, että läpi elämän monogaminen suhde olisi joka päivä tai edes joka vuosi kuin paitana ja perseenä elämistä. Se on 60 vuotta. Kaikkeen kyllästyy. Siksi pitää uudistaa itseään, joko yhdessä tai erikseen ja palata sen aviopuolison luo uudistuneena. Jos yksilöt osaavat tämän niin se on erittäin palkitsevaa molemmille. Jos itse osaa niin tätä taitoa kannattaa silti ylläpitää, vaikka puoliso ei osaisikaan. Hän voi vaikka mallioppia.
Se että vie elimensä toisen parittelukumppanin luokse kun parittelu yhden kanssa loppuu on alhaisempaa kuin eläimillä. Täydellinen moraalirappio, alhaisemmaksi kuin muut maanisäkkäät vajoaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit sitoutunut puolisoosi ja vihitty, et edes miettisi tuollaista.
Olet kuitenkin tytön hupakko, johon miehesi ei voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
No sä voit miettiä, että voitko asua puolisosi kanssa kuten kämppikset.
Minä asennoiduin niin, että puolisoni on vain kämppis nykyään. Hyödymme kuitenkin puolin ja toisin työpanoksista, joita teemme talossamme.
Asumiskulut pysyy pieninä kun on 2 maksajaa. Ruokaa tehdään parin päivän satsit kerrallaan. Pihatöissä päästään puolta helpommalla kun on 2 tekijää jne
Oikea asenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin huvittaa ajatus, että AP on muutama vuosi sitten lapsen syntymän aikaan ollut mielettömän onnellinen miehensä kanssa ja nyt sitten inhoaa miestään. Miten se tilanne voi muutamassa vuodessa muuttua noin paljon?
Jos edes mietit eroa niin paljon on jo mennyt pieleen. Joskus kannattaa lähteä vaikkei tietäisi vielä tulevasta.
Olen ehdottanut pariterapiaan menoa, mutta mies torjuu sen. Hänkään ei ole suhteemme nykytilaan tyytyväinen, mutta ehkä ei kehtaa erota tai kokee, että tätä parempaakaan ei ole muualla tarjolla.
AP
Jos et viihdy, voit miettiä onko omassa päässäsi vikaa. Ei puolison ole tarkoitus saada sinua viihtymään ja tehdä sinusta onnellista. Onnellisuus tulee sisältä päin, omasta itsestäsi.
Mieti, miten järjestäisit itsellesi sellaisia asioita, menoja ja harrastuksia, jotka viihdyttäisivät sinua ja tekisivät onnelliseksi.
Kun alat itse viihtyä ja katsot positiivisesti elämääsi, voi suhteenne alkaa parantua samalla.
Mitä AP on itse tehnyt parisuhteen eteen?