Vinkkejä elämään kumppanin kanssa, jolla keskittymisvaikeuksia?

Epäilen, että miehelläni on joku diagnosoimaton keskittymisvaikeus. Tästä todisteena lapsuudessa ja nuoruudessa huono koulumenestys (on kuitenkin fiksu tyyppi ja työelämässä menee hyvin) ja nyt aikuisena jatkuva väsymys kaiken jälkeen, joka vaatii keskittymistä ja niitä tyypillisiä keskittymisvaikeuksien oireita, kuten asioiden kesken jättämistä ja prokrastinaatiota, aikatauluttamisen vaikeutta jne. 

Esimerkiksi Prisman kokoisessa kaupassa ruokaostoksiin menee ihan tolkuton määrä aikaa, koska hän ei etukäteen ole tietoinen mitä ollaan hakemassa, ei kysy siellä kaupassakaan, poukkoilee paikasta toiseen ja lähtee omille seikkailuilleen katselemaan kaikenlaisia uusia tuotteita. Tämä johtaa siihen, että minä joudun olemaan sellaisessa äidin roolissa, joka taas uuvuttaa minut, koska lopulta se olen minä, joka joudun ottamaan vastuun siitä, että kaikki tulee ostettua. 

Arkea on ihan mahdotonta aikatauluttaa, osittain miehen työaikataulujen takia, jotka vaihtelevat jatkuvasti, mutta osittain siksi, että hän ei osaa laittaa rajoja millekään tekemiselle. Esimerkiksi kavereiden kanssa saattaa viettää 5 tuntia ja saapua kotiin myöhään aamuyöstä, vaikka tietää, että aamulla on jotain sovittua tekemistä, joka sitten joskus jää tekemättä tai venyy venyy. Ollaan puhuttu tästä ja sovittu, että hän voisi sen 5 tunnin sijaan olla vaikka 3 tuntia (siis näin esimerkkinä, ei ole tarkkoja aikoja tietysti...) tekemässä jotain asiaa, mutta nämä tilanteet ja suunnitelmat tulee usein ihan yllättäen ja se aikatauluttaminen unohtuu ihan kokonaan siinä sitten tekemisen lomassa.

Rakastan kumppaniani ja ymmärrän, että hänellä on vaikeaa näiden asioiden kanssa ja siksi haluan olla tukena, koska yhteinen arki on tällä hetkellä haastavaa. Onko teillä mitään vinkkejä, mikä on toiminut omissa suhteissanne, jos toisella tai vaikka molemmilla on näitä haasteita? En ole täällä valittamassa ihanasta miehestäni, vaan kerron näitä juttuja selittääkseni mikä tilanne on tällä hetkellä.