Päiväkodeissa muille vaaralliset lapset
Kaikissa päiväkodeissa, joita on lasten kautta nähnyt, joku lapsi on hyvin aggressiivinen, puhuu rumasti muille ja potkii, lyö ja tönii. Tilanteet ovat usein hengenvaarallisia, nämä lapset tappaisivat toisen lapsen, jos hoitaja ei menisi väliin.
Näiden lasten vanhemmat ovat niitä, joilla on vanhemmuus hukassa. Vanhempia ei kiinnosta lapsen käytös ja he eivät koskaan kiellä lasta. Yleensä myös vanhemmat ovat samanlaisia, röyhkeitä ja itsekkäitä.
Pitäisi ottaa käyttöön sakko vanhemmille, jotka tällaisia lapsia kasvattavat. Lisäksi nämä lapset pitäisi siirtää erityispäiväkoteihin. Pitäisi jo päiväkoti-iässä bongata nämä lapset pois muiden joukosta.
Kommentit (4)
Tämän vuoksi otin oman lapsen pois hoidosta, väkivaltainen kersa kun sattui olemaan kermap€rs€, jonka vanhemmat olivat ns. ylempää kastia. Hoitsut eivät puuttuneet kertaakaan sen pennun käytökseen ja nuoleskelivat kilpaa vanhempia. Annoin kyllä palautetta, mutta tilanne ei ole edelleenkään muuttunut päiväkodissa. Onneksi ei tarvitse viedä lasta enää sinne, vaan hänelle järjestyi toinen, parempi hoitopaikka.
Oman kokemuksen mukaan suurella osalla näistä aggressiivisista lapsista on jo olemassa tai tulossa jokin diagnoosi ja sitä kautta etsitään sopivaa lääkitystä ja/tai muita tukitoimia. Osaa lapsista saa hoitajatkin pelätä. Toisaalta oma otantani on suppea ja pohjautuu lähinnä integroituun pienryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan suurella osalla näistä aggressiivisista lapsista on jo olemassa tai tulossa jokin diagnoosi ja sitä kautta etsitään sopivaa lääkitystä ja/tai muita tukitoimia. Osaa lapsista saa hoitajatkin pelätä. Toisaalta oma otantani on suppea ja pohjautuu lähinnä integroituun pienryhmään.
Ei kai päiväkoti-ikäisillä vielä ole diagnooseja? Tunnekylmiä piirteitä ei välttämättä kaikki hoitajat edes tunnista, ei ainakaan kokemattomat. Hoitajien kauttahan nämä prosessit lähtisivät käyntiin.
Ap
Kun olin itse lapsi pelkäsin näitä aggressiivisia lapsia. Katson aina että leikin mahdollisimman kaukana heistä ja pyrin välttämään kohtaamisia heidän kanssaan. Joskus kun oli pakko kohdata, niin tiesi että ei se umpiluupää ymmärrä puhetta (kokeiltu oli), leluja jos tarjosi rikkoi ne, leikkiminen hänen kanssaan mahdotonta (kokeiltu oli), karjuminen tai huutaminen (joskus tepsi, joskus ei), lyöminen takaisin (tepsi huonosti kun olin pieni). Itkemällä sai sentään hoitajan paikalle ja apuun.