Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naiset, onko adhd pahentunut vaihdevuosien myötä?
16.09.2026 |
Olen ollut aina aikaansaava, mutta nyt adhd jumitukset on kuin potenssiin sata ja kaikki tekeminen tahmaa, juuttuu, jää kesken. En saa mitään aikaiseksi. Ärsyttää tämä ihan suunnattomasti.
Lääkkeet ei pure kuten ennen. Otin estrot käyttöön, kun meni yöunet. Nukun taas hyvin, mutta päivät on kuin kävelisi siirapilla päällystettyä tietä.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
On. Dramaattisesti. Viimeisten 5-6 vuoden aikana pallo tipahti ja kieri ulottumattomiin ja olen onnistunut sotkemaan esimerkiksi raha-asiani totaalisesti. Impulsiivisuus ja jämähtämiset vuorottelevat ja saan aikaiseksi ainoastaan kaaosta. Onneksi ei ole lapsia. Puoliso on kovilla. Lisäksi sairastuin vakavasti ja hormonikorvaushoito ei sen vuoksi ole vaihtoehto.
Onko tähän mitään apua saatavilla? Ainakaan hormonikorvaushoito ei auta. Tai ehkä tää olis vielä pahempi ilman sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on Concerta--annostus maksimissa ja se auttaa jonkin verran esim kotihommien tekemisessä. Itsellä tuntuu, että tarvitsisin ihan konkreettisesti apua asioideni järjestämiseen mutta koska olen työelämässä ja ns pärjännyt "normaalisti" nuoruuden jälkeen eikä ole niitä lapsia niin ilmeisesti olen väliinputoaja ja ainoa "apu" mitä olen saanut oli joku onneton nettiterapia. Se oli ajan tuhlausta.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on Concerta--annostus maksimissa ja se auttaa jonkin verran esim kotihommien tekemisessä. Itsellä tuntuu, että tarvitsisin ihan konkreettisesti apua asioideni järjestämiseen mutta koska olen työelämässä ja ns pärjännyt "normaalisti" nuoruuden jälkeen eikä ole niitä lapsia niin ilmeisesti olen väliinputoaja ja ainoa "apu" mitä olen saanut oli joku onneton nettiterapia. Se oli ajan tuhlausta.
Tämä on se suurin ongelma, että ihan kaikki voimavarat menee töistä selviämiseen, eikä edes riitä siihen. Kotona ei pysty tekemään juuri mitään. Työn lisäksi käytän jonkinverran aikaa liikkumiseen, sillä ilman sitä adhd ja vaihdevuodet vetää mut ihan matalaksi.
Esimerkki. Tähän saakka olen saanut hoidettua aina jotenkuten kodin viikkosiivouksen ja muut velvollisuudet. Nyt oli 2kk siivoamatta. Olen 51, ja mielestäni selvinnyt menopaussiin asti arjesta jopa oikein hyvin haasteista huolimatta. Nyt en enää.
Mulla toimii yleensä tehtävälistat. Viivaan yli hommat jotka on tehty ja lisään uusia. Listoja on jääkaapin ovessa (kotityöt), vihkoissa ( duunit, harrastushommat) ja tarralapuilla.
Jos en kirjoita tehtäviä heti ylös, unohdan ne. Jotenkin myös se, että näen ne kirjoitettuna, auttaa suorittamaan niitä ja tulee hyvä fiilis kun pääsee viivaamaan yli.
Onko teidän elämässänne mitään kivoja ja innostavia asioita vai pyöriikö kaikki noiden pakollisten velvollisuuksien ympärillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin stanasti, vaikka esivaihtarit vasta meneillään.
Tämä on muuten yksi syy miksi aikuiset adhd-naiset jäävät edelleen huomaamatta. Kun kyseessä on ns. korkeamman toimintakyvyn tapaukset, romahdus laitetaan vain vaikeiden vaihtareiden piikkiin, eikä ajatella että kyseessä onkin täysin normaalit vaihtarit ja niistä johtuva adhd-oireiden paheneminen.
Ei ole vielä edes alkanutkaan, adhd siis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Dramaattisesti. Viimeisten 5-6 vuoden aikana pallo tipahti ja kieri ulottumattomiin ja olen onnistunut sotkemaan esimerkiksi raha-asiani totaalisesti. Impulsiivisuus ja jämähtämiset vuorottelevat ja saan aikaiseksi ainoastaan kaaosta. Onneksi ei ole lapsia. Puoliso on kovilla. Lisäksi sairastuin vakavasti ja hormonikorvaushoito ei sen vuoksi ole vaihtoehto.
Kuulut suljetulle.
Mulla oli esivaihdevuodet iässä 42-47 vaikeita oireita, ADHD:maisia vaikkei mulla ole ollut koskaan sellaista. Tuli jopa töistä varoitus, kun aivosumu ja keskittymiskyvyttömyys häiritsivät. Mutta meni multa itsestään ohi myöhemmin, alkoi parantua jossain 47 iässä selvästi. Nyt 52-vuotiaana ,kun menopaussi on tapahtunut jo, mieli on vakaampi kuin koskaan, ja ei mitään aivosumua eikä keskittymisvaikeutta. Hormonikorvaushoitoa en ole käyttänyt ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli esivaihdevuodet iässä 42-47 vaikeita oireita, ADHD:maisia vaikkei mulla ole ollut koskaan sellaista. Tuli jopa töistä varoitus, kun aivosumu ja keskittymiskyvyttömyys häiritsivät. Mutta meni multa itsestään ohi myöhemmin, alkoi parantua jossain 47 iässä selvästi. Nyt 52-vuotiaana ,kun menopaussi on tapahtunut jo, mieli on vakaampi kuin koskaan, ja ei mitään aivosumua eikä keskittymisvaikeutta. Hormonikorvaushoitoa en ole käyttänyt ikinä.
Nyyh😢
Ei ole diagnoosia, mutta vahvasti viittaa että mulla on ADD. Tuntuu että en mitään saa aikaiseksi, nukun huonosti, unettomuutta, tekemiset kasaantuu, vit uttaa jatkuvasti, elämä yhtä kaaosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli esivaihdevuodet iässä 42-47 vaikeita oireita, ADHD:maisia vaikkei mulla ole ollut koskaan sellaista. Tuli jopa töistä varoitus, kun aivosumu ja keskittymiskyvyttömyys häiritsivät. Mutta meni multa itsestään ohi myöhemmin, alkoi parantua jossain 47 iässä selvästi. Nyt 52-vuotiaana ,kun menopaussi on tapahtunut jo, mieli on vakaampi kuin koskaan, ja ei mitään aivosumua eikä keskittymisvaikeutta. Hormonikorvaushoitoa en ole käyttänyt ikinä.
Mä olen lukenut tutkimuksia tästä, että aivosumu ja keskittymisongelmat on tavallisia, mutta lähes kaikilta menee ohi kunhan hormonit tasaantuu uudelle alemmalla tasolle. Ja että hormonikorvaushoito ei yleensä auta tähän oireeseen.
Vierailija kirjoitti:
On niin stanasti, vaikka esivaihtarit vasta meneillään.
Tämä on muuten yksi syy miksi aikuiset adhd-naiset jäävät edelleen huomaamatta. Kun kyseessä on ns. korkeamman toimintakyvyn tapaukset, romahdus laitetaan vain vaikeiden vaihtareiden piikkiin, eikä ajatella että kyseessä onkin täysin normaalit vaihtarit ja niistä johtuva adhd-oireiden paheneminen.
Jep. Mä oon töissäkäyvä ihminen, ja teen ihan tälläista asiantuntijatyötä ja suunnilleen asiat siellä pysyy järjestyksessä, tosin olen huomannut että välillä on töissäkin vaikeaa kun asioita unohtuu yms. Mutta muuten, en saa MITÄÄN aikaiseksi, kaikki tekemiset ahdistaa eikä mikään valmistu. Ärsyttää koko ajan enkä nuku. mulla on ihan ADD-diagnoosi olemassa, koko elämäni olen kuitenkin jotenkin pärjännyt asioiden kanssa ja olen hankkinut mm. korkeakoulututkinnon, just toi listojen tekeminen auttaa mulle. Mutta vaihdevuosien myötä (oon 53) tilanne on mennyt tosi huonoksi. Ei jaksais mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli esivaihdevuodet iässä 42-47 vaikeita oireita, ADHD:maisia vaikkei mulla ole ollut koskaan sellaista. Tuli jopa töistä varoitus, kun aivosumu ja keskittymiskyvyttömyys häiritsivät. Mutta meni multa itsestään ohi myöhemmin, alkoi parantua jossain 47 iässä selvästi. Nyt 52-vuotiaana ,kun menopaussi on tapahtunut jo, mieli on vakaampi kuin koskaan, ja ei mitään aivosumua eikä keskittymisvaikeutta. Hormonikorvaushoitoa en ole käyttänyt ikinä.
Mä olen lukenut tutkimuksia tästä, että aivosumu ja keskittymisongelmat on tavallisia, mutta lähes kaikilta menee ohi kunhan hormonit tasaantuu uudelle alemmalla tasolle. Ja että hormonikorvaushoito ei yleensä auta tähän oireeseen.
Nämä on ihan normaaleja vaihdevuosioireita, joihin useilla auttaa estrogeeni. Kun yöuni häiriintyy, aivot käy päivisin kuin vajaalla akulla.
ADHD ei ilmesty ja katoa vaihdevuosissa. Se on mukana koko elämän, lapsuudesta saakka. Jotkut oireet voi olla samankaltaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin stanasti, vaikka esivaihtarit vasta meneillään.
Tämä on muuten yksi syy miksi aikuiset adhd-naiset jäävät edelleen huomaamatta. Kun kyseessä on ns. korkeamman toimintakyvyn tapaukset, romahdus laitetaan vain vaikeiden vaihtareiden piikkiin, eikä ajatella että kyseessä onkin täysin normaalit vaihtarit ja niistä johtuva adhd-oireiden paheneminen.
Jep. Mä oon töissäkäyvä ihminen, ja teen ihan tälläista asiantuntijatyötä ja suunnilleen asiat siellä pysyy järjestyksessä, tosin olen huomannut että välillä on töissäkin vaikeaa kun asioita unohtuu yms. Mutta muuten, en saa MITÄÄN aikaiseksi, kaikki tekemiset ahdistaa eikä mikään valmistu. Ärsyttää koko ajan enkä nuku. mulla on ihan ADD-diagnoosi olemassa, koko elämäni olen kuitenkin jotenkin pärjännyt asioiden kanssa ja olen hankkinut mm. korkeakoulututkinnon, just toi listojen tekeminen auttaa mulle. Mutta vaihdevuosien myötä (oon 53) tilanne on mennyt tosi huonoksi. Ei jaksais mitään.
Tämä minullakin. Töissä alkaa lipsumaan ensimmäisen kerran elämässä. Töiden ulkopuolella kaikki on keskeneräistä kaaosta, vaikka päällepäin tiedän näyttävän hyvältä. En viitsi pyytää ketään kotiin. Erakoidun, kun ei jaksa enää vapaalla mitään, mitä aiemmin.
Löysin tutkimuksia, jotka osoittaa adhd:n pahentumisen vaihdevuosissa suurella osalla. Toivottavasti se tasaantuu kun menopaussi on ohi.
ADHD-diagnoosi annettiin minulle noin 40-vuotiaana, ja aina on ollut vaikeaa jaksamisen kanssa, vaikka akateemisessa ammatissa olenkin sinnitellyt… ja uupuillut. Esivaihdevuodet ovat kyllä romuttaneet ne viimeisetkin onnettomat kikkakolmoset ja muut selviytymiskeinot. Naurattaisi, jos ei itkettäisi. Ennen niin terävän muistin ja ajatuksenjuoksun tilalle on tullut puolivaloilla toimiva hatara pää, muistikatkokset, lisääntynyt keskittymiskyvyttömyys ja entistäkin suurempi yleinen haahuilu ja säätäminen. Näen samanikäisessä ystävässäni samaa ja on ollut hyvä jakaa näitä asioita. Toivottavasti se tästä tosiaan tasaantuu ja helpottaa. N48
Muistini on nykyään kuin reikäleipä jos sitä tarkoitat. Nimimuisti varsinkin.
Mulla vasta perimenopaussia, mutta nostettiin lääkitys maksimiin, tai otan vaihtelevilla annoksilla: Työpäivinä maksimi. Eli ainakin mun kokemus on että kyllä paheni tässä menopaussin-kynnyksellä. Sitä kunnon menopaussia odotellessa sitten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän elämässänne mitään kivoja ja innostavia asioita vai pyöriikö kaikki noiden pakollisten velvollisuuksien ympärillä?
No sehän tässä onkin, että ei riitä enää kaistaa mukaville asioille ja harrastuksille. Just selviää töistä pinnistellen. Työ on mukavaa, eikä siinä syy.
Harrastushommat on ihan levällään, mikään ei enää valmistu ja mihinkään ei ole enää voimia. Myös innostus on kadoksissa, vaikka olen harrastanut aina paljon. Langat ei pysy käsissä oikein missään ja kaikki vaatii tavallista enemmän ponnisteluja.
Ja ei oo masista. Adhd vaan voimistunut siitä mitä ollut koko elämän tähän asti.
Alue: Aihe vapaa
On. Dramaattisesti. Viimeisten 5-6 vuoden aikana pallo tipahti ja kieri ulottumattomiin ja olen onnistunut sotkemaan esimerkiksi raha-asiani totaalisesti. Impulsiivisuus ja jämähtämiset vuorottelevat ja saan aikaiseksi ainoastaan kaaosta. Onneksi ei ole lapsia. Puoliso on kovilla. Lisäksi sairastuin vakavasti ja hormonikorvaushoito ei sen vuoksi ole vaihtoehto.