Taloyhtiö kuin villi länsi

Viime vuosina mediassa on keskusteltu lisääntyvissä määrin esimerkiksi Lumon asunnoissa esiintyvistä järjestyshäiriöistä. Niiden taustalla on kerrottu olevan mm. päihteidenkäyttöä tai juhlimista. Samaan aikaan lapsiperheiden aiheuttamat järjestyshäiriöt tuntuvat myös lisääntyvän. Tästä ei kuitenkaan saa keskustella, vaan metelistä häiriintyneen naapurin on suosiolla muutettava metsään.

Mistä lähtien taloyhtiöiden järjestyssäännöt eivät ole enää koskeneet lapsiperheitä? Kukaan ei vaadi täyttä hiljaisuutta tai ole kieltämässä lapsia leikkimästä, sillä onhan heillä siihen oikeus. Aivan kuten kanssa-asujilla on oikeus asumisrauhaan myös päiväsaikaan. 

Toisin kuin satunnaiset elämisen äänet, aamusta iltaan jatkuva, tauoton kantapäillä hyppiminen, koirien haukunta, pattereiden, ovien tai seinien hakkaaminen, lelujen heittely, kiljuminen tai muu huutaminen ei kokonaisuudessaan ole enää kohtuullista tai normaalin elämisen ääntä. Ei taloyhtiöissä muutkaan saa huutaa, ja vielä enemmän, jos naapuri erehtyy asiasta ystävällisesti huomauttamaan. Ei basson jyske sen mukavampaa kuunneltavaa ole. On lasten vanhempien tehtävä huolehtia siitä, että leikkiminen ei aiheuta häiriötä muille asukkaille. Ja jos joku asiallisesti huomauttaa metelistä, siihen ei ehkä kannata reagoida tahallisella häiriköinnillä.

Jokaisella on oikeus kotirauhaan ja sellaiseen elämänlaatuun, jossa jatkuva tai kohtuuton meteli ei häiritse asumista. Olisi vähintään reilua pitää ulko- ja sisäleikit erikseen ja huomioida niin etätyötä kuin vuorotyötä tekevät kanssa-asujat. Tuskin te lapsiperheetkään haluatte naapuriinne bilehirmua, jonka vuoksi ette pysty öisin nukkumaan.