Elämä sekaisin

Hei,

Olen 27-vuotias mies jolla tuntuu nyt elämä olevan kohtalaisen sekaisin. Tajuan nyt elämän olevan kohtalaisen lähtöpainotteinen laji. Isäni oli voimakkaasti alkoholisoitunut, agressiivinen, läheisriippuvainen sekä manipuloiva persoona. Harrastin nuorempana jääkiekkoa jossa pärjäsin hyvin vaikkakin minua kiusattiin hieman. 2017 muutin omilleni opiskelujen perässä ja asiat menivät kohtalaisen hyvin, tosin alkoholia tuli käytettyä liiankin paljon. 2018 menin armeijaan ja pääsin sieltä jopa pihalle joukkueen johtajana. Tänä aikana minulla oli työttöystävä mutta vaikeiden perheasioiden takia minulla oli paljon uniongelmia ja kärsin alavireisyydestä ja tästä lähtien minulla on ollut seksin välttely käyttäytymistä. Itsekkin käytin alkoholia rajusti. Palattuani opiskelemaan asiat menivät tavallaan aika hyvin. Sain oman alani töitä vuonna 2019 ja tein niitä opiskelujen ohella aina valmistumiseen asti 2023. Käytin alkoholia paljon vuonna 2019. 2020 asiat menivät tavallaan kohdallani ihan mainiosti urheilun ja olin hyvässä kunnossa. Keväällä 2020 iski tosiaan korona ja muutin takaisin vanhemmilleni kuten oli aikaisemminkin tapana jotta voin käydä töissä lähi kaupungissa (mielestäni outoa, koska ehdottomasti olisi pitänyt muuttaa lähikaupunkiin itsenäistymään). Jumituin kuitenkin vanhemmilleni aina vuoteen 2023 asti. En huolehtinut tänä aikana itsestäni, koska isälläni oli kohtalaisen kova auktoriteetti ja hän teki minusta itselleen kaverin eikä käytännössä halunnut päästää irti. Olin myös jo aikaisemmin toiminut äitini suojana isäni ollessa agressiivinen. En itse tajunnut tilanteen vakavuutta tuolloin. Syrjäydyin käytännössä ulkomaailmasta ja omaehtoinen tekemiseni katkesi. En juurikaan tajunnut mitä tulevaisuuden kannalta olisi järkevintä tehdä ja miten tavallinen elämä kulkee. 2023 muutin kuitenkin omilleni ja taas harrastukseni takia vietin viikonloput vanhemmillani ja koska isäni pyysi minut sinne. 2024 päätin vaihtaa työpaikkaa isoon projektiin syrjäseudulle, koska en kokenut kuuluvani mihinkään ja jatkoin harrastuksiani sielä. En ole epäsosiaalinen tai muutenkaan kummallinen mutta en jostain syystä halua/kykene lähestymään naisia. Sairastuin hiljattain burnoutiin ja olen jäänyt pohtimaan tuota tavallaan minulle aiheutettua vapauden riistoa. Isäni kuoli viime keväänä ja tällä hetkellä olen hänelle hieman katkera. Tiedän että minulla on kattavan työhistoriani ja osaamiseni takia vielä hyvät edellytykset tulevaan ja olen tänä yksin olo aikana kasvanut ihmisenä paljon. Sairastuin myös hiljattain burnouttiin ja kysyn nyt itseltäni mitä tehdä seuraavaksi. En ole velallinen tai muutakaan joten kokisin parhaimmakseni tehdä resetin elämässä ja muuttaa hetkeksi äitini luo kunnes löydän uusia töitä.