Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Monilapsinen perhe voi olla myös suuri virhe
10.10.2008 |
Äitini mietteitä siitä, kun meitä tuli niin paljon:
- Esikoinen tehtiin, koska oli tapana
- Toinen oli vahinko
- Kolmas lapsi tehtiin pelastamaan avioliittoa
- Neljäs tehtiin seuraksi kolmannelle
Sukulaiset ja tuttavat ihastelivat perhettämme, kun sisaruksilla oli niin paljon seuraa toisistaan. Isän mukaan neljännen lapsen piti varmistaa se, että vanhemmat ainakaan eivät voisi erota.
Todellisuudessa vanhempamme jaksoivat kasvattaa vain kaksi vanhinta lasta. Rakastimme toisiamme, mutta olimme myös kateellisia. Puhe siitä että monilapsisessa perheessä oppisi jakamaan, on pötypuhetta. Missään ei jäätelöpakettia jaettu viivoittimen kanssa niin kuin meillä.
Äiti jäi lasten kanssa kotiin, isä elätti yksi kuusihenkisen perheen. Äiti kantoi vastuun lapsista ja kokonaisuudesta, väsyi ja vittuili, isä löi. Ero tuli. Nuorin lapsista otettiin huostaan, koska kukaan ei jaksanut pitää hänestä huolta. Kaikki neljä muuttivat hyvin nuorina pois kotoa. Neljästä lapsesta yhdellä on päihdeongelma ja toisella masennus.
Minulla on itselläni yksi lapsi, eli sen verran, kuin pystyn hyvin huolehtimaan. Saa tulla vapaasti kertomaan, miten olen itsekäs ja että lapsi tarvitsee sisaruksen. Se hyvä puoli lapsuuteni suurperheestä, että lapsella on ainakin serkkuja.
Kommentit (5)
näin ne elämänkokemukset muokkaavat meistä erilaisia ihmisinä, ja hyvä niin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaikkia rakastettiin ja kasvatettiin tasapuolisesti. Toki vanhimmalla lapsella oli kovin kuri kotiintuloajoissa sun muissa, kun taas häntä nuorempien kohdalla oli jo "aidat kaadettu" ja pääsivät hieman helpommalla monessa asiassa. Meillä tosinjokainen lapsi on ollut erittäin toivottu ja avioerosta ei ole ollut puhettakaan.
Äiti oli kotona niin kauan, kunnes nuorin meni esikouluun. Silloinkin äiti teki ainoastaan muutaman tunnin iltaisin töitä.
Lapset eivät auta, pelasta tai tuhoa.
Suurperheen äiti
Itselläni on nyt kolme lasta. Minusta meidän perhe tuntui "oikealta perheeltä" vasta toisen lapsen syntymän jälkeen. Nyt kolmen lapsen äitinä olen tyytyväinen elämääni. Meillä lapsi luku jää toistaiseksi tähän, mutta 5-10 vuoden päästä voi lisää lapsia tullakin.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen ainoa lapsi. Serkkuja oli ja kavereitakin. Silti muistan lapsena kärsiväni paljon yksinäisyydestä. Jos vaikka oli kaveri kylässä ja kun se lähti, niin se tyhjyyden tunne oli jotenkin ahdistava. Toivoin aina sisarusta. Osasin toki leikiä yksinäänkin ja viihdyinkin omassa seurassani myös tänä päivänä.
En ole ikinä oppinut riitelemään, kinastelemaan. Pitämään puoliani. Ei tarvinnut ainoana lapsena. Siitä olen saanut aikuisena kärsiä.
Vanhemmat kuoli juuri kun olin täyttänyt 18v. Olin tosi yksin ja tunsin itseni vielä ihan lapseksi. Silloin se sisarus olisi ollut tärkeä. Sehän olisi kokenut saman kuin minä.
Itselläni on nyt 4 lasta. Alunperinkin päätettiin, että neljä on hyvä määrä. Heillä ei ole serkkuja yhtään. Nyt vasta ymmärrän kuinka tärkeitä ne sisarukset on. Vaikka kinastelevat ja välillä menee tappeluksikin, niin toistensa parhaita kavereita ovat. Minulla on nyt perhe jollaisessa olisin mieluusti lapsuuteni viettänyt.
Tosin tuo, että äiti hoitaa kaiken ei näin isossa perheessä toimi. Me käymme molemmat töissä ja yhdessä lapset kasvatetaan ja hoidetaan.