Vertaako äitisi äitiyttäsi omaansa?
Meillä on tällä hetkellä vauva ja isompi lapsi. Äitini on nyt intoutunut muistelemaan omaa äitiyttään silloin kun hänellä oli kaksi pientä lasta, josta nuorempi tosi hankala ja vaativa mutta josta onneksi tuli sitten "ihan kiva". Hän huokailee jatkuvasti, kuinka muistaa itsekin valvoneensa vauvan kanssa kaikki yöt, ja ihmettelee, jättikö hänkin noin tylysti isomman huomiotta kuin mitä minä ilmeisesti hänen mielestään teen.
En oikein tiedä miten suhtautua näihin muistelmiin, koska minä olen tuo nuorempi. Minulle on aina ollut ihan selvää, että äitini on vuosikausia hyvittänyt isommalle sisarukselleni minun syntymäni aiheuttamaa traumaa, kun isompi joutui jakamaan saamansa huomion. En haluaisi ollenkaan muistella näitä asioita, koska olen aina kokenut että en ole ollut yhtä arvokas kuin isompi sisarus.
Onko muidenkin äidit tällaisia? Millaisia keskusteluja käytte?
Kommentit (8)
ja oli kyseessä mikä asia hyvänsä, niin mä teen aina kaikki väärin ja olen aivan helevetin huono äiti, kun taas oma äitini teki kaikki aina oikein ja oli maailman paras äiti.
No ei sit kuitenkaan osannut kasvattaa musta hyvää äitiä, vaikka oli niin loistava, totes isä kerran ja nukku sen jälkeen kaks kuukautta takkahuoneen sohvalla..... :=)
vertailee joka ikinen hetki, aina tilaisuuden tullen.
Mutta siis nostalgioissaan hän on aina hoitanut asian lapsen parhaaksi, lempeästi mutta tiukasti, hyvin kasvattanut, ehtinyt aina ne pöytäliinatkin silittää ja mankeloida, töissäkin ehti käydä ja blaablaablaa.
Mulla kun on tällainen "erityislapsi" niin se on hänen mielestään vain kasvatuksen puutetta, ja se että mieluummin luen vaikka ammattikirjallisuutta kuin prässäysohjeita kodin kuvalehdestä on merkki "omalaatuisesta äitiydestä".
On siis oman kruununsa kiillottaja.
Koitan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska kuitenkin ITSE tiedän tasan tarkkaan millainen äiti hän on minulle ollut minäkin hetkenä siitä asti, kun nyt jotain olen elämästä muistanut.
mutta kovasti arvostellut toisille äitiyttäni. Vanhempaa en kuulemma huomioi lainkaan ja nuorempi ei kuulemma ole mieheni. Mielenkiintoisia väittämiä, joista kumpikaan ei pidä paikkansa. No, eipä nuo pojat ole kelvollisia muutenkaan, joten epäonnistunuthan minä olen. Taitaa pitää itseään erinomaisena, kun on tyttöjä saannut ja kaikkia huomioinnut.... ARgh.... Sori meni vähän ohitse...
Musta tuo on aivan luonnollista, että vertailee ja muistelee millaista hänellä itsellään oli lasten kanssa ja en minä siitä toki ota herneitä nenään.
Myös anoppini vertaa aika usein ja se on minusta jo useinkin vähän kiusallisempaa.
Toki ei hänkään varmaan sitä minun kiusakseni tee ja onhan se luonnollista, että nyt kun katselevat sivusta minun selviämistäni kahden pienen lapsen kanssa, niin vertaavat sitä omaan vastaavaan aikaansa.
Anoppi kyllä tähdentää usein miehelleni, siis pojalleen, miten hänellä oli miehestään, siis appiukostani paljon enemmän apua vauva-aikaan, kuin mitä minä saan mieheltäni ja patistaa miestäni ottamaan suuremman vastuun myös lastenhoidosta, vaikka mies töissä käykin ja itse olen hoitovapaalla.
Paheksuvalla äänensävyllä "kyllä minä pidin lasta aina kädestä kiinni samalla kun imetin", "kyllä minä vaan menin heti takaisin töihin kun te olitte 3 kk ja imetin öisin", "kyllä minä vaan tein kaikki ruuat itse", "ette te vaan saaneet ennen kymmentä ikävuotta karkkeja ja limsaa", "kyllä se minusta vaan on hauskan näköistä ja naurettavaa kun pikkulapsella on paha miele tai kiukuttaa" .........
On ollut mielenkiintoista kuulla, että minulla on ollut kasvattajana Täydellinen Äiti. Itselläni oli jostain syystä ihan vääränlaiset muistot.
Saan myös ystävällisesti ruutuvihkoja, joihin on merkitty kaikki mokani, pienimmätkin.
Anoppi kyllä tähdentää usein miehelleni, siis pojalleen, miten hänellä oli miehestään, siis appiukostani paljon enemmän apua vauva-aikaan, kuin mitä minä saan mieheltäni ja patistaa miestäni ottamaan suuremman vastuun myös lastenhoidosta, vaikka mies töissä käykin ja itse olen hoitovapaalla.
Meillä taas anopin mielestä on outoa, että mies vaihtaa vaippoja tai ylipäänsä hoitaa lapsia. Anoppi on itse tehnyt pelkkä pätkätyötä/osa-aikatyötä, joten hän ei ymmärrä millaista on, kun molemmat tekevät täyttä päivää. Hän on muutenkin täysin putkinäköinen ja mustavalkoinen, ei ymmärrä mitään muuta kuin oman näkemyksensä. Kaikki muu on väärin tai vähintäänkin epäilyttävää.
mutta tietysti muistellut omaakin äitiyttään ja vaikka pikkulapsiaikaa kanssamme.
Päinvastoin olen usein kuullut häneltä olevani "paljon viisaampi äiti kuin minä aikoinaan".