Mikä Helsingin keskustan vanhoissa taloissa on niin mahtavaa?
Miksi joku haluaa asua siellä? Hinnat on ihan käsittämättömiä kun vertaa vaikka junaradan tai metron varressa oleviin paljon uudempiin asuntoihin.
Kommentit (19)
se fiilis, joka tulee narisesvasta puulattiasta, korkeista huoneista ja siitä valkoisesta kakluunista - on mahtava. Ja yläkerroksista näköala on ihana, ne toiset talot. Ja se hissi, jossa on haitariovi ja joka narisee ja nitisee. Ah.
Se on minun unelmani.
Mä asuin vuosia keskusta-alueella, Hakaniemessä ja Ullanlinnassa, molemmat talot 1910-20-luvuilta. Isot, korkeat tilavat huoneet, lähellä palveluja. Nuutin sit lähiöö, kun lapsi kasvoi. Varmaan lapsenkin kanssa voi ihan hyvin asua keskustassa, mutta meille rivari lähiössä sopi paremmin. (turvallinen koulutie, koulu lähellä, paljon lapsiperheitä ympärillä)
Olen esteetikko ja nautin keskustan vanhoista rakennuksista ja yhtenäisestä arkkitehtuurista. Toisin kuin näistä uudemmista neukkukuutiolähiöistä. Asun kyllä itse lähiössä kun en ole rikas mutta jos olisi varaa niin keskustassa, ainakin kun lapset olisi vähän isompia.
Seinät ovat paksut, eikä naapurien äänet kuulu.
Talot on rakennettu laadukkaasti käsityönä muuraamalla, eikä halvoista ja hennommista betonielemtenteistä. SAta vuotta sitten osattiin rakentaa terveitä taloja aidoista materiaaleista, joten sisäilma on niissä yleensä hyvää. Materiaalien käyttäytyminen tunnettiin, toisin kuin 60-luvulta alkaen, jolloin rakennusteollisuuteen on tullut uusia materiaaleja ja tekniikoita ja joiden kanssa on tullut eteen monia rakennusvirheitä. Vanhoissa taloissa mittasuhteet ovat yleensä klassiset ja ne miellyttävät silmää.
Sata vuotta vanhat talot ovat jykevää tekoa, ja niillä on edessä pitkä tulevaisuus. Nämä uudet elementtitalot rakennetaan luvattoman kehnosti, sillä ne pitää saada ennätysajassa valmiiksi. Niiden elinkaari voi olla lyhyt.
Sijainti, sijainti ja sijainti on myös asia, minkä merkitystä ei voi ylikorostaa. Osa ihmisistä haluaa asua keskustassa, vaikka kaikki ei siellä viihdykään.
Itse en asu keskustassa enkä vanhassa talossa.
Talot on rakennettu laadukkaasti käsityönä muuraamalla, eikä halvoista ja hennommista betonielemtenteistä. SAta vuotta sitten osattiin rakentaa terveitä taloja aidoista materiaaleista, joten sisäilma on niissä yleensä hyvää. Materiaalien käyttäytyminen tunnettiin, toisin kuin 60-luvulta alkaen, jolloin rakennusteollisuuteen on tullut uusia materiaaleja ja tekniikoita ja joiden kanssa on tullut eteen monia rakennusvirheitä. Vanhoissa taloissa mittasuhteet ovat yleensä klassiset ja ne miellyttävät silmää.
Sata vuotta vanhat talot ovat jykevää tekoa, ja niillä on edessä pitkä tulevaisuus. Nämä uudet elementtitalot rakennetaan luvattoman kehnosti, sillä ne pitää saada ennätysajassa valmiiksi. Niiden elinkaari voi olla lyhyt.
Sijainti, sijainti ja sijainti on myös asia, minkä merkitystä ei voi ylikorostaa. Osa ihmisistä haluaa asua keskustassa, vaikka kaikki ei siellä viihdykään.
Itse en asu keskustassa enkä vanhassa talossa.
Tukevia kivitaloja, ei kuulu öisin naapurin örvellykset eikä porraskäytävissä ravaaminen kuten uusissa taloissa joissa kuulemma kuuluu kun naapuri kusta lorottaa yläkerrassa.
Eikä tämä nyt niin hirveän hintainen ollut, kun ostettiin tämä 15 vuotta sitten. Toki jos nyt myisi, niin maksaisi luultavasti kaksi kertaa niin paljon kuin silloin. Mut kun ei olla myymässä, aivan loistopaikka asua!
Me asutaan 110 vuotta vanhassa kivikerrostalossa ja tässä muutama yksityiskohta, jotka yhdessä muodostavat upean tunnelman kotiimme:
- lautalattiat
- yli 3 metriä korkeat huoneet
- kaari-ikkunat
- paksut ikkunalaudat
- pari toimivaa kakluunia
- peilipariovet
Kotimme näyttää aika lailla tältä, tosin seinät ovat murretun vaaleat ja lautalattia puun värinen:
http://www.alvhemmakleri.se/sites/alvhemmakleri.se/files/imagecache/lar…
kantakaupungin kivitaloasunnoissa. Sitä samaa tunnelmaa ei pysty luomaan uusiin asuntoihin. Paksut seinät, korkeat ikkunat, huonekorkeus 4 m, alkuperäiset lankkulattiat. Unelmani olisi asua loppuelämä kantakaupungissa juuri tuollaisessa kodissa ja käyttää kaikki vapaa-aika kulttuuririentoihin ja kahvilassa istumiseen.
Näiden seikkojen vuoksi:
- koti ja lähiympäristö arkkitehtuurisesti kaunista ja yhtenäistä
- tunnelma: lautalattiat, huonekorkeus yli 3m, rosetit katossa, kakluunit, kuviolattiat ja maalatut bordit käytävissä, vahat hissit - joissa on penkki, isot vanhanaikaiset patterit, jne, jne.
- vanhasta talosta huokuva hyvä "henki", jota uusissa taloissa ei ole (tiedän että tätä pointtia ei eihkä kaikki ymmärrä ;) )
- alueen turvallisuus; ei kaupungin vuokrataloja, eikä niiden mukanaan tuomia ongelmia...
- hyvät koulut lapsille
- 10 min kävelymatka keskustaan (esim. Stockkalle)
- meren läheisyys
- kauniit hyvinhoidetut puistot vieressä
- pärjää ilman autoa, jos haluaa (me haluamme)
- kivijalkakaupat vieressä - ei valtavia hehtaarimarketteja, joissa joutuu kävelemään 10 min, jotta löytää kahvipaketin
Voisin listata syitä lisää vaikka kuinka paljon. Jos meillä on varaa asua kauniissa kodissa, kauniilla & turvallisella alueella - niin miksi ihmeessä emme niin tekisi :)
Minua hivelee myös vanhojen talojen estetiikka ja varsinkin huonekorkeudesta tykkään. Parikymppisenä myös tuntui, että se lähiö, josta oli kotoisin - sillä ei ollut historiaa, sen sijaan näillä vanhoilla taloilla ja niiden alueilla on. Minulle historia merkitsee paljon ja se, että on jostain kotoisin. Lähiöt on vain rakennettu johonkin, jossa oli sitä ennen peltoa tai metsää, näin ainakin siellä, mistä olen kotoisin.
Nykyäänhän jo lähiöissäkin on varttunut ensimmäinen ja ehkä toinenkin sukupolvi, eikä asia enää ole aivan niin kuten parikymppisenäkin ajattelin lähiöistä, vanhimmilla lähiöillä alkaa olla omaa historiaa ja ovat rauhallisia ja
mukavia asuinpaikkoja.
Senkin ymmärrän, toisin kuin parikymppisenä, että joillekin ihmisille tärkeintä on käytännöllisyys ja kaikki vanhat talot eivät ole sellaisia. Jotkut ovat talvella jääkylmiä, kesällä kuumia, joissakin on paksut seinät, toisissa ohuet. Noinhan tosin voi olla uudemmissakin taloissa. Ja ymmärrän senkin, etteivät kaikki halua asua lasten kanssa kaupungin keskustassa.
asuin siellä nuorempana (ennen lapsia) ja kovasti haluaisimme takaisin. Toivottavasti sitten kun lapset ovat muuttaneet pois pääsemme taas keskustaan.
Täällä pärjää erittäin hyvin lasten kanssa ja itseasiassa lapsiperheitä on Hkin keskustassa nykyään tosi paljon. Eli tänne vaan :)
Täällä pärjää erittäin hyvin lasten kanssa ja itseasiassa lapsiperheitä on Hkin keskustassa nykyään tosi paljon. Eli tänne vaan :)
jotka eivät taivu pientalolähiöhelvettiin vain sen takia, että niin pitää tehdä että lapsista kasvaisi onnellisia ja tasapainoisia aikuisia. Turhan moni näistä vanhemmista itse ahdistuu ko. asumismuodosta ja haikailee keskustaan. Mitä järkeä?
Vaihdettiin uuteen asuntoon, kun yhtenä viikonloppuna tultiin mökiltä kotiin ja oli jo kolmas vesivanhinko mahtavassa vanhassa talossa...
Harvalla nyt vain on pistää sitä milliä perheasuntoon keskustan kupeessa.
Minä ja jokainen tuntemani perhe täällä vitun espoolaisessa lähiössä asuu ainoastaan sen takia, ettei ole sattunut tipahtamaan perintöä ja jo se 250 000 laina (jolla saisi tunnelmallisen yksiön keskustasta) on ihan riittävä, jos meinaa lapsensa syöttääkin.
jotain boheemeja oman tien kulkijoita ja espoolaisista lähiöeläjistä jotain keskiluokkaisia tylsimyksiä, kun totuus on se, että vain perinnönsaajilla on varaa ostaa perheasunto keskustasta.
sitten kun tulee lapsia. Kaksiossa mahtuu elämään hyvin pienen lapsen kanssa ja kolmiossa lapsia sopii jo useampikin. Keskusta on sitä paitsi paljon turvallisempi ja rauhallisempi ympäristö asua kuin monet lähiöt.
Täällä pärjää erittäin hyvin lasten kanssa ja itseasiassa lapsiperheitä on Hkin keskustassa nykyään tosi paljon. Eli tänne vaan :)
jotka eivät taivu pientalolähiöhelvettiin vain sen takia, että niin pitää tehdä että lapsista kasvaisi onnellisia ja tasapainoisia aikuisia. Turhan moni näistä vanhemmista itse ahdistuu ko. asumismuodosta ja haikailee keskustaan. Mitä järkeä?
on ihanaa feikkiä kipsileijonanpäineen jne
mä vaan tykkään vanhoista taloista!Niissä on tunnelmaa =).Tosin Helsinkiin en haikaile.