Johan pomppasi! Exäni suusta;"Jätit minut sairauden vuoksi"
Koska alkoholismi on sairaus.
Totta, myönnetään. Mielestäni alkoholismi tosin on sairaus josta paranee _jos haluaa_. Vielä vuosi eron jälkeenkin se vaan jaksaa.
Viimeinen pitkä puhelu oli yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Hän lähtee katkolle, enkö voisi käydä häntä katsomassa _jos_ hän lähtee katkolle. Eikö voitaisi aloittaa alusta, ihan hiljalleen. No entä jos hän olisi selvinpäin vaikka kaksi vuotta, sen jälkeen...
Kovakallo ei suostu ymmärtämään etten mitenkään pysty tuollaisiin, enää, luottamaan. Loppuikäni viettäisin henkilön kanssa johon en pysty luottamaan, en todellakaan.
Antaisipa jo olla.
Kommentit (10)
Exäsi ei ymmärrä että on omalla käytöksellään tuhonnut suhteenne. Olen kanssasi samaa mieltä että alkoholismi on sairaus, mutta exäsi ei ilmeisesti ole halukas hakemaan apua. Nuo lupaukset ovat niitä lupauksia että unohtaisi heti jos suostuisit palaamaan hänen luokseen.
Vaikuttaa että sinun rakkautesi exää kohtaan on aika lailla nollassa. Pystyt niin kiihkottomasti asiasta kirjoittamaan. Minusta tuntuu ettet haluaisi palata yhteen vaikka saisit varmuuden että on nyt raitistunut, eikä avaa pulloakaan. Onko näin?
saanko muuten kysyä kuinka paljon mies joi? Joiko työpaikkansa, rahansa yms perheen lisäksi?
todellakin: onhan se hiukan edistynyt ajatuksissaan. Ongelma vaan on se, että sairaudentunto puuttuu itseltä. Uskotko että sillä on mennyt pitkä aika tuon kuningasidean synnyttämiseen?
En palaisi, olen niin monta kertaa koettanut luottaa siihen että pysyy selvänä, mutta joka kerta se luotttamus on petetty. Sellaista varmuutta ei tule olemaan että voisin hänet 'ottaa takaisin'.
Mies joi päivittäin, aina oli juomaa jossakin. Kaikki liikenevät rahat menivät juomiseen. Työt olivat keikkaluontoisia, joiden tekeminen ei enää luonnistunut koska juominen oli mukavampaa...
Rakkaus lienee kuollut, romanttinen rakkaus. Ihmisenä rakastan ja toivon kaikkea hyvää, mutta meistä ei enää paria tule.
Kiitos vastauksestasi.
sairaus sen rakkauden tappoi, mies vaan ei kykene parempaan päätelmään kuin tuo. Surullista.
Älä suostu noihin keskusteluihin enää.
Tekisi mieleni lyöttäytyä tylyksi ja olla vastaamatta enää ainoaankaan puheluun, tavallaan tunnen olevani hänelle jotain velkaa. Ehkä kuvittelin parantavani hänet ja kun en onnistunut niin kuuntelen näitä pitkiä puheluita.
Niissä hän lähinnä purkaa omaa sydäntään, minä neulon villapaitaa samalla, kuuntelen lähinnä puolella korvalla.
On väittänyt että on hengenlähtö ollut lähellä moneen kertaan oman käden kautta. Säälipisteitä kerjää, ei hänestä ole sellaiseen koska pitää itsestään ihan liikaa.
Se selvä ihminen, jota kyllä on näkynyt viimeksi kuluneen vuoden aikana enemmän kuin koko yhdessä olomme aikana, on ihana, herkkä ja täyspäinen ihminen. On niin surullista että kaikki kaunis kaatui johonkin niin turhaan.
no oikeasti jotta suhdetta voisi tuollaisessa tilanteessa edes harkita uudestaan on miehen näytettävä oikeasti että seisoo sanojensa takana. otettava itse vastuu omista teoistaan ja tekemättä jättämisistään.
eli että tyyliin sanot sille, että kunhan se on käynyt katkolla ja ollut päihdekuntoutuksen asiakkaana vaikkapa sen kaksi vuotta. ja on ollut selvänä sen ajan, käynyt viikottain aa.ssa niin sitten voidaan katsoa asiaa uudestaan...siis voidaan katsoa, mutta sekään ei ole tae että suhteeseen enää lähtisit-.
Vaikuttaa että sinun rakkautesi exää kohtaan on aika lailla nollassa. Pystyt niin kiihkottomasti asiasta kirjoittamaan.
En toivo hänelle muuta kuin hyvää ja kaiken hyvän nimessä toivon hänen pääsevän elämässään eteenpäin. Tuntuu että minulla on jäljellä enää surua siitä että tämän piti päättyä näin. Sanoisinko hiukan ylidramaattisesti että turhuuden alttarille.
On käsittämätöntä että hän väittää etten tukenut häntä tarpeeksi aiemmissa yrityksissään päästä selväksi.
Kaikki mitä yritin oli väärinpäin, väärin sammutettu. Liikaa huomiota asiaan, liian vähän huomiota asiaan, välitän liikaa, en välitä tarpeeksi. Tee näin, älä teekään niin.
Joskus tuntuu että teen hänelle karhunpalveluksen kuuntelemalla näitä hänen monologejaan. Mutta toisaalta, ehkä se kipinä sammuu jossain vaiheessa kun huomaa että niillä ei ole mitään merkitystä.
no oikeasti jotta suhdetta voisi tuollaisessa tilanteessa edes harkita uudestaan on miehen näytettävä oikeasti että seisoo sanojensa takana. otettava itse vastuu omista teoistaan ja tekemättä jättämisistään.
eli että tyyliin sanot sille, että kunhan se on käynyt katkolla ja ollut päihdekuntoutuksen asiakkaana vaikkapa sen kaksi vuotta. ja on ollut selvänä sen ajan, käynyt viikottain aa.ssa niin sitten voidaan katsoa asiaa uudestaan...siis voidaan katsoa, mutta sekään ei ole tae että suhteeseen enää lähtisit-.
Hän tosiaan tällaista ehdotti. Minusta vain tuntuu etten enää pysty mihinkään tällaiseen luottamaan. Odottaisin vain sitä seuraavaa ratkeamista.
Sanoinkin hänelle että ei ole mitään järkeä, meidän kummankaan kannalta, elää tällaisessa löysässä hirressä. Parempi kummankaan olla lupaamatta mitään.
En sanoisi tätä hänelle ääneen, mutta jos tiemme joskus taas romanttisessa mielessä kohtaisivatkin, aika on saattanut tehdä tehtävänsä ja kaikki voi olla toisin. Sitä vaan ei kukaan osaa ennustaa ja minä elän nyt sen mukaan että meidän juttumme on ohi. Ehkä ristiriitaista samaan aikaan terapoida itseään tällä tavalla hänen sanomisiensa takia...
Onhan narsismikin jonkinlainen sairaus, sosiopatia myös. Sairaus on aivan täydellisen pätevä syy parisuhteen päättämiseen - varsinkin jos se alkoholismin tavoin on itse aiheutettu sairaus. Sama homma jonkun HIVin kanssa. Jos puolisoni panisi itselleen tappavan sukupuolitaudin, jättäisin hänet.
Alkoholistit ovat säälittäviä ressukoita, jotka eivät parane ellei heihin katkaise kaikkia välejä. Usein tervehtyneet juopot jäävät täysin yksin, sillä he ovat pettäneet niin täydellisesti lähipiirinsä luottamuksen, että ketään ei enää pätkääkään kiinnosta onko juoppo kännissä vai selvä vai edes elossa.
Kenkää juopoille! Voi kuulostaa karulta, mutta se on ainoa oljenkorsi heidän paranemiseensa. Aloittaa elämä alusta.
Koska jos olisimme olleet naimisissa, en olisi pitänyt sanaani myötä- ja vastakäymisistä. Olen raukka ja luuseri kun lähdin vain koska en jaksanut ja jätin sairaan miehen.
Pariterapiakin oli toteutettu ihan väärässä paikassa, kriisikeskuksessa autetaan kuulemma vain ihmisiä jotka ovat kohdanneet kriisejä, vrt. tsunamit sun muut...Sitä ei siis lasketa, sama kuin emme olisi terapiassa käyneetkään.
Huoh...